Ihanaa huomenta blogimaailmaan!

Täällä on kiva päivä alkamaisillaan: mies päätti alkuviikosta pitää keskellä viikkoa yhden ylimääräisen vapaapäivän ja se päivä koitti tänään. Päätin jo illalla ”juhlistaa” tätä jotenkin ja suuntasimme päivälliselle Kalajoelle! Ruokailun jälkeen kiertelimme Hiekkasärkillä rattaiden kera, mutta sen verran viileä tuuli oli, että kovin pitkää kävelylenkkiä emme viitsineet tehdä. Kävimme samalla pyörähtämässä loma-asuntomessuilla: niin ihania taloja, joita toissakesäisessä Loma-asuntomessut: yleiskatsaus -postauksessani aikoinaan näkyikin.

Särkille oli ilmestynyt myös kiva liikennepuisto, jossa kävimme hieman huristelemassa. Tai siinähän kävi niin, että poika jäi viereen katsomaan, kun isänsä ajoi sähkörekalla pienen pätkän :D. Poika halusi mieluiten kävellä, joten niinpä me kävelimme kävelyteitä pitkin suojateiden yli aina bensa-asemalle asti ja heti kun otin pistoolin käteeni, oli tankille jonoa, heh! Pienen bensatyttöpestini jälkeen suuntasimme sitten takaisin kotiin. Tämä liikennepuisto oli mielestämme oikein kiva ja sitä pyörittävä tyttö hirmuisen ystävällinen, mutta lipunosto viereisestä Safaritalosta jäi kyllä mieleeni harmillisen negatiivisena kokemuksena. Enpä muista yhtä huonoa (= töykeää, epäkohteliasta, näsäviisasta) asiakaspalvelua ennen saaneeni! Toivottavasti tämä mies on pirteämpi ja ystävällisempi kesäkauden kunnolla startatessa ja turistien Särkille suunnatessa :). 

kalajoki

hiekkasärkät

Meillä on tänään ohjelmassa pientä pihahommaa, mutta myöskin pojalle mieluisia juttuja. Ajattelimme nimittäin käydä eläinpuistossa sekä vohvelikahvilassa ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Mutta nyt suuntaan tästä muiden seuraan aamupalalle. Ihanaa päivää teillekin!

P.S. Nespresson kahvikonearvontaani ehtii osallistua vielä tämän päivän ajan!

Ilman huono äiti -fiiliksiä ei äitiydestä selviä. Sitä on turha yrittääkään. Mutta kun ne osuvat kohdalle, ei se kivaltakaan tunnu.

Tämä varmasti kuuluu tähän ikään, joku kausi? Nimittäin poika vaatii lähes kaikkeen äitiä, usein todella sydäntäsärkevällä itkulla höystettynä. Vähän väliä kuuluu äiti laittaa lastenohjelmia (hakee kaukosäätimen isänsä kädestä minulle), äiti syliin (pyrkii syliin, kun tietää, että isänsä vie iltapesujen kautta nukkumaan)… Nukkumaan käydessä hirveä itku, sillä mies tapaa hoitaa pojan yöunille viemisen, jotta itse voin tehdä vielä töitä eikä minun tarvitse nukutushommien jälkeen enää niitä aloittaa ja kukkua niiden parissa iltayhteentoista!

myson

Yhtäkkiä kuin salamaniskusta hän on alkanut vaatimaan minua kaikkeen (tuo nukutustouhu nyt uusimpana viime viikolta). Toissailtana en mennyt makuuhuoneeseen, vaikka kuulin hänen itkevän, vaan tein töitä. Ajattelin, että hän ei mitenkään vahingoitu, sillä on isänsä kanssa eikä häntä ole hylätty. Eilen illalla en enää kyennyt samaan. Alle viiden minuutin kuluttua luovutin ja menin makuuhuoneeseen: pojan itku loppui saapuessani kuin seinään, mutta siellä hän vielä nyyhkytti ja sanoi äiti paapii siinä, näyttäen meidän sänkyämme. Otin hänet syliini ja halasin ja kerroin, kuinka maailman rakkain hän minulle ja isälleen on. Niin onnellisena painoi pieni päänsä tyynyyn ja alkoi laulamaan kanssani unilaulua. Olen jo yli vuoden verran laulanut aina päivä- tai yöunille mennessämme aa tuuti lasta, kissa tuli vastaan, kissa se hyppäsi kiikun laidalle, tuuditteli lasta. En tiedä ehkä mitään suloisempaa kuin pienen poikani laulamassa mukana pienin muunnoksin: Aa tuuti lastaan, kissa tuli vastaan, kissa se hyppäsi kiikun laidalle, tuuditteli lastaan. :D ♥

Tuon jälkeen laulamme vielä Sininen uni, yhdessä tottakai. Poika muistaa välillä sanat paremmin kuin äiti, hahah! Laulun jälkeen olen ihan hiljaa ja makoilen sängylläni (jos homma venyy, katson tabletilta Emmerdaleja…). Jos hän pomppii sängyssään tai seisoo, sanon nyt M paapitaan ja se yleensä riittää.

Huomasin, että jollain tavalla molemmista tavoista tuli sellainen paska äiti -fiilis. Siitä, kun en mennyt ja hän itkien huusi äiti tulee. Olipa välillä kuulemma jatkanut lausetta sanoen äiti tulee auttamaan M:a. Ja siitä, kun hän joutui käymään pahalla mielellä nukkumaan. Eilen taas siitä, kun tein tyhmän epäjohdonmukaisesti. Annoin vallan lapselle ja hypin hänen pillinsä mukaan. Mutta onko tämä sittenkään sitä; jos tämä onkin jokin kausi, kun vain tarvitsee minua jotenkin erityisen paljon? Onko teillä vastaavia kokemuksia? Kääntyvätkö osat joskus toisinpäin, että äidin sijaan kelpaa vain isi? Kaveripiirin kokemusten perusteella voisin sanoa, että tytöille tulee isäkausia ja pojille äitikausia (en siis yleistä, vaan totean asian olevan näin oman kaveripiirini kohdalla). Ajattelin, että jotenkin niin kohtalon ivaa tämä: olen viikonloppuna lähdössä ystävieni kanssa iltaa viettämäään: ensimmäistä kertaa lähes kolmeen vuoteen ja pojalle iskee tällainen kausi juuri nyt… Ei ainakaan paska äiti -fiiliksiäni vähennä! Halusin tässä myös kysyä, että millaisia kokemuksia teillä on tämän asian tiimoilta koettu?

Uusi kesäviikko käyntiin näillä kauniilla sisustuskuvilla! Tai onhan tämä viikko jo hyvälläkin alulla, maanantai-illassa kun jo ollaan. Tämä koti on mielestäni ihanan kodikas ja vaikka tämä koti on pieni, on sen neliöt hyödynnetty aika lailla täydellisesti. 

SFDD63C81785A604B75BEC2622D57833D12

SFDB43F5B15BDB2401A885697DC8D00FD3E

SFD0D089BFCF5EB45A196C18346B0F5555A

Paljon silmää miellyttäviä yksityiskohtia aina asunnon pintaratkaisusta ja vanhahkon rakennuksen tunnelmasta lähtien. Hieman tavanomaisesta poikkeavat valaisinratkaisut ihastuttavat, samoin taulukollaasit ja tekstiilit (ennen kaikkea niiden sävyt ja rento fiilis). Kahdesta pyöreästä pöydästä koottu sohvapöytäkokonaisuus on kiva, hieman samanlaista olen itsekin meille kaavaillut. Olen nimittäin miettinyt pyöreää tammipöytää yhdistettynä kokonaan valkoiseen pyöreään pöytään – jälkimmäinen olisi tämän kodin tapaan näistä kahdesta korkeampi. Löytyykö teiltä tällainen sohvapöytäkokonaisuus?

SFD37FE93339C1D41DABD2A2B35CA30E2F9

SFDF682407DF7CC4965999428004716F3BF

SFD04505E90A0744B99B143A6347DD3641C

Eikö aivan kutsukin tuo yläkuvan sohva käpertymään nurkkaansa jonkin koukuttavan kirjan kanssa! Jäin tässä ihan miettimään, että milloin viimeksi olen oikein lukenut jotain kirjaa – en edes muista. Ainakin yli kolme vuotta siitä on, järkyttävää suorastaan! Olen aina tykännyt lukea kirjoja ja niiden lainaaminen kirjastosta on aina ollut ihan oma ihana lukunsa, mutta viime vuosina en vain yksinkertaisesti ole ehtinyt. Ajanpuutteen vuoksi joistain asioista on täytynyt karsia ja kirjojen lukeminen on ollut yksi. No ehkä sille taas joskus löytyy aikaa… 

SFD4135F3A6BF6D462E80E6A297B2C54578

SFD4445DE1AB9C842108C44E9BC3C73B0AF

SFDB6EDB0B2C4194D36A451AC142D5F1FA0

SFD0778E7EFB4EC4598BD148FF985CBBFC6

SFD548076D4302E4F25A0B377291A03D0E1

Makuusoppi on vain pieni nurkkaus, mutta näitä kuvia katsoessa näyttää siltä, että se riittää täydellisesti. Ikkuna tuo tilaan valoa; pieni, mutta kodikas makuuhuone. Mitään muuta ei tarvitakaan!

SFDFFF6111986A44F1585B7215B6C22D702

SFD6919667A230A4FECA43B01E8C93C59B1

Väliseinän tummakarminen ikkuna keittiön puolelle on mielestäni aivan ihastuttava (sisustus)yksityiskohta! Tässä myöskin tyynynpäällisten sävyt miellyttävät suuresti, herkkukombo suorastaan!

SFDE68E7C13573340ADAD88FDD5E7EF80F9

SFDB609A6960A7E48969A46579E30FE2D48

Vietimme tätä maanantai-iltaa mökillä meren äärellä ja nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että tänään saa mennä aikaisin nukkumaan – on se meri-ilma ihmeellistä! Vielä olisi kuitenkin kukkien istuttamista sen jälkeen, kun poika on käynyt yöunille. Mieskin ajatteli vielä ruohon leikata. Kesä muuttaa aika suuresti elämää: en voisi kuvitellakaan talvella meneväni iltayhdeksän jälkeen pihalle kyykkimään :D. Kyllä pimeän aikaan sohva ja kynttilät vetävät aika tehokkaasti puoleensa, mutta nyt on kesä, joten nautitaan tästä valosta! ♥

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)