Voihan tautinen talvi! Olen sairastellut viimeisen reilun puolen vuoden aikana niin urakalla, että tuntuu, ettei vastustuskykyäni ole enää olemassakaan. Nappaan kaikki taudit! Samaa olen kyllä kuullut muiltakin viime talven ajalta; jostain syystä tauteja tuntui olevan ennätyspaljon liikkeellä. Toki myös kiireet ja niiden aiheuttama stressi vaikuttavat sairastumisherkkyyteen… Kuukausi sitten meillä vieraili norovirus (ethän tule enää koskaan!) ja päällekkäin sen kanssa tuli flunssa sekä minulle että pojalle. Erittäin sitkeä sellainen, joka itselläni helpotti vasta pari viikkoa sitten. No viikko sitten iski uusi flunssa eikä tämä ole vieläkään ohi. HUOH mitähän seuraavaksi…

Heti kun on pari päivää toimeton, työt kasaantuvat. Nyt olen niiden kanssa suht ajan tasalla, mutta uutta projektia pukkaa! Kesäkuun kalenterikin on niin täynnä, että voikohan se poksahtaa halki? Erittäin mielenkiintoisia projekteja meneillään ja tuloillaan ja olen ikionnellinen, että saan puuhastella niiden parissa ja vieläpä elättää itseni niillä! Aina työelämäni ei ole näin hyvällä mallilla ollut, joten tätä todellakin osaa arvostaa. Tuosta Toivo-postauksestani on kulunut kuukautta vajaa kolme vuotta; kävin äsken näiden vuosien jälkeen lukemassa kommenttinne, pala kurkussa. Sain teiltä silloin hirveästi tsemppaus- ja vertaistukiviestejä ja toivoitte, että tulisin jonain päivänä olemaan päätökseeni tyytyväinen. Ja sitä olen ollut, todella! ♥

076

Tänään oli vuorossa valokuvausta erästä blogiyhteistyötä varten, mutta amatöörikuvaaja kun olen, akkuvalo alkoi vilkkumaan puolivälissä projektia :D. Niinpä tein tässä samalla itselleni pienen lekottelunurkkauksen olohuoneeseen, selailin uusimmat lehdet ja hörppäsin tuon herkkukahvini. Kameran (ja omakin…) akku latautui kätevästi sillä välin! En muuten malta odottaa, että pääsen esittelemään kuvien sisällön teille! Yritän ehtiä vielä tämän viikon puolella sen toteuttamaan, mutta miehen ylipitkät työpäivät viikonlopun yli hieman vaikuttavat ohjelmistoon…

081

089

Iltapäivällä taas laatujääkiekkoa – oletteko seuranneet MM-kisoja? Suomi-Kanada -pelin katsoimme miehen kanssa yhdessä, mikä oli tänä keväänä kyllä harvinaista herkkua, sillä hän on usein pelin aikaan ollut töissä. Koska peli tulee tänään jo iltapäivällä, sovimme, että nauhoitan sen ja katsomme pelin vasta illalla pojan käytyä yöunille. Täytyy vain vältellä radiota/telkkaria/facebookia siihen asti, jotta tulos ei paljastu :D. Nyt takaisin työntouhuun – kivat päivänjatkot sinnekin!

SFD730AB6D684394FEFBBDE03FDFE57CA14

Joskus selaillessa törmää sellaisiin helmiin, ettei tosikaan! Ne on sitten ihan pakko jakaa tännekin, jossa ovat tallessa myöhemminkin… Yksi tällainen herkku tuli vastaan hetki sitten kahvitauollani, nimittäin tämä keittiö täynnä mielenkiintoisia ja silmiä hiveleviä yksityiskohtia:

SFD8620AE49E12F452B9DB4BBB2B5CE9DC7

SFDD58C53912DA246318C02E38E1B9F1229

kök

Kalusteiden siniharmaa sävy, seinälaatat, työtaso, hana, tiiliseinä, valoisuus, kulku parvekkeelle… ♥

SFDA415462D7CA442B48C4C8DC5FB949F82

SFD21867CCB50AB413F8893687588853664

SFD7A2AA014143D49A894BDDE0FCA30A396

SFDF63C8A9F3E93433E8CBA837633924CA0

Mitäs pidit?

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

007

No huomentapäivää! Aamulla päivän ohjelma mietitytti: vettä satoi kaatamalla… Ei muuta kuin nopea päätös Touhutaloon lähtemisestä ja ystävät mukaan, niin mukava päivä sekä meillä äideillä että lapsilla! Kotona poika nukahti päiväunille ja niin minäkin. Oi että tuollainen varkain tuleva uni on makiaa! Nukuin kyllä niin sikeästi että! Pienessä unipökkyrässä ja villasukat jalassa hipsin hetki sitten keittiöön cappuccinoa valmistamaan toivoen, että pienen uni jatkuisi. Nyt on herkullinen tuoksu nenän edessä ja poika nukkuu selällään kädet pään päällä ♥. Toivottavasti te muutkin äidit nukutte päikkäreitä aina silloin tällöin, kun siltä tuntuu (ja siihen mahdollisuus siunaantuu) – olette unenne ansainneet, oli koti sitten miten pommin jäljiltä tahansa!

Eilen oli ihanan aurinkoinen iltapäivä ja puistosta kotiin palatessamme pitikin kaivaa kamera esille; auringonsäteet osuivat niin kauniisti keittiöön. Viime viikolla mummun luona käydessämme nappasin hänen omenapuustaan (tai yhdestä niistä monista…) muutaman oksan. Vasta seuraavana päivänä muistin, että ai niin, mun auton peräluukussa on muutama omenapuun oksa :D. Ei muuta kuin kuumaa vettä maljakkoon ja edistystä odottelemaan! Sokeriakin kuulemma voisi laittaa, mutta sen jätin nyt tekemättä. 

omenapuunoksa

Pari-kolme päivää meni, niin täysin risun näköiset oksat alkoivat jo hyvinkin vihertämään! Nyt odotan vielä oksien kukkimista, mutta tykkään tästä kimpusta hirmuisesti jo ihan tällaisenaan. Ihanan kesäinen piristys! Nyt ulkoa löytyy vaikka ja mitä kodin kaunistuksia; mietin, että pihlajan ja vaahterankin oksat olisivat kauniita. 

Muistan muutaman vuoden takaa, miten tuo keittiön nurkkaus oli ihan tyhjä: ei hyllyä eikä jakkaraa ja se näytti silloin oikein kivalta! Niin vain asuinvuosien myötä siihen alkoi kuitenkin kaipaamaan jotain täytettä ja nyt tämä nykyinen versio on just hyvä! Aika näyttää, tuleeko siihen muutoksia esim. kahden vuoden sisällä – nämä on aina kivoja juttuja, kun vastausta ei tiedä itsekään :). 

018

Nyt vielä vähän muita töitä ja sitten poika taitaakin heräillä. Tänään iltasella houkuttelisi takkatulikin; se on kuin tehty tällaiseen säähän. Tunnelmallista alkukesän päivää teillekin!