Löysin viikko sitten sellaisen ihanuuden että! Se on nyt viikon verran pyörinyt mielessäni aina silloin tällöin ja olen kehitellyt sitä suuntaan jos toiseenkin ja aina idea siitä vain paranee paranemistaan. Näen tämän jo niin elävästi takapihallamme:

eurolava_1

Lavat voisi tietysti käsitellä vaikka minkä värisiksi, mutta minä haluaisin toteuttaa tämän puunsävyisistä lavoista, sillä siten puu näyttää silmissäni kauneimmalta. Eli luonnolliset sävyt näkyviin ja patjat päällystäisin puolestaan valkoisella kankaalla; mieluiten vedenkestävällä. Sitten selkänojaksi valtava kasa erivärisiä tyynyjä, varsinkin tuollaisia vaaleansinisiä (ehkä tummansinisiäkin), mutta joukkoon päätyisi varmasti pari muutakin väripilkkua! Pitäisiköhän taaksekin laittaa jokin puolikas lava, jotta siitä saisi samalla pienen selkänojan tyynyjen alle..? Sitten aurinkovarjo tuohon päälle kuumimmalta paahteelta suojaamaan, jokunen torkkupeitto, pari viherkasvia tai kukkaa… Lukemista, juomista, aurinkolasit – mitä muuta kesällä kaipaakaan? Ostin tänään isohkon palmunkin (aloitin olennaisimmasta?), jonka voi hyvin kesällä siirtää uloskin. Kuvittele palmunlehtien kahina tuohon taustalle… ♥

Nyt se vaikein osuus: miehen innostaminen projektiin, niin ja ajan repiminen tähän, sillä ei tätä ihan tunnissa kaikkinensa tehdä! No onneksi koko pitkä kesä on vasta edessäpäin. Ja tuleehan noita kesiä, jos ei vielä tälle kesälle ehditä… ;)

Ensimmäiseksi pitäisi hankkia nuo lavat ja sitten patjat. Mulla on kesäpihaa varten niin hirveästi ideoita, että tiedän jo nyt, että niistä ei tule varmasti puoletkaan toteutumaan, mutta entäs sitten! Tämä haaveilu ja suunnittelu jo itsessäänkin on niin hirmuisen mukavaa ja rentouttavaa, että tästä en luovu. Huomaan aina tilaisuuden tullen selailevani kaikkia mahdollisia piha- ja terassikuvia; mm. Nuapurissa-blogissa ihastelin terassille päätynytta riippukeinua – kyllä kelpaisi!

Jäin muuten miettimään tuota miesten innostamista näihin meidän naisten projekteihin… Useimmat taitavat kuitenkin salaa tykätä siitä, että heidätkin otetaan osalliseksi erinäisiin juttuihin, jotta heillekin on ns. käyttöä :D, mutta aluksi pitää vain syystä tai toisesta esittää innostumatonta ja pyöritellä silmiä jo siinä vaiheessa, kun lause alkaa ”Eikö ois tosi kiva idea tehä semmonen…”. Jos liian innokkaasti vastaanottaisi kaikki meidän mahtavat ideamme, niin olisihan siinä suuri vaara, että meillä naisilla lähtisi mopo käsistä ja kunnolla! Ja on se kuitenkin mukavampaa (ainakin omasta mielestäni), että mies ei pompi innosta hihkuen jonkin idean hänelle esittäessäni, vaan murahtelee miehekkäästi jotain sohvanpohjalta… Kunhan sitten loppujen lopuksi löntystelee autotalliin työkaluja hakemaan, niin voilà – molemmat on tyytyväisiä! :)   

(Kuva lainattu Kotivinkki, valokuvaaja Hanne Fuglbjerg.)

Tämä päivä olisi voinut alkaa paremminkin. Pieni nettisurffailu aamutuimaan ja neljä uutista, joihin ensimmäisinä muutaman minuutin sisällä törmäsin, olivat seuraavat: 

  • kuinka korruptoitunut Suomi nykypäivänä on
  • kuinka karmea tilanne Ruotsissa on hallitsemattoman maahanmuuttoliikenteen ja maahanmuuttajalähiöiden vuoksi – miltäköhän näyttää Suomen tulevaisuus?
  • kuinka joku pariskunta oli löytänyt syvään ojaan upotetun kissan kantokopan – kissan sen sisältä menehtyneenä. Toivon koko sydämestäni, että tekijä jää kiinni, mutta sitten taas toisaalta, mikä rangaistus häntä odottaa? Suomen rangaistusjärjestelmä on todella mitätön (paitsi veropetoksissa).

Neljäs uutinen koski Kokkolaa (Rytimäkeä/Puntusharjua); puistoja ja lapsia/nuoria varten rakennettuja vapaa-ajanalueita. Sitä, miten he siellä käyttäytyvät: tuhoavat paikkoja ja toisten omaisuutta, roskaavat, käyttävät törkeää kieltä ja kaiken lisäksi vielä kiusaavat toisiaan. Jopa 6-vuotiaat tulevat siellä kiusatuiksi! Kauhistuttaa ja ahdistaa. Toivottavasti vanhemmat puuttuvat tuohon ja heti. 

Välillä tämä nykymaailmanmeno ahdistaa herkkää luonnetta aika kovastikin ja olen väkisinkin huolissani oman lapseni tulevaisuudesta. Millaisessa maailmassa hän tulee aikuisena elämään, entä hänen lapsensa? Tuntuu, että useimmat ihmiset elävät elämäänsä kuin huonoja asioita ei olisi olemassakaan ja keskittyvät ainakin suurimman osan ajasta vain siihen omaan elämäänsä. Ikään kuin päänsä pensaaseen työntäen. Alkavat ehkä haaveilla ulkomaille muutosta. Niin minäkin.

Liika optimismi ei vain aina ole hyvästä, joskus täytyy olla realisti.

Olo on avuton ja höydytön, mitä asioille voi tehdä?

Tänään on ollut niin kolea ja synkkä sää, että oli oikein oiva hetki uppoutua pieneen haaveilutuokioon… Päästää linjoille muutamat ihannevalaisimeni, joista osa on ollut mielessäni jo vuosia – osa vasta vähän aikaa. 

Tällä hetkellä haaveilen eniten ruokailutilan sekä olohuoneen kattovalaisinten päivittämisestä (erityisesti olohuoneen). Lisäksi olen vuoden päivät haaveillut keittiön ikkunanurkkaukseen kivaa tunnelmavalaisinta; sellaista, joka roikkuisi katosta ja loisi ihanan hämyistä tunnelmaa keittiöön. Pitkän pimeän vuodenajan vuoksi sellaista pehmeää valoa kyllä iltoihin (ja miksei aamuihinkin) kaipaa! Toivoisin, että tuo keittiön nurkkauksessa oleva valaisin loisi samankaltaista tunnelmaa kuin eteistämme valaiseva Tom Dixonin Beat Light Tall (postaus Edistystä eteisessä). Keittiönurkkauksessa tuon asian voisi ajaa Artekin Aalto A110 -riippuvalaisin, tunnetummin Käsikranaatti. Hyvä vaihtoehto tuon rinnalle voisi olla Tom Dixonin Copper-riippuvalaisin; se erottuisi varmasti kauniisti ympäristöstään. 

Tähän kollaasiin pääsi pari valaisinta hetken mielijohteesta: Joanna Laajiston musta-messinkinen Edit-riippuvalaisin sekä Woudin Annular-valaisin. Ihania molemmat, mutta erityisesti tuohon jälkimmäiseen tykästyin. Näin niitä heti kolme kappaletta ruokapöytämme yläpuolella: valkoisen, kollaasissa näkyvän nuden sekä mintun! Olisi aivan upea kokonaisuus, mutta arkajalka miettii taas kyllästymistä etenkin tuon mintun kohdalla… En ole luonnossa sitä nähnyt, mutta kuvissa se näytti enemmänkin harmaalta kuin mintulta.

Pictures1

Viimeiseksi säästin tuon pitempiaikaisen haaveiluni kohteen! Eli kyseessähän on Louis Poulsenin PH 5 Contemporary -riippuvalaisin valkoisena, pienellä lohenpunaisella yksityiskohdalla maustettuna. Jotenkin miellän tuon enemmän ruokapöydän yläpuolella sijaitsevaksi valaisimeksi, mutta sopisiko se myös olohuoneeseen? Olohuoneeseen on muuten hirmuisen vaikea löytää kivaa kattovalaisinta!

No mutta minäpä jatkan täällä vielä hieman paperihommia (tiliotteita, kuittien kopioimista ja lajittelua, niin herkkua…), jotta voisin ehkä joskus noista jonkun kotiuttaakin… Vajaa kaksi tuntia ja sitten heitän vapaalle – mahtavaa viikonloppua teillekin!

(Tuotekuvat lainattu FDS.)