Miehen isyysvapaa on päättynyt: kaikki yhdeksän viikkoa isyysvapaata vietettyinä, nyt ollaan normilomien varassa! Meillä alkoi tänään siis perusarki. Tänään puistoilimme pojan kanssa, teimme reissut postiin ja matkahuoltoon ja sen jälkeen kotoilimme ruuanlaiton lomassa. Nyt hän on unilla. Kyllä muuten sekoitti taas pakan tuo kesäaikaan siirtyminen, HUOH. Maailman turhinta hommaa tuo kellojen siirtely, sanon minä!

On muuten melkoisen vaikeaa pitää pokkaa, kun yrittää saada lasta nukahtamaan ja hän tekee tai sanoo jotain hauskaa. Esim. yhtenä päivänä lauloin Pienet sammakot. Siinä kohdassa, kun lauloin pupujussikat, pupujussikat, kuului sängystä toistona pupukuippas, pupukuippas :D. Tai tänään, kun unilaulun jälkeen hän alkoi höpötellä sängyssään omia juttujaan ja matkia Maikkarin uutistoimittajia Näkemiin, kröhömkröhöm. Repesin niin, että nauraa hekotin ääneen tietäen, että vain pitkitän unitouhuja. Omalla lapsella on kyllä maailman parhaat jutut! ♥

Mutta tänään halusin jakaa täällä tämän ihanan keittiön kuvat! Kuvat on ottanut norjalainen valokuvaajaystäväni erääseen sisustuslehteen, silmä lepää:

Vaikka tyyli on kovin erilainen omaani verrattuna, ihastelen tällaisia(kin) valtavasti. Tämän kyseisen kodin lisäkuvia löytyy lehden artikkelista täältä.

Mutta nyt pian tehtävälistan kimppuun, ennen kuin poika herää! Ihanan aurinkoista viikkoa teille! :)

(Kuvat: Irene Sandved Lunde.)

Pääsiäisenvieton viimeiset kuvat tulevat tässä. Pääsiäiskokko on ihana perinne jo lapsuusvuosiltani ja saman perinteen haluan siirtää omalle lapsellenikin. Hänen reaktionsa kokon sytyttyä olivatkin aivan ainutlaatuisia ♥. Aivan lumoutuneena tuijotti kokkoa ja huudahteli oiiiijjjhh, oiiiiiijjjjhh! Malttoi pysyä koko illan ajan rattaissaan kuralätäköissä hyppimisen sijaan, niin kokon lumoissa oli. 

Meidän vakiokokko on Halkokarin kokko. Olen Halkokarilta kotoisin ja mielestäni tuo kaupunginosa on vain yksinkertaisesti paras paikka kaikelle ja siellä toivon vielä joskus (taas) asuvani… Tuo on muuten tosi erikoinen juttu: minulla on monta ystävää, jotka ovat myöskin Halkokarilta kotoisin ja heistä jokainen, joka on Halkokarilta pois muuttanut, kaipaa sinne takaisin. Jotain maagista tuossa kaupunginosassa selvästi on eikä sitä ymmärrä kuin sellainen, joka on siellä itse joskus asunut!

Näistä mietteistä toivottelen teille mukavaa iltaa!

Yksi trullikuva muistoksi blogiinkin. Tässä pieni poikamme katsoo peilistä, että mitä ihmettä se äiti mun kasvoihini piirsi! Hieman poskipunaa ja pisamia – se riitti vallan mainiosti pääsiäisnoidan lookin luomiseen. Eräs paikallinen äiti tekee tuollaisia miniessuja, jonka ostin pojalle trullivaatteeksi. Essu mahtuu varmasti päälle vielä ainakin vuoden verran. Sitä voi käyttää sitten leipoessa ja askarrellessakin :).

Otin kuvan lauantaiaamuna juuri ennen kuin lähdimme trullikierrokselle, alahuulessa taitaa näkyä vähän lakujämiä… Ensimmäinen palkka kun tuli jo kotona. Kävimme molemmilla isovanhemmilla, veljeni ja hänen tyttöystävänsä luona sekä miehen veljen perheen luona. Kaikki olivat pienestä ihan haltioissaan eikä ihme ♥

Miehen kanssa innoissamme virpomisvitsoja autosta koriin asetellessamme kysyinkin häneltä, onko tämä enemmän meidän vai M:n päivä :D. Niin sitä hieman vanhempikin nuortuu… Ja muistui mieleen monet omat trullikokemukset! 

Emmerdale-maraton vei illalla voiton enkä jaksanut enää konetta avata, mutta nyt heti aamutuimaan arvoin pääsiäiskisan voittajan. Kiitos teille osallistumisestanne sekä kivoista kommenteistanne! Arpaonni osui tällä kertaa seuraavan kommentin kohdalle (lähetin voittajalle jo sähköpostia):

Tanja

Kivaa pääsiäistä! Taitava olet käsistäsi, ja aivan tosi nätti on tuo avaimenperä :)

Keittiössä pärähti hetki sitten kahvikone käyntiin ja nyt täällä tuoksuu ihana herkkukahvi! Taidanpas itsekin nauttia sen päivän kupposeni heti aamutuimaan päiväuniajan sijaan… Sitten kupponen kuumaa kädessä päivän ohjelmaa miettimään – mukavaa päivää teillekin!