/

Vaikka kevättalven aurinko jo niin kauniisti ja välillä lämpimästikin paistelee, huitelee pakkanen aamuisin lähes kymmenessä asteessa. Sellaisina aamuina on ihana nauttia takkatulesta: pakkanen paukkuu ja aurinko nousee pikkuhiljaa takkatulen ritistessä taustalla! Itse voi käpertyä sohvalle lämpimän peiton alle tai nojatuoliin takan edustalle. Juoda siinä kupponen teetä pojan leikkiessä aamuleikkejään. 

Huomaa parkissa olevat lammas ja auto: 

takka

Toiveissa tietenkin oli, että päivä olisi jatkunut yhtä harmonisen rentona ja leppoisana aina iltaan saakka, mutta saapa nähdä miten käy… Pojan päikkärit jäivät autoon torkahtamisen vuoksi välistä, joten hyvin mahdollista on, että edessä on jotain muuta kuin leppoisa ilta :)

Hirmuisen äkkiä on muuten tämä ensimmäinen ”perheviikko” mennyt! Tänään kalenteria katsoessani havahduin, että ohhoh, nyt on jo torstai! Meillä on ollut ohjelmaa ja menoa ja tekemistä joka päivälle ja näin jatkuu ainakin ensi keskiviikkoon asti… Eipähän tule aika pitkäksi, mutta mielestäni välillä pitää olla sellaisia kiireettömiä haahuilupäiviäkin. Niitäkin aina välillä tarvitaan! Ja olisihan joku minilomakin ihan mukava juttu, joten täytyypäs jonain iltana viettää pieni suunnitteluhetki. 

Kivaa torstaipäivää!

/

Varmastikin kaikki tiedämme, että lokakuu on rintasyövän kampanjakuukausi. Ilman Roosa nauha -kampanjaa ja sillä kerättyjä tuottoja rintasyöpään menehtyisi varmasti huomattavasti useampi sairastunut. Varmasti meistä jokainen tuntee jonkun sairastuneen; ehkä se on ystävä tai tuttava, ehkä se on sisko tai oma äiti. Mielestäni tämän asian voi kuitenkin nostaa esille lokakuun ulkopuolellakin.

Viime vuonna jouduin itse ensimmäistä kertaa kasvokkain tämän peikon kanssa. Se tapahtui toukokuussa. Löysin kainalon ja rinnan väliseltä alueelta pienen patin. Pyörittelin sitä, tutkailin, tarkastelin liikkuuko se, aristaako jne. Pelkäsin ja mietin, mietin ja pelkäsin. Google lauloi. Päivä- ja lähes viikkokausia. Patti oli aristava ja rintasyövästähän usein sanotaan, etteivät siihen liittyvät patit ole kipeitä. Tuo ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen totuus, sillä se riippuu ihan täysin patin sijainnista. Joskus se voi olla aristavakin, riippuen mitä sen ympärillä on. Rintasyövän merkki saattaa olla myöskin kuoppa eli ei aina suinkaan patti tai kyhmy. Välillä unohdin asian, kunnes se tuntui taas tulevan enemmän esiin. Vihdoin rohkaistuin ja varasin ajan tutkimuksiin. Varasin ajan yksityiselle, sillä ajattelin, että sinne pääsen nopeimmiten ja kotona asian tiimoilta hermoilu lyhenisi. Jouduin odottamaan ainoastaan viikonlopun yli ja alkuviikosta pääsin tutkimuksiin. Jännitti valtavasti. Muistan, että odotustilassa aivan oksetti. Pahimmat mahdolliset diagnoosit pyörivät mielessäni… Ja mietin pientä poikaani.

hope

Mieslääkäri tunnusteli rinnat ja kainalot, jonka jälkeen ultrasi kaikki samat paikat. Makasin tutkimuspöydällä selälläni ja yritin kurkkia hänen ilmeitään; näyttikö kauhistuneelta vai neutraalilta. Mielestäni hän näytti usein hieman huolestuneelta ja tuntui, kuin hän olisi aina välillä löytänyt jotain ja kokeili sitä kohtaa aina uudestaan ja uudestaan. Lopulta tietokoneruutua tuijottaen hän sanoi, ettei löydä mitään poikkeavaa ja kaikki näyttää siltä kuten pitääkin. Mammografiatutkimusta minulle ei tehty, sillä lääkäri ei nähnyt sille tarvetta. Hän päätteli, että kyseessä oli todennäköisesti joku hormonaalinen juttu ja oli varmastikin oikeassa, sillä viime kesäkuun jälkeen mitään tuonkaltaista ei enää ole ollut havaittavissa.

Mutta miksi ihmeessä sinne tutkimuksiin menoa täytyy niin pitkittää? Onko muka parempi vaihtoehto miettiä ja pelätä asiaa kotona, nukkua huonosti ja murehtia päivät pitkät? Eikö ole parempi vaihtoehto saada diagnoosi mahdollisimman nopeasti ja tarvittaessa päästä sitten jatkotoimenpiteisiin ja hoitoihinkin nopeammin. Omakohtaisesta kokemuksestani kuitenkin tiedän, että se vain niin kovasti jännittää, se varmistunut ja lopullinen diagnoosi. Onhan se luonnollista. Tästä oppineena pyrin kuitenkin jatkossa menemään tutkimuksiin huomattavasti aiemmin, sillä ainakin sieltä saa mielenrauhan. Reilu satanen on mielestäni pieni hinta siitä.

Entä miksi tästä kirjoitan? Siksi, että tiedän erään ihanan, jolle tämä oli juuri tällä viikolla ajankohtaista. Hän kävi juuri niitä samoja tuntemuksia läpi kuin minä viime vuonna. On myös suuri mahdollisuus, että joku teistäkin on tässä samassa tilanteessa. Toivon, että tämä kirjoitus hieman rohkaisisi, sillä aina on joku muukin samassa tilanteessa – joko juuri ollut tai on parhaillaan! Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä ja senpä vuoksi rintojaan kannattaa tarkkailla ja tutkia. Muulloinkin kuin kampanja-aikana lokakuussa. Ihan joka kuukausi! ♥ 

/

Tätä maaliskuuta koskien minulla on sellainen(kin) toive, että ehtisin tekemään enemmän kotona asioita – työhön liittymättömiä asioita. Kokkailemaan ja leipomaan ajan kanssa, kokeilemaan uusia reseptejä jne. Hyvään alkuun pääsinkin jo, sillä heti viikon alkajaisiksi päätin pitkästä aikaa leipoa. Mies oli pojan kanssa ulkoilemassa, kun sain tämän idean ruuanlaiton lomassa. Ei muuta kuin lohi ja perunat uuniin ja reseptejä googlettelemaan! Päätin nimittäin tehdä mustikkapiirakan, sillä viimevuotisia mustikoita on pakastimessa vielä sen verran paljon jäljellä, että niitä saa oikein urakalla tuhlata johonkin.

piirakka

Olen yleensä tehnyt mustikkapiirakan kermaviilitäytteellä, mutta koska kaapista ei löytynyt kermaviiliä enkä halunnut pelkästään sen vuoksi kauppaankaan lähteä, täytyi etsiä toisenlainen resepti. Niinpä tein mustikkapiirakan tällaisella ohjeella (ohje löytyi täältä):

6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
3 dl hienoa sokeria
1 tl vaniljasokeria
3,5 dl maitoa 
100 g voisulaa

Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään kulhossa. Lisää muut ainekset. Tämän jälkeen itse sekoitin taikinan sähkövatkaimella, on niin nopeaa ja tehokasta. Tykkään muutenkin tuollaisesta taikinasta, jossa kaikki sekoitetaan kulhossa yhdellä kertaa eikä vaahdoteta pelkästään munia ja sokeria keskenään… Tällä tavalla taikinasta tulee ihanan pehmeä ja kuohkea! Ja samaa taikinapohjaahan voi käyttää moniin muihinkin piirakoihin, kuten esim. omenapiirakkaan.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja levitä taikina sen päälle. Meidän uunipellit ovat kooltaan 42 cm x 35 cm ja ainakin sellaiseen tuli ihan kivan muhkea (kolmen sentin paksuinen) piirakka. Piirakan päälle ripottelin reilusti mustikoita; pinta oli ihan täynnä niitä, mutta vieläkin enemmän olisin voinut laittaa, sillä taikinan noustessa uunissa upposivat yllättävän paljon piirakkaan. Tämä muistiin itselleni seuraavaa kertaa varten! Määrää en osaa sanoa, sillä ripottelin mustikoita ruokalusikalla. (Toki tuo on makuasia, kuinka paljon mustikoita haluaa…) Mustikoiden päälle ripottelin vielä sokeria.

Tämän jälkeen piirakka 200-asteisen uunin keskitasolle noin 15-20 minuutiksi (uunista riippuen). Itse tykkään, että pinta saa hieman väriäkin eikä ole ihan vaalea. Rapeat reunat ovat mielestäni piirakan parasta antia! :P

Mustikkapiirakkaan sopii täydellisesti myös vaniljakastike! Yleensä olen ostanut sen kaupasta valmiina, mutta koska nyt en ollut kauppaan lähdössä, oli sekin tehtävä itse. Löysin siihen reseptin Kotikokin sivuilta.

4 dl maitoa
1 kananmuna
1 rkl perunajauhoja
3 rkl sokeria
2-3 tl vaniljasokeria

Vatkaa kylmä maito, muna ja perunajauhot kattilassa niin, että munan rakenne rikkoutuu täysin. Kuumenna seosta koko ajan hämmentäen, kunnes seos sakenee ja pulpahtaa kerran. Älä anna kiehua! Siirrä kattila kylmään veteen, lisää sokeri. Hämmennä silloin tällöin, kunnes kastike jäähtyy niin ettei enää polta kättä. Lisää vaniljasokeri.

Kastike oli valmistuttuaan ihan herkullisen makuista, mutta mielestäni se oli seuraavana päivänä vielä parempaa!

Ei muuta kuin makeaa päivänjatkoa teillekin!

P.S. Olen mukana Indiedaysin ja PAMin kampanjassa, jonka tiimoilta teille lukijoille on järjestetty eräs kysely. Suoraan kyselyyn pääsette tästä linkistä – siellä teillä on loistava mahdollisuus kysyä PAMilta työelämään ja ammattiliittoon liittyviä asioita; mikä ikinä niissä mieltä askarruttaakaan! Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan Jopo-pyörä (arvo 435 euroa). Tulen myöhemmässä postauksessani käsittelemään juurikin näitä kyselyssä esiin tuomianne aiheita ja yksityiskohtia, joten nyt on tosiaan hyvä tilaisuus saada vastauksia omassa mielessä pyöriviin seikkoihin! Kyselyaikaa on aina 13.3.2016 saakka.