[mittaustagi]

Perjantain ja alkavan viikonlopun kunniaksi harmonisen kauniita sisustuskuvia!

SFDFD897350B1B04B23AE11A4606C7682E0

dining

Kiinnitin näissä huomiota paitsi kauniiseen kotiin, myös kuvakulmiin, jotka miellyttävät ainakin omaa silmääni. Suoraan edestä huonekalujen korkeudelta otettu kuva on niin paljon kauniimpi ja mielenkiintoisempi kuin yläviistosta otettu. Noin pieni asia, mutta niin suuri merkitys.

SFD12ED69BF9F6F46378B11D84C3F90DDA8

livingroom

SFD57632E68C9724ECF9CBB035661417CBD

Mulla on postausluonnoksissa monen monta postausta, joita olen aloittanut, mutta en ole ehtinyt saamaan valmiiksi. Hieman muutakin kuin sisustusta (mm. pojan kuulumisia, imetysasiaa jne.). Toivoisin, että saisin jostain aikaa istua alas ja kirjoittaa ne loppuun ajatuksen kanssa. Pojan päiväuniaika (noin tunti/päivä) ei riitä kaikenlaisten postausten toteutukseen enkä kovin mielelläni kirjoita aina varttia silloin tällöin… Iltaisin pojan käytyä yöunille en yleensä enää blogia kirjoita, sillä silloin haluan keskittyä muihin asioihin. Tämä alkava viikonloppukin on aika täyteen buukattu; on perinteisten viikonlopputouhujen lisäksi kamerakurssia, uintia, ystävien tapaamista ja muuta mukavaa, mutta katsotaanpas ensi viikolla uudestaan, jos silloin olisi enemmän aikaa! Liian vähän aikaa, liian paljon kaikkea mukavaa – sellainen ongelma täällä siis :). Oikein mukavaa viikonloppua!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

[mittaustagi]

Joulun jälkeen on kyllä sisusteluhommat jääneet hieman taka-alalle! Juuri ja juuri on aikaa laittaa ostettu leikkokukkakimppu maljakkoon esille, mutta siinäpä se. Sitten nekin kukat ehtivät kuolla kupsahtaa niille sijoilleen ennen kuin ne ehtii korjata pois… Tammikuu oli yksi vilahdus vain! Nytkin on jo helmikuun neljäs ennen kuin ehdin perään… Aika kuluu viikkosykleissä hurjaa vauhtia ja kalenteri täyttyy mukavista menoista – ihanaa aikaa! Tänään aamupäivällä kun olimme pojan kanssa ulkona ja kävelimme postilaatikoille, mietin, että apua, kohta tuo pieni rakas kulkee jo koulutietä… Niinpä nyt täytyy nauttia vieläkin enemmän näistä kotipäivistä ja ennen kaikkea siitä, kun tuo lapsonen on vielä niin pieni ♥

Jouluisin kotimme tekstiilit noudattelevat mustavalkoharmaata värimaailmaa, kuten suurimmaksi osaksi muulloinkin. Tällä hetkellä olohuone on lähes joulusijoillaan, mutta onneksi nuo värit sattuvat sopimaan muihinkin vuodenaikoihin, heh! Olen sentään sen joulunpunaisen tyynyn siirtänyt kaappiin odottelemaan… Tänään ajattelin tehdä asialle jotain ja laittaa mustavalkoisten sekaan muutaman kaapissa lojuvan väripilkun! Jotenkin tuo pariin otteeseen näyttäytynyt aurinko saa kaipaamaan hempeitä pastellisävyjä. Mites teillä? Lasiterassikin kaipaisi muuten hieman vähemmän jouluista ilmettä…

olohuone

Olen täällä näperrellyt ja askarrellut vaikka ja mitä, sormetkin ihan maalissa! Joku hassu inspiraationpuuska iskenyt ja askartelu nyt vain sattuu olemaan niiiin rentouttavaa. Mutta nyt niiden sohvatyynyjen pariin, mukavaa päivää teillekin!

[mittaustagi]

… mieli kaipaa rentoutusta! Olen viimeiset kolme tuntia tehnyt paperihommia. Tulostellut tiliotteita, lajitellut ja kopioinut kuitteja, haalinut paperilappusia ajopäiväkirjaa varten jne. Suuri osa sellaisia juttuja, jotka olisin voinut hoitaa ajallaan viime vuoden puolella, mutta minkäs teet, kun aina löytyi jotain mielekkäämpää tekemistä ;). Nyt sain siis jälleen kerran huomata, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää… Vuosi ja parikin sitten olin täysin samassa tilanteessa; voi siis olla, etten koskaan opi… Mutta oi miten näinä päivinä olen aina niin onnellinen siitä, että päätin vuosia sitten kääntyä tilitoimiston palveluiden puoleen! Tuo ammattikunta taitaa olla hieman sama kuin siivoojat – heille ei aina tajua antaa heidän ansaitsemaansa kiitosta! Paitsi sitten näinä päivinä ja etenkin huomenna, kun käyn viemässä kansioni tilitoimistoon ja he hoitavat hommat puolestani. Hirmuisesti en vuositasolla köyhdy siitä, että saan itselleni mielenrauhan ja lisäaikaa johonkin muuhun!

Nyt kun tuo uuvuttava urakka on taas takanapäin, ehdin vielä hieman rentoutuakin ennen kuin poika tulee isänsä matkassa kotiin. Olen koukuttunut tuohon Marie Kondon KonMari-kirjaan, yllättävän mielenkiintoinen ja ahaa-elämyksiä synnyttävä! Vaikka kaikki kohdat eivät omaan elämääni pädekään eikä kotonamme mielestäni niin kovin sekaista ole (vaikka karsittavaa jonkin verran vielä onkin), niin joissain kohdissa olen ihan suu auki: aivan kuin omia ajatuksiani! Olen lukenut kirjaa vasta viitisenkymmentä sivua, mutta tykkään lukemastani jo nyt.

Jos tämä kirja ei ole jollekin tuttu, niin tässä siitä tiivistetysti:

Oletko koskaan siivonnut paikkoja vimmatusti ja huomannut, että kotisi tai työtilasi on pian taas aivan sekaisin? Raivaa nyt uskomattoman tehokkalla KonMari-menetelmällä turhat tavarat pois ja luo kotiisi kestävä järjestys.
Japanilainen Marie Kondo auttaa järjestämään paikat kerralla kuntoon. Turhasta roinasta eroon pääseminen vapauttaa energiaa muuhun kuin tavaroista huolehtimiseen. Samalla kun siivoat, tulet järjestäneeksi asiasi ja menneisyytesi. Saat lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita. Kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei synny enää koskaan.

Hirmuisen houkuttava ajatus! Saapa nähdä, miten se tulee omassa elämässäni toteutumaan. Minulla on nimittäin juuri sellainen liian verkkainen tahti käydä tavaroita läpi ja teen sen juurikin väärin eli yhden kaapin/lipaston kerrallaan… Tosin olen huomannut, että kotonamme vallitseva tavaroiden järjestys on jo erittäin hyvä eli uusia säilytyspaikkoja ei tarvitse miettiä. Saman lajin tavarat löytyvät siis jo samasta paikasta, mutta karsintaa olisi vielä tehtävä. Olen vain liian huono luopumaan sellaisista ihan kiva -vaihtoehdoista. Esim. maljakoita multa löytyy paljon, en uskalla edes laskea (enkä varsinkaan kertoa lukumäärää täällä). Tiedän, että niitä täytyisi karsia, mutta en varmastikaan saa karsittua kuin noin kolme kappaletta… Erityisesti pienempien maljakoiden kohdalla tykkään niin monesta, että haluan pitää kaikki, vaikka tiedostan, että harvemmin niille kaikille käyttöä ilmaantuu. Tämä sitten välillä ahdistaa, sillä kaappihan on täynnä. Tuttuja tuntemuksia?

Tein yhtenä iltana tuollaisen kuusikulmion harmaasta huovasta. Ajattelin käyttää sitä sekä pannunalusena että kattauselementtinä. Tosi kaunis tuo harmaan sävy; ihastus lähti oikeastaan liikkeelle takkapuiden kantokassistamme, heh!

Mutta nyt iso kuppi cappuccinoa ahkeran päivän päätteeksi! Pitikin kysyä, onko täällä muita Dolce Guston cappuccinofaneja? Oletteko huomanneet, että tuon kyseisen kahvin maku on viime aikoina muuttunut? Olen ihan ihmeissäni, johtuuko tämä minusta vai onko oikeasti tapahtunut jokin muutos? Viimeisen viikon aikana olen laittanut tuon merkille ja aina uuden kupin ottaessani toivonut, että maku olisi palautunut ennalleen. Siis eihän noin voi tehdä! Just kun luulet, että elämässä edes jokin asia on pysyvää niin… Entinen oli parempi, murrr!