Kupillinen herkullista cappuccinoa. Se tuoksu ja oih, se maku! Vaikka cappuccino maistuu mielestäni herkullisimmalta Iittalan kookkaasta Ego-kupista, valmistin sen tänään kauniiseen Hobstar-lasiin. Joskus estetiikka menee edelle, sillä kieltämättä lasikupissa kahvi näyttää tosi kauniilta.
Vierailimme tänään pojan kanssa yhdessä paikassa ja siellä tuli puhetta siitä, miten nämä kurjat vesisateet syövät joulufiilistä. Kieltämättä olen samaa mieltä; vesisade ei kuulu joulunodotukseen. Kaipaan lunta! Sekä maahan että puiden oksille. Lumella on niin valtavan piristävä ja valaiseva vaikutus. Joulu ilman lunta jää kyllä vajaaksi. Onko teillä samoja mietteitä? Tämän näkökulman vuoksi olen onnellinen siitä, että neljältä on jo pimeää – eipähän tarvitse katsella synkkiä maisemia!
Kotimatkalla suunnittelin päivän vapaahetkeäni eli hetkeä, jolloin poika käy päiväunille. Ajattelin, että haluan järjestää jonkin pienen joulufiilistelyhetken kaikessa rauhassa joulumusiikin soidessa taustalla. Kynttilöitä & joulumusiikkia, kahvia & valkosuklaapähkinöitä… Mukaan pienesti joulunpunaista Havilta blogilahjaksi saamillani Havi design by Samuji -malliston lautasliinoilla.
Näin! Nyt tuo kahvihetki on vietetty eikä enää tarvitse muistella sitä, miten poika ei meinannut millään nukahtaa päiväunilleen, vaan tuo ”tuokio” kesti erittäin pitkät 50 minuuttia eikä sitä lainkaan säestänyt väsykiukkuisen lapsen huudot… Siihen samaan hässäkkään mahtui kissojen toimesta makuuhuoneen oven raapimista, minun jäähtynyttä ruokaani sekä oven takana käyviä kaupustelijoita… Ei ihan heti hänen nukahdettuaan olleet joulufiilistelyt mielessä, mutta päätin kaivaa ne esiin ja onnistuin ainakin kohtalaisesti :D. Ehkä ensi viikolla uusi tuokio ja jos silloin ihan joululehtien & piparien (sekä sen hartaasti toivomani lumen) kera!