Sunnuntaihuomenta! Kesäisin meidän kodissa ei yleensä takkatulta nähdä, mutta syksyllä ja talvella varmasti sitten kesänkin edestä. Tuntuu, että kodin painopiste muuttuu näin talvikauden startatessa takan ympärille ja sehän sopii!
Niin haaveilen niitä nojatuoliani tuohon takan edustalle! Vaikka ne ovat ihan käyttökelpoiset jo nyt alkuperäisellä verhoilullaan, niin jotenkin niitä huvittaa käyttää kunnolla vasta sitten, kun ne ovat uudistuneet mieleisikseni. Niinpä takan edustalla voi nyt fiilistellä tyynykasan tai lampaantaljojen avulla. Eikä tuossa vielä näillä olemattomilla pakkasasteilla kauan kykene olemaankaan, sen verran lämpimät oltavat tulee…
Takastamme kysellään usein. Sen on tosiaan oman suunnitelmani pohjalta muurari tuohon paikoilleen muurannut. Takassa on (sikamaisen kallis) hissiluukku ja takan pinta on ihan sileä, joka mielestäni helpottaa puhtaanapitoa ihan kivasti. ”Ikinoet”on helppo myös maalata piiloon… Takassa on sama valkoinen maalisävy kuin sisäseinissämme. Kerran näiden viiden ja puolen vuoden aikana olemme takan tuosta luukun ympäriltä uusiksi maalanneet. Yllättävän vähän valkoiset osat siis nokeentuvat, takkaluukun lasit sitten niitäkin enemmän…
Onkohan kaikilla lapsiperheillä jokin suojaverkko tms. takan edessä? Miten teidän perheessänne vai antavatko lapset takan olla rauhassa?
Eipä sitten muuta kuin oikein leppoisaa sunnuntaipäivää!