Miltä näytit, tunnuit ja tuoksuit näin pienenä. Yksivuotiaana. Hassutellessasi. Tapaillessasi ujona, mutta riemastuneena uusia sanoja. Halaillessasi kissojamme. Maistaessasi uusia ruokia. Syödessäsi marjaherkkuja. Nukkuessasi pienen lapsen unta.
Miltä näytit kylvyn jälkeen. Pandapyjamassa. Iltapuuroa odotellessasi ja maitoa juodessasi. Hiukset maailman ihanimmalta tuoksuen ja hitaasti kuivuen ja kihartuen. Kunpa aina muistaisin, sinä äitin pieni ♥
Yhtenä iltana pojan käytyä yöunille siirryin terassille fiilistelemään. Mies hääräsi harrasteautonsa kimpussa, kun taas minä sytyttelin parit terassikynttilät ja päätin siinä samassa ottaa muutaman kuvankin. Kerrankin oli aikaa vain olla ja makoilla terassisohvalla kisut kainalossa!
Tätä ei varmaan tarvitse sanoakaan, mutta kissaneidit rakastavat lasitettua terassia! Etenkin iltaisin, kun siellä on jo viileämpää. On niiiiin mukavaa kaivautua sohvan uumeniin, kun siellä on aina sekä peitto- että tyynykasoja! Yläkuvassa vanhempi kisuneitinen on juuri etsimässä tuollaista kaivautumispaikkaa: vain korvapari näkyy. Meinasin muuten nukahtaa tuohon sohvalle, niin mukavaa siellä oli pimeässä kynttilänvalossa. Hiljaista ja rauhallista.
Ennen kuin oikaisin sohvalle, ihastelin punertavaa taivasta. Livenä sävyt olivat vielä upeammat.
Kävin viime viikonloppuna pikaisesti yhdellä kivalla pihakirppiksellä. Ostin sieltä tuon terassisohvalla näkyvän harmaavalkoraitaisen tyynynpäällisen sekä näissä kuvissa vilahtelevan Bloomingvillen bambulyhdyn; jälkimmäinen oli ihan uusi. Se on todella kaunis pimeällä; valo siivilöityy niin ihanan tunnelmallisesti lyhdyn pienistä raoista.
Laitoin lyhdyn sisälle pienen lasimaljakon ja sinne matalan kynttilän, jotta lyhdyn reunat eivät kuumenisi. Mietin, että tuo voisi olla kiva ripustaa terassin kattopalkista roikkumaan (samoin kuin muutama muukin lyhty), jolloin pieni taaperoni ei pääsisi sitä näpertelemään. Idea hautumaan ja sitten koukkuja virittelemään!
Yksi pinkki pelargonia porskuttaa vielä; ehkä turhankin hyvin on kestänyt huonon puutarhurin laiskaa hoitoa… Kukan kaverina PartyLiten valkolumimarja-tuoksukynttilä (saatu blogiyhteistyöstä). Näissä on kyllä vahva tuoksu, mikä on ainoastaan hyvä asia, kun tuoksu on näin mieluinen :).
Lisävalaistusta saamme terassille kahdeksasta kattospotista sekä kahdesta terassin lattiaan upotetusta valonlähteestä. Näitä kaikkia voi myös himmentää.
Lattiavalot olemme asentaneet terassipylväiden viereen, jolloin ne luovat kauniit valonsäteet pylväitä vasten. Näkyvät kyllä näissä kuvissa hieman huonosti. Otanpas tässä viikonlopun aikana paremmat kuvat ja vasta pimeällä!
Terassilla istuskellessamme puhelimme miehen kanssa, että terassi on parhaimmillaan juuri näin loppukesäisin sekä syksyisin, kesäisin toki myös ja etenkin sadepäivinä! Ja keväisin. Ehkä myös talvipäivisin… :D Mutta en voi kylliksi korostaa sitä, miten ihanaa tuolla on istuskella ilman itikoita! Parina viime päivänä hyttyset ovat ottaneet mut niin silmätikuksi, että oikein hävettää liikkua ihmisten ilmoilla näiden puremajälkien kanssa…
Hieman olen jo miettinyt terassin talvi-ilmettäkin, lähinnä kalusteiden osalta. Voi olla, että vien osan polyrottinkikalusteista varastoon talvisäilöön ja nostan tilalle valkoiset Toy-tuolit patiolta. Haluan ihastella niitä läpi vuoden – niin kauan niistä tuli haaveiltua, että varastoon niitä en ainakaan sullo! Eikä olisi pahitteeksi, jos terassin ilme hieman vaalenisi nykyisestä. Toy-tuolien kaverina voisi olla joko tuo valkoinen pikkupöytä tai sitten tällä hetkellä työhuoneessa oleva HAY:n valkoinen Tray-pöytä. Kuitenkin tarvitaan sekä pöytä että tuolit, sillä kyllä tuolla varmasti talvellakin tulee nautittua kupposet kuumaa aina silloin tällöin! Ovatko teidän lasitetut terassinne käytössä myös talvella?
Aurinkoista ja tunnelmallista viikonloppua!
Kokkolasta löytyy tällainenkin ihana kesäpaikka! Tämä voisi oikeastaan olla jatkoa Kokkola-aiheiselle Minun Kokkola-tärpit -postaukselleni. Oma lapsuudenkotini sijaitsee myös Halkokarilla, joten nämä maisemat ovat hirmuisen tuttuja jo kolmen vuosikymmenen takaa. Tässä lähellä sijaitsi muuten myös minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen koti. Kyseessä on siis Mustakari, jossa toimii näin kesäisin myös Kesäravintola Mustakari.
Käymme täällä aina silloin tällöin pyörähtämässä; joko syömässä, istahtamassa terassilla tai kuten viimeksi kuun alkupuolella ihan vain vaunulenkillä. Näissä maisemissa on ihan oma taikansa: suolainen merivesi, hento tuuli, purjevenerivistöt ja upeat maisemat. Silmä ja mieli lepää!
Meillä on miehen kanssa yhteinen haave: asua jonain päivänä lähellä näitä rantoja. Mies haaveilee merenrantatontista, mutta valitettavasti sellaisia ei Halkokarilta taida (ilman taloa) vapautua. Laitetaan tähän nyt kuitenkin varmuuden vuoksi ostoilmoitus: ostetaan merenrantatontti Kokkolan Halkokarilta! Jos ei ihan rannasta löydy, niin kivenheiton välimatkakin passaa… Voin sitten tänään kertoa miehelle, että ensimmäinen askel on otettu! :D
Näistä haahuilumietteistä viikonlopun viettoon! Eikö olekin aivan mahtavaa, kun elokuu on ollut näin aurinkoinen eikä loppua näy! Koska alkukesä oli sellainen kuin oli, niin tätä taitaa nyt arvostaa ihan tuplasti normaaliin verrattuna vai mitä :)