Voi hyvää päivää, että joitain asioita voi ihminen pähkäillä päänsä puhki. Minä pähkäilen usein monenlaisia juttuja, viimeisimpänä isompana pähkäilypähkinänä taisi olla vauvan kiinteiden ruokien aloittaminen – milloin, mitä, kuinka paljon ja vaikka mitä muuta! Kyllä voikin muuten tuntea itsensä avuttomaksi täysin uuden asian äärellä. Ehkä sen osaltaan tekee sekin, kun nykyään ollaan niin varovaisia näissä (ja monissa muissakin) asioissa. On se varmasti usein hyvä ollakin, mutta ehkä joskus voisi vain mennä sillä maalaisjärjellä. Tuntuu, että se joskus itseltäkin näiden kaikkien ohjeiden keskellä unohtuu… Toki avuttomuuden tunnetta lisää sekin, että kyse ei ole itsestäni, vaan tuosta elämääkin rakkaammasta pienestä pojasta <3.
Päätimme aloittaa kiinteät, kun vauvalla oli ikää viisi kuukautta ja kolme päivää. Se tuntui oikealta ajankohdalta ja mietin, että ehkä yöllä alkaneet tiheät tankkaukset olivat merkki siitä, että rintamaito ei enää riittänyt. Kovasti touhuava on tuo pieni herranen, joten todennäköisesti hän kuluttaa enemmän kuin mitä maidosta saa.
Aloitimme vatsaystävällisellä bataatilla. Tein soseen ja pakastin sitä jääpalarasioihin; yksi jääpalalokero oli juuri sopiva annos ensimmäisiin maistelukertoihin. Ensimmäisenä parina päivänä vauva maisteli ihan vain 1-2 teelusikallista, olisi varmasti mennyt enemmänkin, voi nammm mitä maiskutus- ja nautiskeluääntä sitteristä alkoi kuulua! Välillä oli pakko imaista huulestakin, kun se bataatti oli niin herkullista. Vauva söi kuin olisi aina syönyt kiinteää ruokaa maidon sijaan. Lusikka oli tuttu D-vitamiinitippojen antamisesta, mutta silti siihen tehtiin lähempääkin tuttavuutta, jotta se tuli tutuksi tässäkin tarkoituksessa. Sekä lusikkaa että ruokalappua täytyi hartaudella maistaa, luonnollisesti.
Kolmantena päivänä kiinteiden aloituksesta oli viisikuukautisneuvola. Painoa oli kuukaudessa tullut vain hieman vajaa 400 g, joten oikea päätös oli aloittaa kiinteät tuossa kohtaa. Olen sitä mieltä, että ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa ikää aloittaa kiinteät: se on yksilöllistä ja jokaisen vauvan kohdalla ajankohta voi olla eri. Toiselle oikea ratkaisu on aloittaa kiinteät neljän kuukauden, toiselle kuuden kuukauden iässä. Joillekin sitten muuna ajankohtana. Tärkeintä on antaa vauvan päättää asia tällä tavoin osoittamalla, että tarvitsee jotain tuhdimpaakin evästä eikä väkisin sinnitellä kuuden kuukauden ikään pelkällä rintamaidolla. Meidän vauva tuntui osoittavan kiinnostuksen merkkejä muuta ruokaa kohtaan tässä kohdin ja olikin näihin ruokailuihin kyllä täysin valmis.
Saimme neuvolasta vinkin, että voimme aika pikaisella tahdilla lisäillä aterioita päiviimme, koska vauva oli jo sen viisi kuukautta. Niinpä neljäntenä päivänä otimme mukaan aamupuuron, ostin sen valmiina kaupasta. Koin helpoimmaksi, sillä valmispuurossa koostumus on vauvalle oikea eikä tarvitse soseutella hiutaleita yms. Päädyin Valion Onniin, neljän viljan puuroon. Ei ihan yhtä nautinnollisia ilmeitä kuin bataatin kanssa, pientä ällistynyttä nyrpistelyäkin alussa. Kummastunut ilme uuden koostumuksen äärellä mitä tää on, en ehkä tykkää!
Samana päivänä maistelimme myös mangososetta, oi makeaa herkkua! Silmät aivan suurenivat: tahdon lisää ja suu oli isosti auki uusia lusikallisia odottamassa! Nyt oli mukana jo kolme pientä ateriaa: aamupuuro, lounas (bataatti) sekä välipala/päivällinen (hedelmäsose). Viidentenä päivänä tein porkkanasosetta, lounaaksi yksi lusikallinen sitä ja yksi bataattia. Porkkanakin oli aika namia. Sitä vauva maisteli vain kahtena päivänä; tuli sen verran ilmavaivoja, että ajattelin pitää taukoa ja antaa totutella rauhassa noihin päivän kolmeen ateriaan ennen uusia makuja. Nyt porkkana on ihan vakiokamaa, samoin kukkakaali! Jälkimmäisen kohdalla odottelin nyrpistyksiä, mutta ei, se nautiskeltiin samalla tavalla kuin bataatti ja porkkanakin.
Nykyään ruokailut eivät ole lainkaan noin sottaavia kuin ensimmäisinä kertoina. Silloin syöttämiseen haluttiin myös osallistua, enää ei. Nyt odotellaan vain uusia lusikallisia ranteet hassusti liikkuen ja pyörien :D. Annetaan myös merkkiääniä, jos uudet lusikalliset viipyvät…
Puurokin menee jo alas mukisematta! Alussa hieman tökki: muutaman puuromaistelun jälkeen alkoi syömisen lomasta kuulua niin vastahakoista ääntä, että ajattelin lisätä puuron joukkoon hedelmäsosesilmän. Se on ollut joko mangoa, mango-päärynää tai päärynä-persikkaa. Ja niin alkoi puuro maistumaan! Nyt sitä on herkuteltu päivittäin sekä aamuisin että iltaisin.
Aterioiden päätteeksi vauva ottaa pari vesihörppyä, yksi oikein mieluisa ohjelmanumero! Vesihörpyt olemme ottaneet alusta asti nokkamukista, vauva tykkää hörpätä. Hihkuu joka kerta, kun otan nokkamukin käteen ruuan päätteeksi – on se jännää hörpätä kuin isot pojat konsanaan! Sen lisäksi, että saan nauttia pienen hihkumisesta, saan myöskin ihastella kivaa huulet törrölle -ilmettä mukin lähestyessä. Aivan suu auki jähmetytään paikoilleen mukia odottamaan :).
Kiinteistä ruuista on tullut päiviimme yksi aivan ihana ohjelmanumero lisää! Olen kuitenkin tyytyväinen, etten alkanut antaa niitä aiemmin, vaan pähkäilyn kautta tämä ajankohta oli meille juuri oikea. On myöskin mukavaa, että nyt mieskin voi osallistua ruokailuhetkiin ihan eri tavalla. Koska mies on päivät töissä, on hän aterioista ainoastaan iltapuuron aikaan kotona ja se onkin isän ja pojan ruokailuhetki. Tällä hetkellä päiviimme kuuluu jo neljä ateriaa: aamupuuro kymmenen aikoihin, lounas (bataatti-porkkana-kukkakaali) noin klo 13-14 hieman aamupuuron ajankohdasta riippuen, hedelmäsose neljän maissa ja iltapuuro seitsemän aikoihin. Puolivuotisneuvolassa tulemme sitten näkemään, miten vauva kasvaa ja näemme, olisiko ruokamääriä syytä kasvattaa. Tuo on hieman vaikeaa, kun tuntuu, että vauva söisi välillä vaikka kuinka paljon (erityisesti hedelmäsoseita…), mutta silti täytyy jättää se maitovara. Rintamaitoa tarjoillaan siis jokaisen aterian jälkeen, välissä on vain pieni leikkituokio.
Kaiken kaikkiaan kivasti on lähtenyt maistelut käyntiin ja nyt vain pikkuhiljaa isompia ruokamääriä kohti. Varovaisesti maistelemme myöskin uusia makuja yksi kerrallaan. Ihana seurata, miten vauva nauttii!
