Nyt on koittanut se aika vuodesta, kun aamulla mielellään sytyttelee erilaisia tunnelmavaloja – jopa yhdeksältä, kun ei ole enää pimeäkään. Niillä on kovin lämmin vaikutus, sekä mieleen että kehoon.
Olen tänä vuonna hieman aiempia vuosia hitaammin liikkeellä: ensimmäiset kausivalot syttyivät kotonamme sunnuntaina. Näistä ensimmäisistä innostuin kyllä niin, että täytyy hommata ainakin yhteen olohuoneen pistorasiaan lisäpaikkoja. Valoja tähän pimeään syksyyn tarvitaan!
Tasolla pieni tuliainen Oulun minilomalta. Tykästyin yllätyksekseni kovasti tuohon ruskeaan lasipulloon! Tuollainen lämpimän ruskean sävyinen sopii vihreää paremmin tähän syksyyn ja alkavaan talveen. Anno-sarjan pullo löytyi Kodin Ykkösestä ja sen sisälle sopivat kivasti pienet valopilkut:
Täällä yöt jatkuvat edelleen samalla 4-7 yöherätyksen kaavalla. Kovasti yritämme poissulkutekniikalla tutkia asiaa; mikä kumma saa vauvan heräämään öisin niin monta kertaa jo neljättä viikkoa? Viime yön perusteella voimme melko varmasti poissulkea nälän. Tankkasimme vauvan illalla iltapuurolla, rintamaidolla ja vielä perään korvikkeellakin, nukahti tosi helposti masu selvästi täynnä omaan sänkyynsä selkää hieromalla. Heräsi kuitenkin jo tunnin kuluttua itkien aika voimakkaasti. Tuon jälkeen heräsi vielä kolme kertaa yön aikana; niillä kerroilla itku ei ollut yhtä voimakasta. Rauhoittuu ainoastaan rinnalle. Ei kuitenkaan syö juurikaan, vaan tutittelee. Korvike ei millään kelvannut yöllä, vaan sai rinnasta tarvitsemansa ja nukahti melko pian. Nyt aamulla nukkunut pisimmän pätkän puoli seitsemästä alkaen ja kello on jo kymmenen. Kääntynyt aamupuolella unissaan masulle, olisikohan vatsavaivoja? Lempeää unikoulua emme ole vielä aloittaneet, koska halusin odottaa jonkin aikaa kiinteiden aloituksesta, jos osa herätyksistä johtuukin niistä. Tänään vauva saa viisikuukautisrokotteet, joten nekin ehkä tuovat näihin ah niin levollisiin öihimme omat mausteensa… Toivon erittäin hartaasti että ei, piikittäminen itsessään tuntuu jo niin kurjalta. Tosi monen suosittelema Unihiekkaa etsimässä -kirja on matkalla meille, saapuu ehkä jo tänään – sitä odotellessa! :)
P.S. Illalla, kun vauva oli niin ihanan rauhallisesti nukahtanut omaan sänkyynsä, loppui palohälyttimestämme patterit. Tiedätte varmaan: talon kolme palohälytintä huusivat korviahuumaavasti; flunssainen pääni meinasi oikeasti räjähtää! Mies joutui viemään palohälyttimen autotalliin, sillä piippaus ei todellakaan lakkaa mitään nappia painamalla, sillä hälyttimet ovat myös verkkovirrassa… Tuo on tapahtunut reilun neljän asuinvuoden aikana aiemmin vain kerran ja toisen kerran juuri nyt. Mikä onni, että vauva ei kuitenkaan herännyt, aivan ihme oikeastaan, sen verran kova oli meteli. Pinnasängystä kuului vain syvä huokaus ja uni jatkui, sen vajaan tunnin :).
