/

 

Säälittää niin katsoa noita kisulaisia näillä lämpöasteilla, huh huh. Suomalaisten kissojen turkit on tehty hieman kylmempiin olosuhteisiin. Koiria voi käydä uittamassa, mutta mites kissoja… Kerran yritettiin viilentää heidän oloaan ämpärivedellä; kovin kiitollisia katseita emme osaksemme saaneet, mutta tulihan siitä hetken helpotus :).

Meidän vanhempi kisuhan pudotti aika lailla puolet turkistaan tuossa maalis-huhtikuun vaihteessa. Kaljuja kohtiakin turkkiin ilmestyi. Mikään lääke ei vaivaan tehonnut, ainoastaan synnytys eli kisu-raukka stressasi raskauttani <3. Kuinka viisas ja herkkävaistoinen! Nuorempi kattimus ei reagoinut mitenkään, hän on muutenkin enemmän sellainen lonely rider –tyyppinen matikainen. Kerroin tämän jo toistamiseen siksi, koska saan tasaiseen tahtiin kysymyksiä kisun voinnista. Hänen vointinsa on siis normalisoitunut ja turkkinsa sopivasti näiksi hellepäiviksi takaisin kasvanut :P.

074

Kuvissa kisu on omalla vakiopaikallaan. Nyt pötköttelee tässä vieressäni sohvalla. Tässä on mukava olla, sillä tuuletin puhaltaa juuri tähän kohtaan.

Heidän suhtautumisensa vauvaankaan ei ole muuttunut. Yhtä rauhallisesti ottavat asian eivätkä karta uusinta perheenjäsentään millään tavalla. Jopa syliin ovat samaan aikaan änkeämässä ;). Näillä helteillä pelkkä ajatuskin saa kaipaamaan virkistävää suihkua!

075

Täällä odottelemme ystäväperheen saapumista pohjoisesta, ohjelmassa ainakin uimista ja hyvin syömistä! Nauttikaamme kesästä! 

 

/

 

089

Aurinkoisia terkkuja kauniista Kuopiosta! On se niin ihana kesäkaupunki, olimme siellä nyt toistamiseen. Ensimmäisestä reissustamme postailin otsikolla Kuopiossa kolme vuotta sitten. Kotimaan vakiosuosikkieni (Oulu, Vaasa & Tampere) joukkoon liittyy nyt kyllä myöskin Kuopio! Niin kauniita maisemia kun tuolta kotiin ajeli: mäkiä ja järviä siellä sun täällä. Aivan valloittavan ihana tämä meidän Suomenmaa! Yksi kesän kauneimpia maisemia on sellainen, jossa on vihreää peltoa (ehkä myös keltaista rypsiä) vaaleansinistä taivasta vasten, ehkä muutama valkoinen pilvenhattara siellä täällä ja jokin yksinäisen näköinen lato keskellä aavaa peltoa. Taustana tummanvihreää metsikköä. Sellaiseen silmät jumittuu. Niistä vesistömaisemista puhumattakaan! Joskus on kiva katsella näitä meille niin tuttuja maisemia ulkomaalaisen silmin: miltä ne heistä näyttävätkään.

Ensimmäinen lomamatkamme perheenä sujui oikein kivasti. Sukka irti -meiningillä pötköteltiin hotellilla ja iltalenkillä torin laitamilla ei tosiaankaan missään vaunuissa lepäilty. Sylissä sylissä, kasvot menosuuntaan päin – eihän sitä muuten mitään näe!

010

032

Nyt alan hieman hypistelemään ostoksiani ja sitten, kun mies on saanut toisenkin auton pestyä, taidamme suunnistaa hetkeksi rannalle. Täytyisi vain ensin löytää sellainen pienehkö aurinkovarjo, jonka voi varsineen tökätä hiekkaan… Mutta näitä matkakuvia lisää vielä myöhemmin – kivaa hellepäivää!

 

/

 

Viime torstaina poikamme täytti kymmenen viikkoa. Ajattelin, että sitä voisi juhlistaa jollain tapaa. Kastepäivänä meillä oli aikomuksena istuttaa pihallemme jokin kaunis puu tai pensas muistoksi tuosta päivästä. Päädyimme kauniiseen ja herkkään lumipalloheisiin. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä tuo lajike oli lähes kaikkialta loppu! Saimme sellaisen käsiimme vasta tiistaina, joten keksin että siinähän oiva tapa juhlistaa samalla tuota kymmenettä viikkoa. Olimme säilyttäneet kastemaljan veden tuota lumipalloheisiä varten ja sen kaadoimmekin sitten istuttamamme pensaan juurelle.

001

016

010

019

Toivottavasti pensas menestyy pihallamme. Siitä voi sitten joka kesä katkaista pari kukkaa maljakkoon, vaikka miehen syntymäpäivänä, sillä se on samalla vauvan kastepäivän vuosipäivä.