Kastejuhla takana. Tuo vauvan ensimmäinen ja ainutkertainen juhla – sellaista ei tule toista. Sitä ei voi juhlia toistamiseen kuten syntymäpäiviä vuosittain. Päivästä jää muistot loppuelämän ajaksi. Pikkuhiljaa vuosien mittaan muistot alkavat hämärtymään, päivästä muistaa enää kohokohdat. Jälkeenpäin juhlia voi muistella sekä valokuvia että videota katselemalla. Ne toivon mukaan säilyvät ikuisesti.
Kuvia onkin valtava määrä, läpikäymiseen kuluu tovi. Nyt on monelle päivälle mukavaa ohjelmaa, joten katsotaan milloin ennätän kuvia läpikäymään. Siirrän sitten joitain kuvamuistoja teidänkin nähtäväksenne.
Valtaisa hellepäivä oli vauvamme juhlapäivä, huh! Ehkä lämpöasteista kertoo jotain nämä suussa-(ja kuten jälkimmäisestä kuvasta näkyy, myös pöydällä) sulavat appelsiinisuklaiset Cake Popsitkin:
Jokunen ehti luovuttaa ennen kuin ehdimme pöydän herkkujen ääreen. Valahtivat hauskasti tikusta alas :D.
Juhlien pienin ja nuorin tyttönen teki sen, mistä varmasti kaikki naiset juhlien loppupuolella haaveilevat:
Kerron kastejuhlista enemmän ja runsaimmin kuvin vielä myöhemmin – siihen asti moi!