/

 

Kaunista torstai-iltaa! Onpa ihanaa, kun helle hellitti hieman yhdeksi päiväksi – tukala kuumuus ei ole mieleeni, ei yhtään. Vauvakin hikoilee helteellä, joten täytyy pitää huoli ahkerasta tankkauksesta myös hänen kohdallaan. Tänään vauvan mummu ja fammo olivat apunani ja saimme siivottua koko talon, olipa ihana asia (isot kiitokset apujoukoille vielä täälläkin!). Nyt voi sitten siirtyä juhlien järjestämisessä siihen mukavimpaan vaiheeseen: kaikenlaiseen pikkunäpräämiseen ja kaiken kauniiksi laittamiseen.

Oli ihana hetki tuossa iltapäivällä! Vauva nukkui varjossa vaunuissaan ja itse makoilin riippukeinussa siinä vieressä, käsivarrenmitan päässä. Lähes tunnin vietimme siten, olipa mukavaa ja rentouttavaa, vaikka itse en unta saanutkaan. Mulla oli riippukeinussa myös eräs karvainen kaveri, jonka ikuistin Instagramin puolelle.

046

Siivouspäivän kruunasi käynti hierojalla. Olen tässä jokusen viikon ajan kärsinyt inhottavasta särystä vasemman reiden ulkosyrjässä, koko reiden mitalta. Aavistelin sen johtuvan alaselän jumiutumista ja oikeassa olin: tunteroinen hierontapöydällä sai aikaan ihmeitä ja olen kuin uusi ihminen! Seuraava aika ensi viikolle, niin eiköhän tuo kipu selätetä! Nyt voi tehdä taas vaunulenkkejäkin ilman sen suurempaa kipua, pienellä sellaisella oli jo käytävä hetki sitten. Tein päätöksen, että alan käydä hierojalla nyt entistä säännöllisemmin ja useammin, jotta näin pahoja jumiutumia ei enää pääsisi syntymään. Ennaltaehkäisykin on tärkeää! Myöskin imettäminen aiheuttaa lukkoja sekä yläselkään että hartioihin ja niskaan, joten senkin vuoksi säännölliset hieronnat tekevät vain ja ainoastaan hyvää.

Muistakaahan muutkin pitää itsestänne huolta! Sekä isompien lasten että te tuoreet, vauvojen äidit. Raskaus on kropalle sen verran iso muutos ja koettelemus, että ei ihmekään jos siellä jossain vielä yhdeksän kuukauden jälkeenkin tuntuu…

P.S. Muistatteko Tennarit kastekakkuun? -postaukseni? Meille sellaiset on jo tulossa, mutta nyt kaipaillaan apuja ja tennareiden tekijää Turun seudulta! Eräs lukijani ihastui tennareihin kovasti ja toivoisi samanlaisia oman poikansa kastejuhliin. Huikatkaahan kommenttiboxin puolella, kiitos! :)

 

/

 

Joitain sisustushaaveitahan on aina. Osa jää haaveiksi, osa toteutetaan. Omalta haavelistaltani löytyy mm. Harri Koskisen Woodnotesille suunnittelema K-tuoli. Yhdessä vaiheessa olin sitä jo ostamassa; hain kotiin mallipalat verhoiluvaihtoehdoistakin, mutta sitten jäin vielä miettimään. Ehdin kuitenkin jo päätyä valkoiseen sävyyn, mutta jalustaa mietin. Olisiko se se mielestäni kauniimpi vai tämä suolaisemman hintainen ja ehkä käyttömukavuudeltaan parempi keinuva versio:

cats

Saman messukohteen (kyseessä siis Kalajoen loma-asuntomessut :)) ruokailutilasta löytyi tuolihimotukseni: HAY:n About a Chair. Näitähän haaveilin pitkään ruokapöytämme ympärille, kunnes sitten talvella tilasin yhden. Ajatuksena, että jos ei sovi ruokailutilaan niin siitä tulee eteisen tai työpöydän tuoli. Yllätyin tuolin ultravalkoista sävyä kotiympäristössä, josta kirjoittelinkin postauksessani Pitääkö vai palauttaako. Mietin tosiaan tuolloin, palautanko tuolin sittenkin. No silmä tottui sävyyn kuitenkin ja olen tosi tyytyväinen, että pidin sen. Tuoli on toiminut aulan tuolina siitä asti, kuten esim. Ihan tavallinen torstai -postauksestani näkyy. Ruokapöydän tuoleiksi niistä ei kuitenkaan ole, sillä eivät mahdu pöydän alle, edes vähääkään. Näin ollen ruokailutilasta tulisi liian ahdas ja kulku ruokailutilan kautta keittiöön vaikeutuisi liikaa. Joten uudet tuolit on edelleen hakusessa! Kiire niillä ei ole, mutta onhan se hyvä nyt jo tiirailla mahdollisia vaihtoehtoja sillä silmällä.

Kuuntelen tässä pöydän ääressä kun kananmunat kolisevat kattilassa selkäni takana. Jotain kevyttä lounasta sillä välin, kun vauva nukkuu tämän keskiviikon ensimmäisiä päiväuniaan sohvalla. Ikkunanpesijät saapuvat parin tunnin sisällä, niin mahtavaa! Huomenna sitten siivoamme kotimme juhlakuntoon kolmen naisen voimin: suureksi onnekseni saan apua sekä omalta että miehen äidiltä. Yksin turhan haasteellista, vauva kun ei ole mikään päivänukkuja. Päivätorkkuja pikemminkin :).

Kastepappi kävi vierailulla eilen ja jo kastejuhlan suunnittelu sai mut liikuttumaan. Huh, sunnuntaita odotellessa… Meidän ulkoroskis on maanantaina ihan täynnä nessuja!

 

/

 

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma antaa kaikkein parastaan

061

Tuo pieni hymypoikamme on ollut luonamme jo kaksi kokonaista kuukautta <3. Välillä tuntuu, ettei edes muista millaista oli ennen häntä, niin olennaiseksi osaksi elämää hän on muodostunut ja heti perheeseemme sulautunut. Kissat eivät ole osoittaneet mitään mustasukkaisuuden merkkejä tai vastaavaa, ovat aivan kuin ennenkin. Kävelylenkeille lähtevät innokkaina mukaan, eivät ole moksiskaan vaunuista. Nuorempi kisu on usein bongattu vaunujen vierestä joko istumasta tai makaamasta, mutta vain silloin kun vauva nukkuu niissä. Parina kertana jätin vauvan autoon nukkumaan (en tokikaan näillä helteillä, vaan silloin kun oli sitä maaliskuista säätyyppiä touko-kesäkuussa) ja hääräilin itsekin siinä pihalla; silloinkin kisu makoili auton vieressä aivan kuin vartioidakseen pientä. Jopa vanhempi (arempi ja varovaisempi) kisu on kerran varovasti nuolaissut vauvan takaraivoa :D. Eli hänet on nyt molempien kissojen toimesta merkattu omaksi!

062

Niin ihana pakkaus tuo, eihän sitä edes sanat riitä kuvailemaan. Hänen persoonansa erottuu jo selvästi, mm. itsepäisyyttä ja omaa tahtoa löytyy :). Ihme olisi jos ei, kun vanhemmilleenkin sitä on jonkin verran suotu… Aamu-unisena nukkuu yhä eikä ole sen vuoksi vielä kuullut kaksikuukautisonnittelujaan.

Nopeasti hän kasvaa. Välillä kun joku muu pitää häntä, katson aivan silmät suurina miten pitkä hän jo on! Mun pienestä pojasta kasvaa kovaa vauhtia iso mies. Ei ihmekään, niin hyvin ruoka maistuu ja rinnalla oltaisiin mieluusti vaikka koko yö, tosin ihan vain huvin vuoksi ;). Imuote on niin kova ja tehokas, että toissapäivänä ihan parissa sekunnissa imaisi itselleen fritsun ranteeseen, voi voi… Isänsä tuumasi siihen, että jos kaksikuisena saa jo tuollaisen aikaan niin voi hyvänen aika sitä tyttöä, joka joskus… Äiti ei halua moisia vielä edes miettiä :D.

058

On se sellainen vekkuli että! Niin ikävä jo tuota nassua, taidan mennä viereen köllimään. Meillä on tänään kotipäivä – helleterkkuja ja kivaa päivää teillekin!