Miten teidän loppiainen on sujunut? Täällä tuntuu aika hieman matelevan. En oikein saa mitään aikaiseksi, kaikki energia menee kissan miettimiseen ja tarkkailemiseen – halailuun, pusutteluun ja sylittelyynkin toki. Monia teistä kiinnostaa kissan vointi, joten ajattelin tulla kertomaan tämän päivän kuulumiset.
Samoja oireita edelleen, ei muutosta siltä osin. Eilen illalla kävimme lenkillä; jätimme nuoremman kisun kotiin (jäi syömään, joten ei huomannut kun livahdimme ulos, heh), sillä vanhempi kissa nauttii jostain syystä lenkeistä enemmän kun kissakaveri ei ole mukana. Ihan entiseen tapaansa nautti lenkillä olosta; juoksi kerran innoissaan jopa puuhun, kuten aina ennenkin. Ruoka maistuu ja sylissä viihtyy, ei vaikuta olevan kipeä mistään. Hengitys on silti normaalia tiheämpää, mutta mitään poikkeavaa ääntä sen lomasta ei kuulu. Kahtena yönä on nyt ollut läähätystä, viime yönäkin kaksi-kolme kertaa. Päiväsaikaan läähätystä ei ilmaannu.
Viime yön kissa pysyi koko ajan vieressä, ei hakeutunut yksikseen mihinkään nukkumaan. Oma nukkumiseni kissan vieressä on torkkumista, havahdun hereille joka äännähdyksestä, joka kissalta pääsee. Nukuin yöllä vasemmalla kyljelläni siten, että selkäni takana oli patjaa jäljellä noin pari senttiä. Kissalla (ja miehellä) oli tilaa hieman enemmän… Sitten yhdessä vaiheessa heräsin ja näin kissan nukkuvan selällään tyynyjemme välissä, jalat kohti kattoa. Tosin toinen takajalka oli poskeni ja tyynyni välissä :D. Erottamaton kaksikko ollaan mun murmelin kanssa <3.
Sain äsken torstaisen eläinlääkärimme kiinni. Hän oli konsultoinut kollegaansa kissan röntgenkuvien suhteen, vatsassa/suolistossa ei kuvissa näkynyt mitään poikkeavaa. Keuhkoissa sen sijaan näkyi tiivistymiä, jotka kuulemma näyttäisivät olevan peräisin vanhasta tulehduksesta. Kasvaimia yms. ei röntgenkuvissa näy, joten eipä sitä vielä voi oikein mitään päätellä. Hän sanoi soittavansa apteekkiin reseptin lääkkeisiin, jotka auttavat kilpirauhasen liikatoimintaan. Nimittäin, vaikka kissan kilpirauhasarvo (tyroksiiniarvo) oli normaali eli viitearvoissa, ei se välttämättä tarkoita sitä, etteikö kissa sitä sairastaisi. Tästä tiedosta kiitän erästä ihanaa lukijaani, joka asiasta minua eilen tiedotti. Tästä linkistä saa asiasta lisätietoa. Sivuilla sanotaan, että jopa 10 % tapauksista voi olla sellaisia, että T4-arvo on kissalla normaali, mutta silti kissa sairastaa tautia. Jäin vain miettimään, uskallanko syöttää kissalle kyseisiä lääkkeitä ilman todettua ja varmaa diagnoosia? Vai onko kyse kuitenkin jostain pitkittyneestä hengitystieinfektiosta, koska keuhkoissa oli niitä tiivistymiä vielä näkyvissä..? Nimittäin kun oikein loka-marraskuuta muistelen, oli aivastelu ensimmäinen oire, minkä laitoin merkille. Se oli aluksi satunnaista, mutta lisääntyi lisääntymistään mitä lähemmäksi joulua mentiin. Hengitystieinfektio aiheuttaisi varmasti myös tuota tiheentynyttä hengitystäkin – itsekin rankan ja pitkittyneen keuhkokuumeen sairastaneena muistan tunteen! Ja mahdollisesti infektion kanssa samaan aikaan jyllää sisäloisia, jotka ovat jotain sitkeämpää sorttia..? Vai onko vain toiveajatteluani…
Aion viedä kissan vielä kolmannelle paikalliselle eläinlääkärille, vasta sen jälkeen Oulun eläinlääkärille. Avun hakeminen noinkin kaukaa tuntuu kovin hankalalta, jos siellä joutuu sitten käymään usempanakin päivänä… Mutta eipä näitä vaihtoehtojakaan ole monia. Aion sanoa heti alkuun, että täällä olisi aika mutkikas ja aikaa sekä huolellisia tutkimuksia vaativa tapaus; minkään puolen tunnin ajan takia en vaivaudu edes lähtemään.
Viime torstaina, kun viimeksi kävimme eläinlääkärillä, verikokeet otettiin 18 tunnin paaston jälkeen normaalin 12 tunnin paaston sijaan. Olikohan pitkittyneellä ajalla vaikutusta arvoihin? En saanut aikaa heti aamuksi ja kun iltapäivällä saavuimme vastaanotolle, oli siellä eräällä koiralla hätätapaus. Sätki kyljellään vastaanottoaulassa suu vaahdossa ja päätyi valitettavasti viimeiselle matkalleen. Aivan hävetti istua siellä aulassa kissan kanssa, sillä itkeä pillitin sen koiraperheen vuoksi. Huh huh, miten rankkoja reissuja.
Niin raastavaa ja kuluttavaa tämä epätietoisuus! Diagnoosin saaminen helpottaisi jo huomattavasti. Mietin jo (vainoharhaisuuksissani?) sitäkin, että kissa vaistoaa perheemme tulevan elämänmuutoksen ja stressaa sitä jotenkin jo näin etukäteen. On niin suunnattoman viisas kisulainen, etten yhtään ihmettelisi <3. Haluan vaan viettää kaiken aikani kissani kanssa, sillä pelkään valtavasti että yhteinen aikamme käy vähiin :'(.
