Haaveilu on kivaa! Ja yleensäkin kauniiden tavaroiden selailu, katselu ja ihastelu, tapahtui se sitten paikan päällä liikkeessä tai verkkokaupan sivuilla. Muistin tuossa, että olen tässä syksyn tapahtumien lomassa unohtanut yhden jos toisenkin kivan haasteen, joita olen muilta bloggaajilta saanut. Nyt toteutukseen yksi niistä!

Kauniista Pihkalasta Maija heitti mulle seuraavan haasteen, kiitos!:

Olkapäällesi istahtaa sisustuskeiju 2500 euron kanssa. Saat mitä haluat, mutta aikaa ei ole paljon. Kaikki pitää käyttää (syksyiseen) sisustukseen omaan kotiisi. Kerro toiveesi!

Syvennyin tähän haasteeseen niin hartaudella, että tuo budjettihan venyi ja vanui ja paukkui yli heti kunnolla, mutta jos ei nyt tällä kertaa välitetä siitä, virtuaalirahasta kun kuitenkin kyse on… Kollaasista ei myöskään tullut kovin syksyinen, vaan keräsin tähän enemmänkin sellaisia ikisuosikkejani, joita olen ihastellut jo vuosikaudet. Tätä kollaasia on kiva tulla sitten aika ajoin kurkistelemaan ja miettimään, haluanko näitä kaikkia yhä edelleen yhtä kovasti ja mihin ehkä seuraavaksi voisin alkaa säästämään… Mielestäni aina on hyvä olla jokin säästökohde, vaikka hankinta-ajankohta olisikin ihan auki – näin rahaa ei tule tuhlattua turhuuksiin.

Mutta sitten, pitemmittä puheitta, näihin ihanuuksiin (suurin osa on täällä aiemminkin näkynyt eikä mikään näistä varmaan yllätä?):

 

 

Kuvakansiot1

 

Pöytävalaisimista kaksi suurta suosikkiani ovat Louis Poulsenin Panthella sekä AJ-pöytävalaisin. Olohuoneen matoksi on jo hyvän aikaa kuumottanut Woodnotesin Avenue-matto – mutta olisikohan ensi kevättä ym. silmälläpitäen käytännöllisempää hakea valkoiset nukkamatot varastosta takaisin olohuoneeseen ja siirtää hankintaa hmm sanotaan nyt vaikka kymmenellä vuodella :D ..?

Harri Koskisen suunnittelema K-tuoli on niin ikään keikkunut haavelistallani jo pitkään. Reilu vuosi sitten hain jo näytepalatkin kotiin mallailtaviksi, mutta hankinta siirtyi silloin ihan sen vuoksi, etten saanut 100 % varmasti päätettyä tuolin sävyä. Jäin myös miettimään, kumpi olisikaan parempi: kapea vai leveä malli… Nyt nuo on päätetty: leveä ja luonnonvalkoisena, kiitos. Ja tuolla kuvassa näkyvällä jalalla.

HAY:n About a Chair:ssa on pitkään viehättänyt tuolin muoto sekä sävyt: raikas valkoinen yhdistettynä lämpimiin tammijalkoihin. Tuolissa on myös tosi hyvä istua ja näitä olenkin miettinyt lähinnä seuraaviksi ruokapöydän tuoleiksemme, mutta vielä hankinta ei ole ajankohtainen. Ehkä voisi hankkia alkuun yhden työ- ja varatuoliksi ja mallailla sitä sitten myös ruokailutilaan… Se sopisi sinne varmasti kuin nenä päähän!

Mitäs löytyisi teidän haavekollaaseistanne?

(Kuvat lainattu FDS.)

 

 

Olipa mukava huomata, että ROOM21-kilpailu oli niin teidän mieleenne! Kiitokset kaikille osallistumisesta. Suoritin arvonnan perinteisesti random.org:n avulla ja voittajakommentiksi arpoutui seuraava kommentti:

kil

Paljon onnea Johanna, olen lähettänyt sinulle sähköpostia!

Syön täällä salmiakkia ja odottelen ensimmäistä jaksoa sarjasta Suomen kaunein koti. Ainakin mainosten perusteella vaikuttaa erittäin lupaavalta, joten odotukset on korkealla! Meinaatteko katsoa? Mukavaa maanantai-illan jatkoa!

 

 

Viime aikoina on tullut kotoiltua melko ahkerasti ;). Tosin näillä vesisateisilla ilmoilla ei juurikaan haittaa, ettei ulkona voi oikein aikaa viettääkään… Lunta odotellaan, jalan paranemista odotellaan, joulua odotellaan, vauvaa odotellaan – joku salainen suunnitelma mun kärsimättömän luonteen kehittämiseksi..? Päivät voisi tosiaan olla yhtä odottamista, jos ei välillä yrittäisi keksiä erilaisia ajanvietteitä.

Pari kertaa olen tehnyt kyläilyreissunkin, en toki yksinäni vaan aina avustajan kera. (Auton rattiin en vielä hetkeen tämän jalan kanssa uskaltaudu.) Mukava päästä hieman jossain kodin ulkopuolella käymään, mutta pitkään en jaksa poissa kotoa olla eikä kävelymatkat voi olla muutamaa metriä pidempiä pyrähdyksiä. Nämä erittäin rajoitetut liikkumiseni ovat kyllä tuottaneet jo hieman tulosta ja kipu on vähäisempää. Tosin jos jonain päivänä joudun kävelemään enemmän (jos olen pitkän päivän yksin kotona), tuntuu se heti illalla ja seuraava päivä on kärvistelyä… Mutta, hitaasti hyvä tulee enkä halua ottaa jalan paranemisen suhteen minkäänlaisia riskejä, jalan luutumista kun ei juurikaan itse voi nopeuttaa muuta kuin liikkumattomuudella. Ihmeen nopeasti viikot kuitenkin hurahtavat ohi, vaikka joskus joku päivä tuntuukin niiiiin pitkältä. Kuukausi eteenpäin ja voin varmasti intoilla jouluvalmisteluistakin jo ihan eri tavalla!

Onneksi on kissakamut täällä ilonani, ihan joka päivä. Koskaan ei tarvitse sohvalla yksin makoilla, aina on jompi kumpi lämmittämässä <3. Keittiössäkään ei tarvitse koskaan olla yksin :D. Meidän vanhemmasta kisuneidistä on taas syksyn tullen kuoriutunut esiin valtava ahmatti ja kaverin ruokakuppikin tyhjennetään alta aikayksikön, jos kukaan ei ole vahtimassa. Siellä mä sitten nökötän kyynärsauvojeni kera keittiössä vahtimassa kissojen ruokatunteja, heh.

Kuvakansiot1

Tässä Instagramin kautta muutamia hetkiä viime päiviltä. Pieniä välipaloja, herkutteluhetkiä ja korttien peluuta. Tunnelmointia ja haaveilua; yritän kovasti ottaa mallia tuosta yhdessä kuvassa polveani vasten haaveilevasta matikaisesta. Blogeja luetaan toki ahkerasti myös – kurkitaan mm. säännöllisesti Valkoiseen Harmajaan, jos näkyisi Viiviä ja Pehmistä. Eilen sain myös miehen avustuksella Joy-kynttelikköni esiin, se ilahduttaa täällä nytkin! Jokos teidän kotoa löytyy jotain lähestyvästä joulusta kertovaa?

Tällaista leppoisaa ja verkkaista eloa täällä, toivottavasti myös siellä!