Ajattelin, että olisi kiva laittaa tänne blogiin muistiin joitain juttuja, joita vauvalle tulee tässä matkan varrella hankittua. Mietin noita hankintoja tuossa viikonlopun aikana, kunnes muistin erään asian yli vuosikymmenen takaa! Olin tuolloin lukiossa ja erääseen uskonnon kurssiimme kuului vierailla kaupungin eri seurakunnissa ja sitä kautta tutustua muiden uskontojen aatteisiin. Eräässä seurakunnassa vierailu jäi erityisesti mieleeni.
Tuon kyseisen vierailun loppuvaiheessa salin eteen astui mies, joka alkoi kertomaan Pietarin katulasten elämästä. Hän kertoi erään 9-vuotiaan pojan tarinan; pojan, jonka oli tavannut Pietarissa käydessään. Tuo poika oli elänyt koko elämänsä kaduilla.  Tarina oli pitkä ja erittäin koskettava, se sai kertojankin kyyneliin, meistä kuuntelijoista puhumattakaan.
Nuo asiat johtivat aikoinaan siihen, että Kokkolaan perustettiin hyväntekeväisyyskirpputori, jonka tuotto lahjoitetaan Pietarin katulasten hyväksi. Tuon miehen kertomus kosketti niin kovasti, että menimme ystäväni kanssa sieltä suoraan kyseisellä kirpputorilla käymään. Halusimme ostaa/lahjoittaa edes jotain noiden lapsiparkojen vuoksi.

022

En muista yhtään mitä ystäväni osti enkä muista mitä muuta itsekään ostin kuin tämän valkoisen ja pehmoisen neulehaalarin. Tämä on kuitenkin se, jonka niin hyvin muistan ja joka tuosta tapahtumasta niin selvästi yhä muistuttaa. En tarkalleen edes muista miksi ostin juuri tuon, tosin valinnanvaraa ei silloin vielä suuresti tavaroissa ollut ja onhan tuo ihan ylisuloinen – pidin näköjään jo silloin valkoisesta :).

017

Tuo haalari on kulkenut mukanani 12 vuoden ajan, paikkakunnalta toiselle, monet tuhannet muuttokilometrit jossain laatikon pohjalla. Joskus tavaroita läpikäydessäni olen ajatellut, että mitä mä tälläkin oikein teen… Päätyen kuitenkin aina ajatukseen, että ehkä jonain päivänä… Nyt tuo päivä on lähempänä kuin vielä koskaan aiemmin. Ehkä lapsemme saa tuon ylleen ensimmäisenä talvenaan, haalari on 80-senttinen. Selässä on pitkä rivi kirkkaita nappeja, yksi nappi puuttuu. Rintamuksessa olevat satiinirusetit ovat hieman rispaantuneet, mutta ne voi siistiä tai leikata kokonaan pois.

cats

Sellainen pieni muistelutuokio tähän tiistaiseen pakkaspäivään! Hieman viluttaa, olisipa itsellänikin tuollainen haalari, johon pukeutua…

 

 

Enää en malttanut odottaa, pakko oli näin viikon alkajaisiksi päästää tuutista ulos muutama jouluinen kuva! Ehkä nämä on teidänkin mieleen..? Ainakin tilastojen mukaan täällä on ahkerasti viime päivinä selattu postauksiani tunnisteen joulu alta :).

CRHCC_15_F

Mulla on tässä vuosien mittaan muodostunut kiva perinne näin joulusesongin startatessa: käyn kurkkimassa ja inspiroitumassa The White Companyn sivuilla, mm. viime vuonna postailin sivustolta lainattuja kuvia otsikoilla Pientä joulufiilistelyä sekä Inspiraatiota joulukattauksiin. Tänä vuonna tällaisia sekalaisia kuvia:

CAHRM_XS13_99_L

DCUFX_XS13_50_F

Tässä yksi lempparikuva:

GAHNP_XS13_95_EL

KAHPB_AW13_24_F

CAHPP_XS13_99_L

Tuossa postauksen alussa, kun linkitin tuon joulu-tunnisteen, unohduin hetkeksi itsekin lueskelemaan viime joulun postauksiani :D. Jännä miten sitä unohtaa monia yksityiskohtia jo näinkin lyhyessä ajassa kuin vuodessa! Tuli muistutus mm. siitä, että käytin viime vuonna kaikki lahjapaperi- sekä pakettikorttivarastomme, joten tänä vuonna pitkästä aikaa niitä hankkimaan! Tai ehkä voisin hyödyntää pakettikorttien teossa vanhoja sisustus-/joululehtiä, vähän viime vuoden tapaan..? Kaikki ihanat joulukuvastotkin käy tuohon tarkoitukseen mainiosti! Nythän mulla olisi aikaa niitä askarrella…

TRUBA_XS13_15_L

TDHLC_XS13_220_L

Joulukuusi <3. Se on aina niin merkittävä hetki, kun se on vihdoin otettu esille ja koristeltu. Se kyllä viimeistelee kodin joululookin.

WGHEP_XS13_88_L

KAHPB_AW13_24_EF

GAHNP_XS13_95_F

Yhtään lahjaa en ole tälle joululle vielä hankkinut… Onko joku ollut jo niin tehokas?

WRHFP_XS13_46_L

Innostuin niin näistä fiilistelykuvista, että aamiainenkin on vielä syömättä – äkkiä korjaamaan tilanne! Kivaa alkanutta uutta viikkoa! 

(Kuvat lainattu The White Company.)

 

 

Eilen näihin aikoihin iltapäivällä meidän kotona näytti tältä:

002

008

Sytyttelimme miehen kanssa muutaman kynttilän ja laitoimme vähän tunnelmavalaistusta samalla kun odottelimme vanhempiani kylään. Tunnelmasta tuli yllättävän jouluhenkinen (kenties salainen päämääränikin ;)) eikä vähiten siksi, että ulkona tuprutti lunta.

Mies on jo pariin otteeseen pyöritellyt silmiään, kun olen laittanut Michael Bublén joululevyn soimaan hänen kotoa lähtiessään. Tänä aamuna sama juttu ja aloin siinä sitten perustelemaan asiaa siten, että mielestäni levy ei ole niin kovin jouluinen etteikö sitä voisi kuunnella jo nyt ja että sen kuunteleminen herättää mun joulumieltä ja saa mulle sellaisen lämpimän hyvänolontunteen aikaan ja ja ja… Mies tuumasi tuohon päälle lyhyesti ja ytimekkäästi että joo, ei tarvi selitellä :D. Ai että mua nauratti! Eikä nuo miehet aina kaikkea ymmärrä edes, selitit tai et ;).

010

Eilen kyllä säikähdin perinpohjaisesti paristakin seikasta johtuen. Miehelle oli sattunut mökkiraksalla iso sähköisku, onni ettei ottanut osumaa! Ja toinen säikäytys oli se, että vanhempani olivat maakunnassa ajaessaan erittäin lähellä törmätä hirveen :(. Itku meinaa päästä pelkästä ajattelemisestakin! Isäni taitavan väistöliikkeen ansiosta välttivät osuman, mutta pienestä oli kiinni! Edes jarruttamaan ei siinä tilanteessa ollut ehtinyt. Kuulemma meidän olohuoneen korkuinen (:D) hirvi oli ennen maantielle kaatumistaan jarruttanut samalla tavoin takakenossa kuin satukirjoissa ja isäni koukannut samanaikaisesti autolla sivuun. Että olkaahan varovaisia tuolla liikenteessä! Ampaisevat tielle aivan yhtäkkiä mitään ennakkovaroituksia antamatta ja kyllähän siinä varmasti ikävästi käy, jos niin valtavan kokoisen eläimen kanssa törmää. Puistattaa!

011

Itse olen osunut muutaman kerran lähekkäin hirven kanssa, mutta mitään noin läheltä piti -tilannetta ei ole koskaan vielä sattunut. Muistan erityisesti yhden syksyn parin-kolmen vuoden takaa, kun olin vähän ennen keskiyötä palaamassa kotiin. Eräiden liikennevalojen jälkeen huomasin valtavan ison hirven seisoskelemassa pimeässä metsän reunassa, pyörätiellä. En koskaan unohda niitä valtavia silmiä, jotka tuntuivat tuijottavan suoraan mua kohti. Vaistomaisesti jarrutin ja jalat täristen yritin jatkaa matkaa, vaikka hirvi ei edes liikkunut. Soitin heti miehelle, meinasin jo pyytää häntä hakemaan mut kotiin… Kyllä pelotti loppumatkan!

003

Ajattelin tänään pitää pienen kasvonaamioillan ja ehkä heittäydyn jopa niin villiksi, että lakkaan kynteni! Toivottavasti jalka paranisi pian sen verran, että pääsisin kampaajalle… En uskaltanut raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana värjätä ollenkaan hiuksiani ja voitte varmaan kuvitella, että tyvikasvu on nyt aika ööh mielenkiintoisen näköinen… Myöskin kulmat huutavat kosmetologin käsittelyä ja kroppa hierojaa, etenkin jälkimmäiseen on kyllä kohta vain mentävä!

Ja hei muuten, olen unohtanut kiittää teitä: sain kuulla, että olette äänestäneet blogiani Gloria Blog Awardseissa Lukijoiden suosikkiblogi -kategoriassa, suuret kiitokseni, lämmitti kovasti mieltä! :) Sain kutsun gaalaan, jonka jouduin viime vuonna skippaamaan töiden vuoksi, tänä vuonna jalan vuoksi, mutta nauttikaahan te, jotka sinne 1.11. suuntaatte!