Yksi vapaapäivä tämän kiireisen viikon keskelle sopii mulle hyvin! On ihana pysähtyä kotiin nautiskelemaan, käydä vain pikaisesti ruokakaupassa & postissa (hakemassa sen kenkälähetyksen, en ehtinyt vielä sovittaa, toivottavasti ovat sopivat!) ja sen jälkeen pysytellä kotosalla iltaan asti. Illalla haluan tehdä viikkosiivoukset, jotta huomenna töistä kotiin saapuessa vastassa on puhdas ja siisti koti. Viikonlopun vieton aloittaminen on silloin monin kerroin kivempaa!
Kaivoin esiin Ikeasta syksyllä ostamani Ursula-huovan, voi miten ihana se onkaan! Oon siis niin tyytyväinen, että itsepintaisesti päätin tuon hankkia, vaikka olan takaa kuului jotain muminaa tyyliin meillä on noita ainaki kakskymmentä… Tästä tuli heti lemppari! Ja täytyyhän torkkupeittoja ollakin monta, meillä on käytössä useita samaan aikaan (huom! huom! myös kissoilla!) ja nytkin laitoin pari pesuun. Ei pesupäivinä pärjäis jos näitä ei ois ainaki se kakskymmentä.

Ystäviä tulossa käymään, joten tuli jo pikkaisen siivoiltua aamupäivällä. Jopa sohvalla on tyynyt ja torkut ojennuksessa, näin ei yleensä arkisin ole… Huvitti kovasti ku olin asetellu sohvan täytteineen ojennukseen, sen jälkeen nuorempi kisu meni sinne ja seiso varmaan pari minuuttia hölmistyneenä sohvalla etsien kivaa paikkaa mihin käpertyä… Siinä paljastui, miten harvoin sohvalla on kaikki ojennuksessa :D. Täytyy olla tyynykasoja ja epämääräisiä torkkupeittoläjiä, niihin on mukava nojata kylkeä tai vaikka kaivautua alle! Nyt kisu näyttää niin orvolta tuossa kun tyyny ei ole lysyssä, vaan ryhdikkäästi suorassa; ei yhtään niin kiva, siihen ei huvita edes nojata!

Nyt sytyttelen vielä vähän kynttilöitä ja jään odottamaan vieraitani. Tuota pikaa keittiön täyttää herkullinen maitokahvin tuoksu ja pöydän äärestä kuuluu iloista puheensorinaa & naurua.

Leppoisaa torstaipäivää!

 

Tähän vuodenaikaan aamun voi aloittaa vaikka sytyttämällä takkaan tulen. Tai jos ei ole takkaa tai asia on kuten meillä: mä en yletä (millään apuvälineelläkään) avaamaan takan peltiä :D, voi aamutuimaan ihastella tällaisia tunnelmallisia kuvia ja kuvitella sen takkatulen lämmön ja ritinän viereensä… Ainakin on kynttilät, ihanaa! <3 Ja arvatkaas mitä? Täällä sataa taas lunta, iiiisoja hiutaleita ja hitaasti, ihana näky!

Tähän ensimmäiseen kotiin kiinnitin huomiota, kun näin nuo polttopuut, niitähän ihastelen kaikkialla :)

Nämä kuvat valitsin jaettaviksi lähinnä tunnelmansa vuoksi, mukavan kodikas fiilis näissä. Elävä tuli, oli se sitten takkatuli tai kynttilän liekki, luo ihanaa rauhoittavaa tunnelmaa. Se tuo vahvasti mieleen kotiin käpertymisen eli kotoilun.

Mä muuten tykkään tällaisista jonkun takaa otetuista kuvista tosi paljon, etenkin tällaisista oven takaa otetuista, joissa näkyy vähän ovea. Näissä on jokin kiva oma tunnelmansa, jotain salaperäistä… Tällaisia kuvia on kiva joskus itsekin ottaa.

 Mites teidän keskiviikko on startannut?

Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.

 

Joy-kynttelikkö, ruokailutilan tähti ja nyt löytyy takan äärestäkin pieni tunnelmavalokokonaisuus. Laitan lisää kuvia toisena päivänä, haluan kuvata takan päivänvalossa. Kiva kokonaisuus tuli ja siihen liittyy myös pari lyhtyä sekä lampaantalja. Mukava täältä sohvalta käsin katsella. Takan reunukselta löytyy myös eräs salaperäinen tyyppi, jolla on lakki silmillä… Hän muutti meille tänään Kodin Terrasta. Kuitissa lukee piippalakkinen karvapeikko, minä kutsun häntä nätimmin tontuksi. Hänestäkin luvassa kuvia myöhemmin.

Oon tässä miettiny joululahjoja; läheisten lahjoja ja vähän omiakin toiveitani… Puhuin miehelle joululahjoista ja hän sanoi, että mun pitäisi kirjata joululahjatoiveeni ylös. Kysyin että miksi… Hän siihen että no pukkia varten tietysti ja että kirje pitäisi jättää portaille. Kuulemma aamulla ennen kuin hän lähtee töihin ;D. Kysyin et mites hän siihen asiaan liittyy… Jouluun liittyy kaikenlaisia salaisuuksia, oli vastaus.
Niin liittyy ja sekin tekee joulusta niin ihanan! <3
Äitini kanssa tänään muisteltiin, kuinka jännittävää oli pienenä jättää joulupukille kirjoitettu kirje portaille ja käydä vähän väliä illan aikana kurkkimassa, onko kirje hävinnyt… Ja voi elämä sitä hetkeä kun oli ja näin ne valtavat kengänjäljet lumihangessa (jotka iskä oli tietysti käynyt tekemässä ;)). Oi sitä onnea ja kihelmöivää joulunodotusta! Ja miten ihanaa onkaan huomata, että sama kutkuttava joulunodotus valtaa mielen vuosi toisensa jälkeen, aikuisenakin.

Tänään naurettiin myös sille muistolle, miten edesmennyt kultainennoutajamme eräänä jouluna teki oman pienen joulukepposensa! Olimme viettämässä jouluaattoa mummun ja papan luona, pappa toimi perinteisesti joulupukkina. Taisin olla tuona kyseisenä jouluna 6-vuotias ja uskoin pukkiin koko lapsen sydämestäni. Koiramme Kimi kuitenkin päätti, että nyt on aika paljastaa totuus ja hyppäsi pappaani vasten nykäisten joulupukin parrasta, jolloin naamari valahti alas papan kasvoilta :D. Muistan vain sen miten tuijotin hetken suu auki papaksi paljastunutta joulupukkia kaikkien muiden nauraessa mahat kippurassa. Sen jälkeen vielä hetken mietin, että missä  s e   o i k e a  joulupukki viipyy…

Nyt taidan aivan pikkaisen penkoa joulukoristelaatikoitani, en koristeita vielä esille laita, mutta pengon vain hiukan ja palauttelen mieleeni, mitä kaikkea sieltä löytyykään ;). Joulumuistoja, lämpöä, kynttilöitä ja vaimeaa jouluista musiikkia. Niistä on mun maanantai-iltani tehty.

 Tunnelmallista maanantai-iltaa sinullekin!