/

 Upeat kelit! Sopivasti kun mun loma päättyi ;)
Tähän päivään sopisi ihanasti tuollainen terassi-/parvekelekottelu, mut maalaamattomat terassisermilaudat huhuilee mua autotallista…
Huh miten niiden maalaaminen on muuten hidasta puuhaa!: voin maalata niitä kolmisenkymmentä kerrallaan, muuten eivät mahdu kuivumaan. Ensin ne täytyy käsitellä pohjustusaineella, jonka täytyy antaa kuivua vuorokausi ennen pintakäsittelyä. Eli siis pohjustuksen jälkeen menee vuorokausi, ennen kuin voin maalata pohjamaalin. Pohjamaalin on hyvä antaa kuivua myös vuorokauden verran, jonka jälkeen voin maalata pintamaalin. Ja kaiken lisäksi laudoissa/rimoissa on neljä maalattavaa pintaa ja jos niistä haluaa siistit, ei kerrallaan voi maalata kuin kolme pintaa… Eli aika monta päivää menee, ennen kuin ensimmäinen satsi on valmis, huoh…

Tulipas näistä kuvista mieleeni, etten olekaan vielä näyttänyt teille, mitä pientä kivaa mukaani tarttui Turusta! Niin ja ne Porin kuvatkin on vielä postaamatta, mut tulossa lähipäivinä! Myös lukijan kodin esittelyä piakkoin luvassa :)


Löysin Turusta jotain, mikä näkyy tässä parvekekuvassa, arvaattekos?

 Mutta, pitemmittä puheitta, pensseli käteen ja pintamaalia sutimaan!
Aurinkoista päivää teille :)

Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.

/

Meillä asustaa kaksi matkustamaan tottunutta kissaneitiä. Erityisesti vanhempi kisu on matkustanut yhdeksän vuoden ikänsä aikana melkoisesti; juna ja auto on tulleet tutuksi! Ei se matkustaminen mitenkään erityisen mukavaa ole, mutta varmasti se on osasyy siihen, miksi vanhemmasta neidistä on kehkeytynyt sellainen seikkailijaluonne ;).

Molemmilla kissoilla on omat kuljetuslaatikot, mutta ollaan huomattu, että matka taittuu mukavammin vapaana autossa (pitemmillä matkoilla käytössä on tietenkin kuljetuslaatikot ihan jo turvallisuussyistäkin!). Takapenkin matkustajina molemmilla on omat vakiopaikkansa eikä kotiarjessa niin läsnä oleva hajurako ole autossa kovin merkityksellinen.

Vanhempi kissa asettautuu heti alussa hattuhyllylle ja pysyttelee siellä mielellään koko matkan ajan. Nuorempi puolestaan seilaa takapenkkiä ristiin rastiin, kunnes lopulta rauhoittuu penkille (tähän auttaa kun häntä rapsuttaa niskasta :)).

Vanhempi kisu tykkää katsella ulos ikkunasta, mutta nuorempaa moinen näky ohiajavine autoineen huimaa ja siitä seuraa vain melko surkeaa naukumista…

Huomaa jännittynyt peppu! :D

Tällaisia matkustajia meiltä löytyy! Pyrimme aina silloin tällöin ottamaan kisut mukaan kun käymme vaikkapa vanhemmillani, jotta automatkustus ei unohtuisi eikä eläinlääkärireissuja niin helposti sitten yhdistä autoiluun.

Mitä teidän karvaiset kamut tuumaa matkustamisesta? 

/

 Pirteää huomenta! Tänään hieman tällaista asiapitoisempaa aihetta näiden yleensä niin pintapuolisten ja kevyiden postausteni keskelle.
Nimittäin keskusteltaisiinko hieman tuosta otsikon aiheesta! Oletteko törmänneet tuohon, että joku on työllistänyt itsensä bloginsa kautta tai löytänyt uuden työn bloginsa kautta? Ja nyt ei puhuta tuotelahjoista, pienehköistä/satunnaisista mainostuloista tai portaalissa bloggaamisesta. (Tosin sehän olisikin upeaa kun voisi sanoa tätä bloggaamista päätyökseen, mutta valitettavasti niin ei asia (ainakaan vielä) ole ;).) Tässä tarkoitan siis juurikin tuota päätyötä. Ulkomaillahan tämä ilmiö on uskoakseni jo melko yleistä, mutta miten Suomessa?

Lisäksi minua kiinnostaisi tietää, oletteko te unelmatyössänne? Miten määrittelette unelmatyön?
Mistä tiedätte, mikä juuri teidän unelmatyönne on, oletteko tienneet sen aina vai selvisikö asia teille vasta unelmatyöhön (kenties sattumalta) päästyänne? Vai oletteko mahdollisesti vaihtaneet täysin alaa, opiskelleet uuden ammatin? Olen viime kuukausina pohtinut paljon näitä asioita… Ja olen tavallaan tullut siihen johtopäätökseen, ettei minulle taida olla olemassa sitä yhtä ja ainoaa unelmatyötä. Jokainen työni on aina sillä hetkellä tuntunut kivalta ja mielekkäältä, aina olen oppinut uutta ja saanut arvokasta kokemusta asiasta kuin asiasta. Nykyisessä työssäni olen ollut viisi vuotta.
Voisiko se ihannetilanne kohdallani olla sitten se, että työpaikka vaihtuisi säännöllisesti, muutaman vuoden välein? Vai johtuuko halu vaihtaa työpaikkaa vain siitä ettei ole löytänyt sitä itselleen sopivinta työtä?
Onko muilla tämänsuuntaisia ajatuksia vai kuulostaako ihan hassulta?

Pidän kovasti vaihtelevista työtehtävistä, haasteista, itsenäisestä työstä… Toisaalta pidän myös kovasti sellaisesta hyvästä yhteishengestä, joka on mahdollista tiimityössä saavuttaa. Työssä kuin työssä nautin sellaisesta tunteesta, että on samanaikaisesti monta rautaa tulessa! Silloin koen olevani parhaimmillani ja tehokkaimmillani. Työkokemusta omaan reilun 10 vuoden ajalta, erilaisia töitä tehtävineen on koettu, mutta kaikille näille yhteistä on ollut asiakaspalvelu.

Mistä sitten idea tähän postaukseen? Ihan omasta elämästäni, sillä etsin uutta työtä Kokkolan seudulta (tai mahdollisesti sellaista työtä, jossa fyysinen sijainti ei ole ratkaisevassa asemassa!).
Tämän lähes kahden vuoden aikana tämä blogimaailma on yllättänyt kerta toisensa jälkeen, joten ajattelin että miksei myös tässä työasiassakin! Tai ainakin annan tälle mahdollisuuden! :)
Eniten olen kiinnostunut osa-aikatyöstä, mutta ilman muuta kokopäivätyökin voisi tulla kyseeseen. Kiinnostuksen kohteeni ovat niin laajoja, etten haluaisi mitenkään kovin tarkasti niitä rajata. Ehkäpä tällä tavoin nimenomaan löytyisi se minun unelmatyöni, kuka tietää!

Että jos siellä nyt jollain sattuisi olemaan mielenkiintoista työtä tarjolla, voi mielellään ottaa yhteyttä sähköpostitse allyouneediswhite@hotmail.com, jotta voimme jatkaa keskustelua asian tiimoilta!

Reipasta päivää teille, minä jään innokkaana odottelemaan hyvää keskustelua ja kommentteja aiheesta! :))