/

Iloinen sunnuntaitervehdys!
Haluan käydä tämän sisustushaasteen loppuun täällä Bloggerin puolella ja koska viimeisiä päiviä täällä viedään niin ei muuta kuin haastetta eteenpäin!


Kattaus-sanasta postailinkin jo pääsiäisen aikoihin, koko postauksen löydät tästä linkistä.




Nyt sitten vuorossa sanat keittiö ja taulu/taulut. Tällä kertaa hieman enemmän kuin vain yksi kuva, seuraa nimittäin kunnon kuvapläjäys! 
Keittiökierroksen alkajaisiksi saa ottaa suklaata (ja saa syödä missä haluaa vaikka onkin näin v a l k o i n e n  koti): 



Keittiön ikkunoista tulee usein sisään aamuauringon säteet, aivan kuten tänäkin aamuna. 
Tässä valaisimessa palaa aina valo niinä iltoina, kun tulen myöhään kotiin.

Tosin nyt tuon Pentikin valaisimen tilalla on eräs Ikean valaisin, sillä oon alkanu kyllästymään noihin pallolampunjalkoihin… Oon ehkä nähny niitä liikaa eri paikoissa :/

Keittiön tasolla (sen pistorasiaryhmän edessä, jota ei juuri tällä hetkellä käytetä) on pieni taulu.


Oon miettiny et välitilaan ois kiva saada jotain pientä muutosta kesäksi, mutta en ole vielä päättänyt mitä se voisi olla… Tuon kivan lauseen jättäisin kuitenkin muutoksen alle, että voisin ottaa sen taas halutessani näkyviin. Tämä tarratekstihän pääsi välitilaan viime kesän alussa.

Keittiön pienkodinkoneet ym. vaihtaa meillä aika usein paikkaa, sillä en ole vieläkään löytänyt niille sitä yhtä ja ainoaa hyvää sijoituspaikkaa… Ja vaikka me ei miehen kanssa kahvia juodakaan, en halua säilyttää kahvinkeitintä missään kaapissa (vie turhan paljon säilytystilaa!).

Tämä vuodenaika on niin upea, kun päivänvaloa riittää ja riittää! Koti on mielestäni päivänvalolla kauneimmillaan. Tosin on ne pimeät illatkin ihania, niin kodikkaita… Kaikella on siis puolensa tässäkin asiassa :)


Kaunista sunnuntaita!

/

Sisustuskuvahaaste vetelee viimeisiään, tänään ruksataan yli sanat olohuone ja sohva. Samassa postauksessaan, koska kuuluvat niin luontevasti yhteen.


Halusimme olohuoneeseemme ison divaanisohvan, jossa mahtuu useampi ihminen istumaan ja ainakin pari ihmistä helposti rentoilemaan :). En halunnut erillisiä sohvia, koska silloin väistämättä toinen niistä olisi sijoittunut jollain tapaa ikkunan eteen ja ikkunanäkymän peittämistä haluan välttää viimeiseen asti. Pidän myöskin siitä, että sohvalta käsin voi katsella ulos.
Tällä nykyisellä kokoonpanollamme ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia; sohvalle mahtuu helposti kaksi aikuista ja kaksi kissaa vähän rennommastikin, miten nyt vain haluaakaan olla (tai miten mahtuu kissojen väliin asettautumaan!). Monet leffaillat on tässä vietetty ja oikeastaan tänäkin viikonloppuna voisi olla leffailta paikallaan! 


Ihanaa kun alkaa näkyä päivä päivältä kesäisempiä maisemia sisälle kotiin; sinistä taivasta ja vehreyttä, erityisesti koivun rungot on mieleeni!
Tällainen näky oli tänään olohuoneessa sillä välin ku me miehen kans pestiin ja puunattiin terassi kesäkuntoon: 


 Selkeesti tyypit odottaa kesäolohuoneen valmistumista! Hyvä ettei kuorsaus kuulunu ulos asti tuolta sohvan nurkasta…

Meidän perheessä saa kainalopaikasta joskus ihan tosissaan pitää kiinni, sinne on nimittäin muutamakin halukas…
Eikä ihme, kainalopaikka on paras paikka! Sen taitaa tämä ilmekin jo kertoa: 


 Tilasin tälle lauantaille aurinkoa ja sitähän saimme. Oli tosi mukava pestä terassia auringon lämmittäessä, ensimmäisen kauniin perhosenkin näin! Nautittiin terassilla myös ensimmäiset simat & munkit :)
Kuvia näette jonain toisena päivänä. Nyt lähden laittautumaan, sillä kun mies kotiutuu moottoripyöräilemästä, lähdemme illan viettoon!

Ihanaa lauantai-iltaa teillekin!

/

Tämä kuuluu taas tähän ”miksi kotimme on pääosin neutraalin valkoinen ripauksilla mustaa ja harmaata”.
Jotta voisin käyttää kivasti vaihdellen ja ennen kaikkea kotiimme sopivasti monia erivärisiä pieniä piristeitä! Tässä tapauksessa esimerkiksi pöytätabletein ja ruusuin vaihtui kokonaan ruokailutilan ilme. Ja erittäin pienellä rahalla:


 Ostin tabletit jo viime vuonna, kun täällä vielä oli Hemtex, ajatellen, että niille tulee varmasti joskus vielä käyttöä. Ja viime viikolla se päivä koitti.
Eli hiukan alle kuudella eurolla muuttui ruokailutilan yleisilme (jos ei ruusuja lasketa mukaan). Pinkkejä tyynyjä mulla oli ennestään, joten muutama sellainen olohuoneen sohvalle ja tilat yhdistyy kivasti toisiinsa samansävyisten väripilkkujen ansiosta.


Pidän enemmän tableteista kuin kaitaliinoista, vaikka nekin kyllä ihan kauniita ovat. Ehkä olen vain tottunut enemmän tabletteihin. Tabletteja meiltä löytyy muutamia erilaisia, tykkään vaihdella niitä useamman kerran vuodessa. Kesällä niitä tarvitaan myös terassin eli kesäkeittiön puolella, joten niitä saakin olla ihan kiva valikoima :P
Näitä pinkkejä tabletteja mulla on kuusi, mutta joskus ostan tabletteja vain neljä. Esim. niitä keväisen limenvihreitä tabletteja ostin vain neljä, ajattelin värin olevan sellainen että neljä riittää ;). Aina pöydässä ei ole kuutta ihmistä, joten ihan turhaan pitää kahta ylimääräistä tablettia kattauksessa. Neljän tabletin kattauksessa pöydän keskelle jää enemmän tilaa jollekin näyttävämmälle maljakolle tai asetelmalle ja valkoinen, tyhjä pöytätilahan on pelkästään kaunista :)


Joskus jos satun löytämään aivan yli-ihanat tabletit, ostan niitä vastaavasti kahdeksan tai enemmänkin! On hyvä olla muutama varalla, vahinkoja aina sattuu, ja on myös kiva, että kesäkeittiössä on samat tabletit kuin sisällä :)

Kuten kuvasta näkyy, ovatkin kesällä lähestulkoon samaa tilaa, vain ”ikkunaseinä” välissä:

Tuosta ruokailutilan seinästä tulikin mieleeni eräs muisto rakennusajalta… Oli todella helteinen kesäpäivä, siivoilin siinä pihaa ja mies, noh mies rakensi taloa :D. Taloon oli vasta pystytetty ulkoseinäpiirat ja se alkoi pikkuhiljaa hahmottua. Tuossa ruokailutilan seinässä oli valtava aukko isolle ikkunalle ja sen vieressä lasiparioville. Mies tokaisi hämmästyneenä siis meillehän tulee tuo seinä lähes kokonaan ikkunaa!
Se oli yksi hauska oivallus niiden satojen raksa-ajan oivallusten joukossa ;)


Olen silloin tällöin saanut kysymyksiä kiiltovalkoisen pöydän naarmuuntumisesta. Sehän on selvä, että pöytä kuin pöytä naarmuuntuu. Ja aina kiiltävästä pinnasta naarmut erottuu paremmin kuin mattapinnasta. Vaikka tabletit jonkun verran pöydän pintaa suojaavatkin, koen aina tuossa maaliskuun tienoilla sen ääh apua -tunteen, kun kevätaurinko tulee niin kauniisti sisään paljastaen ihan kaiken. Tuolloin pöydän naarmut ihan hyppää silmille. Pari päivää saatan hiukan harmistella, mutta sitten silmä tottuu. Asia on loppujen lopuksi melkoisen pieni ja ehkä turhamainenkin, joten se korjaantuu muuttamalla ajatusmaailmaa :D. Sitten kun meidän pöydän pinta alkaa olla enemmän ja oikeasti häiritsevästi naarmuilla, viemme sen valmistusliikkeeseen hiottavaksi ja uudelleenmaalattavaksi; näin pöytämme on muutamalla kympillä taas kuin uusi.

Puupöydät on mielestäni asia erikseen: niitä naarmut ja kolhut ja elämisen jäljet vain kaunistaa!Ihanaa & aurinkoista lauantaita! :)