Ite tykkään lukea muiden blogeista näitä postauksia, joten aattelin kantaa korteni tähän Päivä bloggaajan kans -postauskekoon :).Kamera mukanani kuljin siis viime perjantaina. (Yleensä kamera on kyllä aina mukana, mut nyt lähes koko ajan kädessä!)*** Perjantai oli mun vapaapäivä, joten känny äänettömällä eikä herätyksiä! Herään puol ysin aikaan ja viereisellä tyynyllä on tämmönen näky:
Rontti oli päässy livahtaan sänkyyn; (varmasti niiiiiiiin hiljaa hiipien) olin tainnu unohtaa lukita vaatehuoneen liukuoven kiskon…
Heti ku nousen, pomppaa kattimattikin ylös –> ruokaa ruokaa ruokaa!
Meidän kisut on kyllä ihania ku eivät ikinä herätä jos aamuruuan aika joskus (joistain syistä) hieman venähtää… Aina kultaisesti oottavat et joku nousee ja antaa murkinaa <3
Meillä ruokitaankin aina eka kisut, sit on vasta oman aamiaisen vuoro.
Vanhempi neiti on ulkona, joten annan murkinaa vain tyynyllä nukkujalle… Tää neiti yrittää ennätystä joka kerta: montako pipanaa ehtii kupin pohjalle asti vai ehdinkö hotkia kaikki jo matkalla suihini! (Ei oo misua kärsivällisyydellä pilattu…)
Itelle teen smoothien marjoista ja maidosta, sekaan ripaus vanilliinisokeria. Hetki siemailua ja lehden selailua pöydän ääressä…
Mietin et ku on aika kiireinen päivä tulossa, on nyt hyvä hetki viettää aikaa koneen ääressä… Niinpä siirryn kisun perässä sohvalle.
Tsekkaan sähköpostit ja blogin, viimeistelen terassipostauksen.
Kello on lähes kymmenen, joten pakko alkaa leipomaan sämpylöitä jos meinaan ehtiä! Tosin muistan heti et unohdin edellisen päivän kauppareissulla ostaa hiivaa… Niinpä pientä ehostusta ja pikaisesti kauppaan!
Puoli yhdentoista aikoihin alan vihdoin leipomaan…
Sämpylöitä tulee reilusti: kolme pellillistä. Niitä paistellessa siivoan keittiön ja vastailen blogikommentteihin ja -sähköposteihin. Toki mussutan pari lämmintä sämpylääkin :P
Inhoan voikokkareita, mut lämpimän leivän päällä niitä pitää olla :)
(näkyykö höyry?)
Seuraavaks soitan täälläkin pariin kertaan mainitsemaani keittiöremppakohteeseen ja lähden sinne muutama lämmin sämpyläinen mukanani!
Keittiöremppa onkin viimeistä silausta vaille valmis; enää välitila viimeistelemättä. Tilaamani sisustustarra saapui aamupostin mukana, joten käyn kiinnittämässä sen keittiön välitilaan.
Lopputuloksesta tulee oikein kiva, myös talon asukkaat on tyytyväisiä :). Enää lasi pintaan ja remppa on valmis!
Sit taas kotiin, jossa vastassa on kukas muukaan kuin uninen kisulainen…
(Jokaiseen päiväänhän kuuluu luonnollisesti portsarin homma, sitä teen ihan työkseni täällä kotona näille kissaneideille! Ei ees laskuissa pysy mukana montako kertaa päivässä oon ovella :D. Perjantaita varjosti koko ajan ajatus et mihin vanhempi kisuneitinen on lähteny… Viheltelin sitä pihalla useaan otteeseen eikä näkyny jälkeäkään. Neiti suvaitsi tulla kotiin seuraavana yönä, vuorokauden oli reissussa. Vaativa ja nälkäinen miau kuulu portailta, heräsin siihen yöllä helpottuneena! Nuorempi neiti taas viihtyy omalla pihalla, lähes koko ajan näköpiirissä. Vanhemmalla on ajoittain nää päähänpistonsa…)
Pakkaan pikaisesti kotona laukun seuraavaa reissua varten, mm. uudet sämpylämaistiaiset mukaan! Ruokin kisun, viheltelen vanhempaa kisua ja lopulta lähden vanhempieni luo; pitäähän veljellä olla tuoretta sämpylää ku pitkästä aikaa intistä lomille pääsee :).
Vanhempieni luona myöskin tarrahommaa; tällä kertaa sisustustarra pääsee koristamaan keittiön seinää:
Tarrasta ja tauluista tuleekin yhdessä tosi kiva kokonaisuus!
Vanhempien luona rupattelua, lasi cokista & äitin leipoma herkullinen korvapuusti, joita saatiin kotiinkin vaihtareiksi sämpylöistä :).
Sen jälkeen käydään vielä kukkia ostamassa, on jo oikeestaan perinne käydä kukkaostoksilla äitin = kukkaekspertin kans :).
Kun minä taas: ”mitä kukkia nää on?” ”voiko näitä pitää jo öisin ulkona?” ”kuinka usein tätä täytyy kastella?”
Kotona oon jälleen neljän jälkeen, vastassa vaihteeks uninen kisulainen:
Haukkaan pikaisesti jauheliha-paprika -pizzaa, annan kisulle raksuja ja ryntään suihkuun!
Suihkun jälkeen loppuu kiire ja alan pikkuhiljaa valmistautumaan illanviettoa varten. Soitan miehelle et ehtiikö millon tulla töistä kotiin vai soitanko toisen kyydin…
Mies kotiutuu normineljän sijaan vasta kuuden pintaan ylityöviikosta johtuen…
Kuitenkin sopivasti heittääkseen mut ja työkaverini illanistujaisiin. Siellä meneekin ilta höpötellen, napostellen ja naukkaillen, loppuillan kuvat…
… sensuroitu :D.
Tämmönen oli siis mun viime perjantai!
Mukavaa toukokuun viimeistä päivää teille!
:)
