/

>

Dekon päätoimittajan Ulla Koskisen sanoja lainatakseni:
”Syksy on taittunut selkeästi joulunajaksi, muutaman kuukauden ajanjaksoksi, jolloin luonto kääriytyy lepoon odottamaan uutta valon kautta.”

Mikä ihana lausahdus ja niin totta!

Ja tämä seuraavakin aivan kuin omasta suustani:
”Joulu ei merkitse minulle vain muutamaa pyhäpäivää, jonka vuoksi touhotetaan koko pimenevä ja kylmenevä kausi, vaan loppuvuoden viimeisiä kuukausia, hämärän kautta, jolloin painopiste arjessa on vahvasti sisätiloissa ja kodin juhlan valmisteluissa.”

Joten rohkeasti vaan tunnelmavaloja ym. koristeita esille, jos ne tuottavat iloa! Viis naapureista tai muista, kaikki ilo irti jouluvalmisteluista :)! Kun ei päivänvalo enää tähän vuodenaikaan kovinkaan pitkälle riitä, käytetään niitä tunnelmavaloja ja aloitetaan jo nyt!
Oonkohan ainut joka jollain tapaa nauttii tästä pimeydestäkin..?

Viime aikoina meillä on poltettu runsaasti kynttilöitä :)
(mut ei tarpeeks, eli ei vielä ostoksille…)

Ensimmäiset tunnelmavalot on päässy esille keittiöön, jättikokoiseen mattakirkkaaseen mariskooliin:

Valot näyttää mariskoolissa oikein kivoilta!

Ostin nämä tähtivalot Ikeasta. Ne toimii pattereilla, mikä on erityisen mukavaa tällaiselle johtoja inhoavalle!

Laitoinpa esille toisetkin tunnelmavalot, näätte ne huomenna :).

Viime joulun jälkeen ryntäsin äitini kanssa alennusmyynteihin joulukoristeostoksille! Ja kyllä kannatti! Kaikki koristeet oli -50 %, suuri osa jopa -70 %! Aika monta kassillista ostin, kotona levittelin ne lattialle ja ihastelin ostoksiani. Nautiskelin laskiessani, paljonko ne ois normaalihinnoilla tullu maksamaan :P. Kiinnostaisko teitä nähdä näitä mun ostoksia?
Jos siis haluat ensi vuoden jouluksi esim. täysin uudenlaiset joulukoristeet, kannattaa hipsiä joulukoristealennusmyynteihin, josta uudet koristeet saa pilkkahintaan :)!
Suunnittelin siis jo viime jouluna uuden kodin jouluvärityksen: vihreään joulukuuseemme tulee valkoista, kultaa & hopeaa ja muiden koristeiden pääväriksi valitsin hopean. Ehkä laitan jopa ripauksen joulunpunaista näiden Casa-tuikkujeni innoittamana:

Mm. nämä hopeiset tähti-koristekivet ostin joulunjälkeisistä alennusmyynneistä: 
500 g tähtiä normaalihinnalla 11,95 €. Alessa 3 euroa!
Tällä viikolla näin Anttilassa samantapaisen pienemmän koristekivipakkauksen: kultaisia sydämiä. Ihania, mutta jäivät sinne, hintaa oli lähes 10 euroa. Ehkä taas alesta jouluksi 2011 ;).
Koristekivet on kivoja monikäyttöisyytensä vuoksi. Niitä voi käyttää vaikkapa osana pikkujoulukattauksia.
Nyt kietoudun hetkeksi valkoiseen, pehmoistakin pehmoisempaan vilttiin ja alan tunnelmoida tulevaa joulua Dekon kuvien myötä!
Mukavaa viikonloppua sinulle!
:)

/

>

Kysyin teiltä kumman postauksen haluatte ensin: kotimme ulkokuvia vai esittelyn tauluistamme. Tauluesittely sai kannatusta vain yhden äänen verran, silti ajattelin senkin tässä piakkoin tehdä (pysyy tämä yksikin henkilö tyytyväisenä ;)). Kysely oli voimassa vain hetken, joten vain pieni murto-osa teistä ehti siihen vastata :).

Kotimme on ulkoapäin vielä vaiheessa, jos muistatte! :)
Pihakin tehdään vasta ens kesänä. Samoin terassit.
Aquapanelia (sementtilevy) on vasta tänä syksynä alettu pinnoittaa, tosin sekin jäi vielä vähän kesken pakkasten ja muutenkin liian kylmien ilmojen takia. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, joten keväällä pinnoitushommat jatkuu…
Aquapanelin pinta joko rapataan tai maalataan valkoiseksi.

Tämä kuva on tieltäpäin:
Pääsisäänkäyntimme ja keittiön ikkunat:
Portaat maalataan sivusta samalla sävyllä kuin kivijalka, ainakin se on tämänhetkinen suunnitelma ;)

Talon ja tallin väliä valaisee kaksi seinävalaisinta:

Tummanharmaata lautaa käytimme tehosteena, sävy on lähes sama kuin rännien, syöksytorvien ja muiden peltiosien harmaan sävy. Tykkään! :)
Kun kierretään talon ympäri, päästään takaterassille, jonne paistaa ilta-aurinko. Tänne pääsee saunasta vilvoittelemaan. Ajattelin tänne aika reilunkokoista terassia, sellaista joka jatkuu vielä katetun osan jälkeenkin. Parille sivulle näkösuojat reunustamaan terassia: tielle ja naapuriin päin :).
Nurkkalaudat puuttuvat vielä…
Ja kun kierretään takapihalle, on näky tämä:
Niinku näkyy; hommat vaiheessa ;)

Tämä on alusta saakka ollu mun mielestä kotimme paras kulma :).
Tänne tulee reilunkokoinen pääterassi, joka jatkuu pationa katetun osan jälkeen.
Piharakennus on talon vieressä. Se koostuu autotallista, autokatoksesta, varastosta ja teknisestä tilasta. Autotallin oven molemmin puolin on samanlaiset ulkovalaisimet kuin muuallakin.
Illan hämärtyessä…
Valaisimet ovat Konstsmiden Modena Round -ulkoseinävalaisimet.
Nämä kaksi valaisinta valaisee talon ja tallin välistä osuutta:

Pääsisäänkäynti:
kuvissa pimeämpi kuin luonnossa

Tiellepäin näkyy nämä valot:

<3
Talo on siis minun ja mieheni suunnittelema, niin ulkoa kuin sisältä ja kaikenlaisen valaistuksenkin suhteen :).
Ulkovalaisimiin oon enemmän kuin tyytyväinen, ne on meidän silmissä täydelliset!
Talo näyttää teistä ehkä todella keskeneräiseltä, mut meidän silmissä ei kun nollasta on lähdetty :). Toki julkisivu tulee vielä muuttumaan aika paljonkin sitte ku kaikki on valmista, sitä odotellessa!
Tällaiset asiat ei tapahdu hetkessä, talonrakennus on tosiaan kahden vuoden projekti eikä hommat todellakaan lopu muuttoon!
Lähetän tsempit kaikille ahkerille rakentajille <3.

/

>

Tasan kuukausi sitten 4.10. vietettiin kansainvälistä Maailman Eläinten päivää.
Aionkin nyt kertoa teille karvatassuista, joita lomallamme Sardiniassa kohtasimme.
Majoituimme Algherossa Hotelli Oasiksessa. Hotelli koostui useasta rakennuksesta. Meidän huoneiston juuri meidän makuuhuoneen ikkunasta oli tällainen näkymä hotellin taakse:
Ei ihan sellanen mitä lomalla toivois vai mitä…

Mut siitä viis, paljon pahempaa oli tämä:

Yritin pitää sälekaihtimia suljettuina, etten koko ajan vilkuilisi takapihalle. Mutta eihän se auttanut! Lähes koko ajan huoneistossa ollessamme mietin tuon läävätalon koirapoloja. Huomasin kurkkivani koiria sälekaihtimien raoista, niin meidän makuuhuoneestamme kuin kylpyhuoneestakin. Joka kerta varmaan toivoin näkeväni omistajan kantavan hellästi koirat sisälle taloon…

Mutta niin ei tapahtunut, ei kertaakaan lomaviikkomme aikana. Koirat kyyhöttivät kytkettyinä piharakennukseen ympäri vuorokauden, lyhyissä naruissaan. Kertaakaan en nähnyt kenenkään vievän niille ruokaa tai lenkittävän niitä tms. Koirat raapivat ja purivat turkkejaan jatkuvasti, kuten kolmannessa kuvassa musta koira tekee. Tämä musta koira myöskin käveli levottomana eestaas lyhyessä narussaan, turkissa kutisi :(.

Yhtenä päivänä oikein ajan kanssa tuijotin koiria. Itkin ja katselin kauan aikaa. En voinut tehdä mitään, kauhea tunne! Järkytyksekseni huomasin silloin koiria olevan viisi!!! Neljä niistä oli kytkettynä piharakennuksen eri puolille ja viides oli kauempana pikkuruisessa koirankopissa. Harkitsin jo vakavasti koirien irrottamista lyhyistä naruistaan, vapaana ne ei ehkä selviäisi, mutta kuolema luonnossa tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin kituminen narunpätkiin kytkettynä. Mieheni sai kuitenkin aikeeni estettyä, sanoi että koirat luultavasti kävisivät kimppuuni… Jäi arvoitukseksi, miten olisi käynyt.
Tuona sunnuntai-iltana marssin hotellin vastaanottoon itkua pidätellen ja sanoin olevani koirista erittäin huolissani. Et mitä voin tehdä! Miespuolinen vastaanottovirkailija sanoi poliisien käyneen useamman kerran talolla voimatta tehdä asialle mitään… Että toiminta on kuulemma normaalia kyseisen talon asukkaille. Olin niin järkyttynyt sekä koirien kohtalosta että vastaanottovirkailijan ylimielisestä asenteesta, etten voinut itkultani sanoa sanaakaan vaan lähdin pois.  

Matkan jälkeen kirjoitin Finnmatkoille (hotelli on heidän käyttämänsä hotelli) piiiiitkän palautteen asiasta. Kun lähetin palautteen, tuli koneen näytölle teksti ”käsittelyaika 2-4 viikkoa”. Pelkäsinkin, noteeraavatko he palautettani mitenkään.
Heti seuraavana päivänä sieltä kuitenkin soitettiin! Olin helpottunut! Finnmatkoilta soittanut nainen oli itsekin asiasta järkyttynyt, sanoi olevansa erittäin eläinrakas itsekin. Olin hämmästynyt, sillä olin ensimmäinen joka niistä koirapoloista koskaan heille mainitsi.
Puhelu kesti lähes puoli tuntia ja kerroin asiasta kaikki pienetkin yksityiskohdat. Sanoin, että Finnmatkojen tulisi boikotoida hotellia niin kauan, että hotelli puuttuu tähän eläinrääkkäykseen! Ehkä se on normaalia muissa maissa, mutta hotellissa käy suomalaisturisteja, joita varmasti moinen näky järkyttää. Hotelli Oasiksen tulisi välittää asiasta edes oman bisneksensä kannalta… Sillä seikalla Finnmatkojen nainen lupasikin hotellia alkaa painostamaan: bisneksen menetyksellä. Aikoivat mennä hotelliin asian tiimoilta sekä oppaiden että kohdepäällikön voimin. Toki etelä-eurooppalaiseen tapaan asiat tapahtuvat hitaasti, mutta ei auta kuin odottaa. Tuosta puhelusta Finnmatkoilta on kulunut nyt päivälleen kuukausi. Aion vielä odottaa toisen, sitten otan sinne yhteyttä ja kysyn miten asiat etenee. En todellakaan jätä asiaa vielä tähän, vaan odotan että Finnmatkat seisoo sanojensa takana! Odotan, että ovat laittaneet pyörät pyörimään.

Minä en voi paljoakaan muuta asian hyväksi tehdä, mutta mua helpottaa että tein edes tämän verran. Sen takia kerron asiasta myös täällä blogissani. Itse en enää koskaan käytä Hotelli Oasista, koska he sallivat hotellinsa takana tällaisen eläinrääkkäyksen.
Levitättehän ystävälliset & eläinrakkaat blogini lukijat sanaa!
*****

Koska en voinut koiria enempää auttaa, ruokin saarella näkemiämme kissoja senkin edestä :).
Yhtenä päivänä päädyimme skoottereilla erään syrjäisen, hienon hotellin pihaan. Omalta hotelliltamme sinne oli matkaa noin 20 km. Hotellin pihalta oli upeat maisemat merelle, mutta mikä eniten kiinnitti oman huomioni, oli tämä näky:

Kissat vain lisääntyi ja lisääntyi…

Seuraavana päivänä menimme vuokra-autolla samaan paikkaan kissanruokakassi mukana :).
Heti ku avasin ekan purkin, päästi ensimmäinen vaativan miaun ja sen jälkeen kaikki kattimukset ryntäs paikalle!

Ne hyöri tiiviisti mun jaloissa, olin aivan saarroksissa ja aina kun vähänkään liikahdin, kuului miau ja sitä seurasi sarja maukaisuja :D.

Pääsimme laskuissa kolmeenkymmeneen kissaan, mut jotenki musta tuntuu ettei siinä ollu kaikki! :)

Kivoissa maisemissa kisulit asustaa ;).

Ruoka maistui, namiiiii!!!!! Laitoin ruokaläjiä sinne tänne että kaikki saivat edes vähän.

”Saisinko minäkin ruokamurusen?”
Saat vaikka kokonaisen purkin!

Tämä kolli oli aikamoinen ahmatti, annoimme sille nimeksi Monni. :D

Tulin niin onnelliseks ku kisut sai murkinaa. Voi sitä onnen tunnetta ku poislähtiessämme jäivät pesemään turkkejaan <3.

”En pysy hereillä, en pysy hereillä…”

Toiset kaipasivat ruokaa…

… toiset hellyyttä <3.
Kisu, jota mieheni edellisessä kuvassa silittää, oli aivan ihana. Hakeutu koko ajan meidän lähelle, kiehnäs mun jaloissa…
Surullisena jouduin jättämään sen sinne :(
Kuten ehkä huomaattekin, kissat oli siistinnäköisiä; puhtaita eivätkä näyttäneet kovinkaan nälkiintyneiltä. Todennäköisesti kiitos siitä kuuluu turisteille ja suurimmaksi osaksi viereisen hotellin asiakkaille :). Onnellisena huomasin, et siellä muutkin harrasti tätä kissojen ruokkimista: tulivat varta vasten autoilla sinne kissanruokaa mukanaan! Me käytiin kisuja ruokkimassa kolmena iltana, aina ku oli joku vuokramenopeli, sillä matkaa oli tosiaan se 20 kilometriä :).
Tehdään jokaisesta päivästä Eläinten Päivä ja hellitään omia karvatassujamme, joohan? He ovat sen ansainneet!
He antavat meille niin paljon, mutta odottavat vastineeksi niin vähän.
Kiitos teille, jotka luitte tämän koko tarinan <3.