Tiedättekin varmasti, miltä se vauvavuosi jälkeenpäin tuntuu tai ainakin olette varmasti kuulleet, miten äidit sanovat olleensa tuolloin kuin sumussa? No juu, olen samaa mieltä, sillä on tosiaan muutamia asioita, joita ei näin jälkeenpäin tarkasti muista. Yksi tuollainen asia on viime joulu ja miten se näkyi kotonamme! Erityisesti monet yksityiskohdat ovat hämärän peitossa. Jouluaaton kyllä muistan, vietimme sen porukalla meillä, mutta muista joulunpyhistä en muista juuri mitään! Oli siis aika mielenkiintoista kurkistaa viime vuoden postauksiin lokakuusta joulukuuhun… Aivan kuin olisi lukenut jonkun toisen blogia :D. Jaa oliko meillä tuollainenkin, ai tuo nojatuoli oli tuossa ja pallovalot tuolla, jaa tuollainen kattaus jne.
Näitä jouluaiheisia postauksiani kuvineen voi toki selailla joulu-tunnisteen alta, mutta joskus on mukava tehdä tällainen kurkistus menneeseen ihan omana postauksenaan. Etenkin nyt, kun ei vielä niitä tämän joulun kuvia ole saatavilla…
Viime vuoden joulukuussa toteutin erään pienen, mielessäni kyteneen haaveen ja ostin pienehkön, valkoisen joulukuusen. En millään malttaisi odottaa, että saan ottaa sen taas esille ja asetella lasiterassille valoineen ♥. Varmasti pikkujouluviikonloppuna tuon voi jo toteuttaa, eikös niin!
Samainen kuusi seikkaili muuallakin ja päätyi lopulta työhuoneeseen joulua viettämään:
Ensimmäiset amaryllikset olen perinteisesti ostanut jo marraskuun loppupuolella – niin myös viime vuonna. Tuntuu hassulta, ettei tuohonkaan ole kuin kuukausi aikaa, vain nelisen viikkoa! Valkoiset amaryllikset on niin täydellisen kauniita.
Jouluaattona 2014 kotonamme näytti tältä:
Käsillä oli vauvavuosi ja vauvavuotena pienten kattausmaljakoiden virkaa toimittivat pilttipurkit, heh! Viime vuonna laitoin yhden valosarjan tuonne valkoisten verhojen lomaan valaisemaan; tuo täytyy ehdottomasti toteuttaa tänäkin vuonna, tykkäsin siitä niin kovasti! Jouluna pitää olla monenlaista tuiketta, valoa ja välkettä.
Ostin vihdoin viime kesäksi sen valkoisen pellavaliinani, sen voisikin kattaa tänä vuonna joulupöytään. Valkoinen joulukattaus kirkkaanpunaisin yksityiskohdin houkuttaa nyt! Tokihan mieli voi vielä muuttua, muutamaankin otteeseen…
Näistä mietteistäni voi saada sellaisen käsityksen, että olen miettinyt joulua jo kuukausi- tai ainakin viikkotolkulla… En kuitenkaan ole! Onhan se loppukesästä lähtien mielessä aina välillä käynyt, mutta jostain syystä tänä syksynä ei ole tuntunut niin jouluiselta kuin aiempina vuosina. Jo viime vuonna aistin samantapaista ja se johtuu tuosta rakkaasta lapsukaisestani! Ei oikein ehdi enää fiilistellä samaan tapaan, tulee elettyä niin tiiviisti tätä käsillä olevaa hetkeä. Reilu viikko sitten tapahtui kuitenkin jotain ja joulunodotukseni sai ihan uuden ulottuvuuden! Ja kyllähän tuo odottelu ja fiilistely sekä siihen kaikkeen olennaisesti kuuluva suunnittelu tuo valtavasti iloa ja valoa elämään. Nytkin niin harmaa sadepäivä, jonka mieluusti vietän sisällä takkatulesta, kynttilöistä ja joulumusiikista nautiskellen. Poika päiväunilla, samoin kissat, mies harrasteautonsa parissa – kukaan ei häiriinny joulumusafiilistelyistäni! :)
Tuosta ylemmästä joulusukkakuvasta muistan heti viime jouluaattoaamun. Tai oikeastaan aamupäivän, kun olin tullut joulusaunasta. Mies kysäisi suurin lahja=vauva sylissään, että enkö aio kurkistaa joulusukkaani. Olimme etukäteen sopineet, että emme osta toisillemme joululahjoja, mutta hän oli silti käynyt ostamassa mulle lahjakortin kosmetologille. Niin lämmittää tuo muisto vieläkin! ♥
Näihin aikoihin alkaa aina jännittää, toimiikohan tuo Joy-kynttelikköni vielä… Viime jouluna tosin hamstrasin ”muutaman” paketillisen varalamppuja, joten toivoa niiden suhteen on!
Ajattelin, että tästä tulee varmaankin kuvapainotteinen postaus, ei juurikaan tekstiä. Mutta nämä joulujutut, kyllähän näitä höpöttelee tämän tästäkin (etenkin kun ei täällä kotona miehelle vielä viitsi…)!
Voi joulu, kyllä sinua jo odotellaan ♥
