Moni onkin tässä viime päivinä kysellyt kissakaksikkomme kuulumisia, kiitokset viesteistänne! Tänään meillä oli tuo toinen eläinlääkärikäynti ja otimme vanhemmalta kisulta uudet verinäytteet; nyt asiaankuuluvan 12 tunnin ravinnottomuuden jälkeen. Ensimmäisen kerran vajaa kolme viikkoa sitten eri eläinlääkärillä käydessämme en hoksannut, että kissan täytyy olla syömättä 12 tuntia, jotta verikokeiden tulokset ovat luotettavat. Tätä ei eläinlääkärikään hoksannut minulle mainita… Verikokeet otettiin tuolloin ihan ohimennen, samalla kun kissa tutkittiin muun syyn (vilkkuluomien esilläolon) vuoksi. Nämä tämän tarinan aiemmat osat ovat luettavissa postauksistani Eläinlääkärissä sekä Perjantain kissakuulumiset.

Tänään kävimme tosiaan eri eläinlääkärillä ja verikokeet otettiin tuon 12 tunnin paaston jälkeen; verikokeissa tutkittiin 11-vuotiaan kissamme munuaisten mahdollista vajaatoimintaa. Noissa tutkimuksissa tärkeimmät arvot ovat urea sekä kreatiniini. Kirjoitan nämä tänne itsellenikin muistiin siltä varalta, että lippulappuset joutuvat joskus hukkaan.

Urean viitearvot ovat 4.0-15.0, kissan ensimmäinen verikoe antoi tulokseksi 14.5 eli oli vielä viitearvojen sisäpuolella. Tämänpäiväisissä kokeissa arvo oli 12.4 eli vielä parempaan suuntaan. Kreatiniinin viitearvot ovat 100.0-160.0, kissan ensimmäisissä verikokeissa arvo oli 168.0 eli lievästi koholla, josta eläinlääkäri sanoi, että kissalla on jo lievää munuaisten vajaatoimintaa. No tämänpäiväisen paastonjälkeisen verikokeen kreatiniiniarvo oli 104.0! Eli melkoisen huomattava ero tuloksissa ja hyvä krea-arvo. Uskon tämänpäiväistä eläinlääkäriä: kissan ruokavalion muuttaminen munuaisvikaisen kissan ruokavalioksi olisi vielä tässä vaiheessa turhaa, samoin munuaislääkkeen aloittaminen. Ehdimme silloin vajaat kolme viikkoa sitten eläinlääkärin suosituksesta jo hankkia ensimmäisen munuaislääkepaketin ja munuaisruokaakin oli viikonlopun ajan tarjolla :D. Heti tuon viikonlopun jälkeen kuitenkin lopetimme nuo ns. munuaishoidot, koska kuulin tältä suosikkieläinlääkäriltämme, että verikokeiden luotettavuus on vähän niin ja näin, jos taustalla ei ole tuota 12 tunnin paastoa. Niinpä odottelimme tämän pariviikkoisen ja otimme tänään sitten uudet verikokeet. Voidaan siis todeta, että aika turhaan tuli se viikonloppu murehdittua ja itkettyä, kissan arvoissa ei ole vielä mitään hälyttävää – arvot ovat viitearvojen sisäpuolella. Seurailemme tilannetta (mm. mahdollisesti lisääntyvää vedenjuontia) ja toimimme sitten sen mukaisesti. Mietin, että uudet verikokeet voisimme ottaa esim. vuoden päästä, jotta näemme, onko tilanne muuttunut ja onko silloin mahdollisesti tarpeen aloittaa munuaishoito.

Vein tänään eläinlääkäriin molemmat kissamme, koska ajattelin, että hän madottaisi molemmat piikillä. Hän ei sitä kuitenkaan tapaa tehdä ja kirjoitti reseptillä vahvaa matolääkettä, joka laitetaan (sivellään) kissan niskaan. Lääke on kuulemma tehokas ja tappaa kaikki mahdolliset madot. Odotan muutaman päivän ennen kuin haen lääkkeen, sillä olen nyt madottanut kissat jo kaksi kertaa (Flubenolilla ja Drontalilla). Kissojen ruokahalu on edelleen valtava, vanhempi kisu aivastelee taas päivittäin ja nuorempi rupsuttelee :D. Ilmavaivat ovat kuitenkin vähenemään päin. Vanhemman kissan vilkkuluomet ovat edelleen esillä, mutta eläinlääkäri ei pitänyt sitä niin vakavana, koska kissa on muuten normaali ja virkeä. Sanoi, että luomet saattavat jonain päivänä ihan ykskaks vetäytyä näkyvistä. Joten odotellaan ja seuraillaan…

Nuorempi kissa oli siis eläinlääkärissä hieman turhaan, raasu <3. Hän ei kyllä ollut moksiskaan pienestä seikkailusta, vaan kierteli vastaanottoa uteliaana, joka nurkan nuuskien. Hän otti omatoimisesti jopa palkintonsa: koiranraksuja avonaisesta pussista :D. Ai että mua nauratti! Sukelsi pussiin niin että pussi jäi hetkeksi päähän synnyttäen hauskannäköisen moon walkin. On se sellainen koheltaja <3. Eläinlääkäri nauroi että sinähän harvinaisen perso kissa olet kun koiranraksutkin kelpaavat! Antoi sitten pari luunmuotoista raksua ihan luvankin kanssa :D. Kissahan tykästyi eleeseen niin, että sain väkisin työntää hänet kuljetuskoppaansa kun teimme lähtöä. Normaalisti eläinlääkärin vastaanotolla kun sukeltaa oikeinkin vikkelään koppansa turviin… Sellainen se on, pieni koomikkokissani mun!

Tämä nuorempi kattimus on aika omaperäinen persoona muutenkin… Suuren suuri sydän puhdasta kultaa, mutta niin monenlaista konnankoukkua mielessä, toki vain hyvää tarkoittaen ;). Viimeksi tänään ruoka-aikaan: kannoin ruokani olohuoneen sohvapöydälle ja kun lähdin hakemaan maitolasiani, oltiin sen juomakelpoisuutta jo testaamassa… En voinut kuin nauraa: heti kun selkäni käännän… Mietin siinä, että miten mä pärjään täällä tämän kolmikkoni kanssa kun vauva syntyy – niin kädet täynnä työtä joskus tuossa yhdessäkin kissassa :D.