Siinä se, lopullinen diagnoosini: pohjeluun murtuma. Onnellisena kotona -postauksessani kirjoitin, miten ensimmäinen Suomessa jalkani tutkinut kirurgi sulki murtumat jalkaa tunnustelemalla 100 % pois, mutta kuvat paljastivat totuuden. Helpotus toki, kun syy kipuun selvisi. Miehelle hoin kyllä koko loman ajan, että murtuma siellä on, kipu oli niin kovaa ja sellaista viiltävää eikä yhtään venähdysmäistä kuten toisessa jalassani.

Onni onnettomuudessa, että murtuma ei ole niin iso, että vaatisi leikkaushoitoa, sitä pelkäsin nimittäin eniten. Myöskään kipsiä ei tarvita, vaan murtuman pitäisi luutua itsestään viikkojen kuluessa. Kepeillä saan varovaisesti pakolliset reissut köpötellä, mutta koko painoa ei jalalle saa varata. Kepeillä kuljen vielä ainakin kolme viikkoa ja jos vielä kahden kuukauden päästä tuntuu kipua, joudun lisätutkimuksiin.

Jalka on onneksi hyväasentoinen eikä murtuma ole vetänyt nilkkaa ollenkaan mukaansa, joten eiköhän tämä tästä! Täytyy nyt yrittää malttaa ottaa muutama viikko ihan rauhallisesti ettei tästä vaan jää loppuiäksi vaivoja… Odotan kovasti kävelylenkkejä kirpeässä syysillassa, niiden jälkeen on aina niin ihana sukeltaa saunan lämpöön! Mutta voihan sitä seisoskella vaikka tuossa portailla näin alkuun ja sukeltaa sieltä saunaan, alaportaalle istuskelemaan :D.

Tässä mallorcalainen ystäväni ja pelastukseni! Mies mutisi yhtenä päivänä, että nuo kyynärsauvat otetaan tästä lähtien joka matkalle automaattisesti mukaan :D.

Paikallisesssa sairaalassa oltiin tapaturmapäivänä sitä mieltä, että kävelemään vain seuraavana päivänä enkä saanut mitään apuvälineitä mukaani. Onneksi hotellin henkilökunta oli niin sydämellistä, että ryntäsi meitä vastaan taksin ovelle sairaalasta palattuamme ja yksi heistä haki hotellin pyörätuolin käyttööni. Näkivät, ettei kävelystä tullut mitään, kun jo kahden miniaskeleen aikana vuodatin ämpärillisen kyyneleitä… Pyörätuoli on Norjan Punaisen Ristin – vierailevat kuulemma säännöllisesti hotellissa ja jättävät aina muutaman pyörätuolin paikan päälle varmuuden vuoksi (tusen takk!).

Muistan, kuinka eräänä päivänä hotellin supermarketissa ostoksilla ollessamme eräs saksalaismies tuli juttusillemme ja kysyi, mistä olimme pyörätuolin saaneet. Hänen kaverinsakin oli sellaisen tarpeessa, hän kun oli loukannut jalkansa kaksi päivää ennen heidän matkaansa. Tartuin vaistomaisesti tuoliini ja ensimmäinen ajatukseni oli, että tästä omastani en kyllä luovu :D. Niin tärkeäksi se oli ehtinyt muodostua. Tiedoksi, jos joku mahdollisesti pyörätuolia lomalla yllättäen tarvitsee (toivottavasti kuitenkaan ei), että kohteissa on usein pyörätuoleja vuokraavia yrityksiä. Rahathan saa sitten matkan jälkeen matkavakuutuksen kautta takaisin. Näin opastin tätä saksalaispariskuntaakin ja pian heillekin pyörätuoli järjestyi.

Nyt lepoa ja yksi jakso Broadchurchia – olen ihan koukussa! Oletteko seuranneet? Kivaa ja aurinkoista syysviikonloppua! 
P.S. Lupaan, että tässä olivat viimeiset kipsijalkakuvat…

Hei ihanat blogimaailmalaiset! 
Takana 15 tunnin matkustaminen taksilla, lentokoneella (parillakin sellaisella) ja taas taksilla… Niin ja pyörätuolia ja kyynärsauvoja ei tietenkään sovi unohtaa :). Ikimuistoinen kotimatka, voin kyllä sanoa. Ennen kotiosoitetta piipahdimme vielä päivystyksessä, jossa kirurgi tutki jalkani todella tarkkaan ja huolellisesti. Sanoi lopulta, että aika lailla 100 % varmuudella voidaan sulkea murtumat pois. Aamulla kuitenkin vielä jatkotutkimuksiin, mutta mikä helpotus jo tuokin! Kipsitkin ovat nyt mennyttä.
Ihanat vanhempani hoitivat rakkaat kissamme lomamme ajan ja hemmottelivat heitä yllin kyllin, olivat täyttäneet jääkaapin meille valmiiksi ja hankkineet pyörätuolin mua odottamaan. Miehen vanhemmat olivat nikkaroineet portaillemme rampin, jotta potilas pääsee turvallisesti kotiin. Olemme kyllä niin onnekkaita ja kiitollisia. Tuntuu, että kipukin on jo vähentynyt, kun pääsi koko perheen pariin <3. Myöskin vanhempi kisuneitinen, joka yleensä erossaolon jälkeen mamille jonkin aikaa kiukuttelee, tuli suosiolla syliin ja kehräsi voimakkaasti <3.

Niin, viikon aurinkolomamme Mallorcalla kääntyi hieman erilaiseksi kuin olimme suunnitelleet, jo kolmantena lomapäivänä. Sellaistahan tämä elämä on, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja asiat voivat muuttua jo sekunnissa. En harmittele jossain mittakaavassa mahdollisesti pilalle mennyttä lomaamme, sillä sain tilalle aivan valtavasti erilaisia ja yllättäviä kokemuksia. Sain myös satoja kertoja nauraa mahani kipeäksi. Erilaisia matkamuistoja, mutta ei yhtään merkityksettömämpiä kuin aiemmatkaan. Huumoriastiakin täyttyi heti eilisen aikana, kun vihdoin saimme tietää, milloin tulemme pääsemään kotiin. Paluulentotietoja odotellessa olo kävi nimittäin välillä kovin epätoivoiseksi ja -uskoiseksi, mutta kun tieto tuli, alkoi taas helpottaa.

Tämän kuvan nappasin iltapäivällä Helsinki-Vantaalla, kun odottelimme jatkolentoa. Miten osasinkin ennen matkaa valita tuon kynsilakan ihan sävysävyyn siteiden raitojen kanssa :D.

Viikon loma venyi tosiaan kymmenen päivän mittaiseksi, sillä tarvitsin koneessa kaksi paikkaa (toisen jaloilleni, sillä vakuutusyhtiön lääkäri ei antanut lupaa lentää jalat koneen lattialla), joten kesti hetken, että vakuutusyhtiö sai lennot järjestymään. Aivan täydellistä toimintaa vakuutusyhtiöltä, en voi kuin kiitellä. Niin yksityiskohtaista ja harkittua, esim. kyynärsauvatkin minulle toimitettiin hotellille sairaalasta taksilla! Vakuutusyhtiön suomalaislääkäriltä sain puolestaan aivan mahtavia ja perinpohjaisia neuvoja, joita espanjalaislääkärit eivät huomanneet mainita. Ei koskaan, ei koskaan kannata matkustaa minnekään ilman matkavakuutusta! Melkoisessa pulassa olisimme ilman sitä olleet, ei uskalla edes ajatella.

Mutta nyt iltapesulle ja omaan sänkyyn, mahtavuutta! Vieläkin hytisyttää: jalkani kipsattiin +30 asteessa, joten sanomattakin selvää, ettei siellä sukkaa välissä ollut. Paljaita varpaita hiukan paleli koneesta ulos tultaessa eikä villasukka mahtunut kipsin päälle, hrrrrr… Nyt lämmittelemään – öitä!
P.S. Moon niiiiiiin onnellinen kotihiiri!