>

Kuten arvelinkin, pieni purkautuminen täällä auttoi! Niin ku yleensä aina auttaa ku päästelee enimpiä höyryjä ulos :).
Ennen kaikkea kiitos kommenteistanne <3. Mä sekä nauroin ääneen että pikkasen itkin (en ääneen) ilosta kommenttejanne lukiessani. 
Mä saan kyllä ylpeillä tollasilla lukijoilla, mahtavia ootte!!!
Teidän kommentit kertoo teistä ihmisinä tosi paljon; kirjoitatte noin kauniisti ihmiselle, jota ette oo koskaan tavannu <3.
Tällaisia ihmisiä (blogi)maailma tarvitsee!

Mietin eilen et ne blogimaailman häiriköt taitaa olla koulukiusaajia aikuisempina… Tai ”aikuisempina”. Ei riitä ymmärrystä, koulukiusausjututki saa mut aivan raivon valtaan! Aina kuulee sanottavan et koulukiusaajilla on itellään huono olo, siks kiusaavat, mutta eihän se hyvänen aika oikeuta kiusaamiseen missään muodossa!!! Ei kiusaamiselle oo mitään oikeutusta! Piste.


Ja joo, eriävät mielipiteet on asia erikseen. Mutta tarviiko niitä aina välttämättä esittää, jos niitä ei erikseen pyydetä? Toki jos itse kysyn mielipiteitä ihmisiltä, täytyy mun silloin varautua et ihmiset mielipiteensä myös kertoo ;).
Mutta tämäkin riippuu niin paljon siitä, miten asian esittää. Se asian ilmaisutapa ku on usein ratkaisevampaa kuin itse asiasisältö. 
Täällä blogimaailmassakin vois noudattaa periaatetta ”vaikeneminen on kultaa” eikä aina olla päätä aukomassa. 


Iloitsen kuulla et ihmiset tulee hyvälle mielelle tätä mun blogia lukiessaan, se on ehkä paras mahdollinen lopputulos! Ja siihen haluan pyrkiä jatkossakin! Koen olevani positiivinen ihminen enkä voi tehdä tätä juttua täydellä sydämellä jos olo ei oo täysin positiivinen. Sen takia kirjoitin tästä aiheesta eilen. Mieltä painoi, joten ois ollu teidän huijaamista kirjoitella niitä näitä, vaikka olo tuntui joltain aivan muulta.

Mut siis hei, nyt on
torstai ja aurinkoinen päivä, vielä mun vapaapäivä!
Miten mä voisinkaan enää olla harmistunut!
:)


Muistutamme vielä kaikkia kiinnostuneita arvonnastani! Osallistumaan pääset tästä.



On myös toinen kiva arvonta meneillään, blogissa nimeltä Lilianna Lehdokki. Käykääs kurkkaamassa arvontaa tästä!



Huomenna viimeistään jatketaan kevyemmillä jutuilla, nyt mä lähden hakemaan erästä pakettia matkahuollosta :P

>

Nyt seuraa virallinen valituspostaus.
Jos et halua/kestä lukea, lopeta tähän!

En voi jatkaa bloggaamista, jos en nyt pura tunteitani.
Mä haluan pitää blogini positiivisena. Haluan et ku tuun tänne, mulle tulee hyvä mieli kaikin puolin. Tämä on hyvän mielen blogi :D.
Se hyvä mieli heijastuu sitten myös mun teksteihin & kuviin ja sitä kautta toivottavasti usein myös teihin lukijoihin. Ja sen käsityksen oon palautteista saanutkin.
Haluan jatkossakin tavata täällä ihania ihmisiä, jutella teidän kans mm. sisustusjutuista ja kissoista, kaikesta kivasta maan ja taivaan välillä!
Mä en kaipaa tänne mitään huonoja viboja ihmisiltä. En yhtään minkäänlaisia. Eikä mun tartte tätä sen enempää selitellä.
Jos joku tätä tulee joskus ihmettelemään (jos kommentti pääsee julkaisuun asti), saa hän vastaukseksi linkin tähän postaukseen.

Tästä eteenpäin otan käyttöön vieläkin rankemman käden kommenttien julkaisun suhteen.
Linja on tämä:
jos kommentti on mun mielestä sellainen, mitä ihmiset voivat kysyä/puhua/kommentoida kasvotusten oikeassa elämässä hyvässä hengessä, se on ok.
Muut lentää roskakoriin sekunnissa!

Elämä murjoo ja näyttää varjopuoliaan niin mulle kuin varmasti jokaiselle teistäkin säännöllisin väliajoin, joten miks hyvät ihmiset se pitää ulottaa tänne blogimaailmaan asti?
Eikö tämä vois olla just se paikka, missä mieli lepää? Paikka, johon karataan hetkeks todellisuutta?

Vaikka ihmiset pitää julkista blogia, se ei suinkaan tarkoita sitä, että täytyisi sietää mitä tahansa kommentteja!
Ei todellakaan!!!
Minä en oo ainakaan ikinä allekirjoittanu mitään sopimusta: ”tästä päivästä alkaen kirjoitan julkista blogia ja sen myötä otan vastaan & hyväksyn kaikenlaiset kommentit”.
EN tule IKINÄ sellaista hyväksymään, ei kenenkään tarvitse!
Kuka on antanut jollekin pätemisenhaluiselle ja huonosti elämässään voivalle anonyymille oikeuden kritisoida ihmisten nettipäiväkirjoja, sillä niitähän nämä on! Kuka voi sanoa, miten kenenkin tulisi kirjoittaa päiväkirjaansa?
Ei kukaan!
Miksi vastaanottaa kritiikkiä päiväkirjastaan, kun sitä erikseen ei ole pyytänyt?
Ei miksikään!

Miksi pitäisi vastata asiallisesti asiattomaan kommenttiin!
Jos moukkamainen kommentoija ei kunnioita bloggaajaa, miksi bloggaajan tulisi vastauksessaan kunnioittaa moukkamaista kommentoijaa?

Se ei oo kenenkään edun mukaista saada tai joutua lukemaan kurjia kommentteja. Siinä vain blogin kirjoittajakin ärsyyntyy ja vastaa samalla mitalla takaisin.
Kuka sellaista sitten haluaa lukea? Ei kukaan!
(Ja jos ihmettelette, niin ei, mitään pahoja kommentteja en oo nyt saanu, mutta lukenu niitä muiden blogeissa/kuullu asioita muilta bloggaajilta.)

Miten on niin vaikeaa ymmärtää et jokaisen blogin taustalta löytyy ihan tavallinen ihminen, ihminen jolla on tunteet?
Ei kukaan kirjoita blogiaan muiden kiusaksi, päinvastoin!
Ja meidän tulee olla kiitollisia, et pääsemme lukemaan erilaisia & ihania blogeja.

Jos on niin suunnaton tarve päästä pätemään ja kertomaan omia töykeitä mielipiteitään, ni miksei voi perustaa omaa blogia? Siellä saa möykätä ja olla niiiiiiin negatiivinen ku sielu sietää ja vieläpä ihan 24/7, wau! 
Pitäiskö tää kääntää niin et hyvin on Suomessa asiat ku niiiiiiiin pienistä asioista jaksetaan valittaa ja urputtaa ja vieläpä blogeissa?
Liian hyvin taitaa olla asiat ku murheet on tätä luokkaa!

Jää nähtäväks, auttoko tää purkautuminen.
Jos ei, niin täytyy miettiä uusiksi blogin jatko.
(Ja ei, ei mitään blogin jatkoanelutarkoitusta. Pelkästään rehellistä puhetta.)
 

>

Kun palasin keskiviikkoiselta synttärishoppailureissultani, mies oli järjestänyt kotiin kivoja ylläreitä!
Oli mm. sydämenmuotoinen synttärikakku, jota herkuteltiin ja elämä oli niin ihanaa:

Oli tykötarpeita kylpyhetkeä varten ja oi että miten ihanalta elämä tuntuikaan:

(Onnittelukortin kohdalla kysyin toiveikkaana, tarkoittaako se et meille otetaan kolmas kisu. EI kuulemma tarkoita, pyh!
;D
Kortti kyllä antaa ymmärtää niin vai mitä…)

Synttäripäivän kruunas ihanan rentouttava kylpyhetki poreammeessa valkoviiniä ja kaakaovadelmatryffeleitä nauttien. Elämä oli niiiiiiiiin ihanaa!

VAI
tapahtuiko kaikki sittenkin näin:
Ihanasta sydänkakusta palasta leikatessani kaadoin kyynärpäälläni miehen mulle kattaman täyden juomalasin lattialle, se särkyi ja sirpaleita ja sitä juomaa oli lattia (ja tuolikin) tulvillaan… Samassa rytäkässä Magisso-kakkulapio raottui ja tiputti osan kakunpalasta pöydälle. Siinä imuroidessa ja mopatessa ja pyyhkiessä meni tovi…
Myöhemmin illalla valmistelin kylpyhetkeni kaikessa rauhassa, otin huomioon pienimmätkin yksityiskohdat… Kun kaikki oli valmista, oli kylpynautinto enää napinpainalluksen päässä. Napista poreet päälle! Oi miten ihanaa ja rentouttavaa!

Kunnes poreet jo kahden minuutin päästä sammui itsestään, tuli täysin hiljaista.
Poreammeen oikosulku! 
–> Kylpyhetki ilman poreita.
Also known as, normi bubble bath. 
Seuraavana aamuna soitto poreammeen myyjälle.
Siitä alkoi huoltomiehen odottaminen…

Anyways,
on naisen elämä aikasta ihanaa!
;)

Shoppailua & bubble batheja! Poreilla tai ilman, ei niin väliä!

Tänään on tämän ihanan viikon viimeinen päivä ja se päättyy Sex and the Cityn parissa.
Onhan se jo nähty, mut pitäähän se nyt nähdä taas!
:)