On illansini luonto vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin
Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään
Ja toivon että jouluntähden nään
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa
Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän
Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa
(Lainaus: sävel Kristian Jernström ja Kalervo Halonen, sanat Vexi Salmi)
Olen aina tykännyt kovasti Tähti tähdistä kirkkain -joululaulusta, erityisesti Vesa-Matti Loirin tulkitsemana. Tänään Loirin joululevy soi vanhemmillani heillä ollessani ja tuo kyseinen joululaulu onkin iltapäivästä asti soinut mielessäni. Niin kaunis! Innostuin kaivamaan laulun sanatkin netin syövereistä ja perehdyin niihin hieman syvemmin – aivan ihana ja tärkeä sanoma.
Olen täällä viettänyt koti-iltaa kissojen kera – mies on matkalla kotiin uuden automme kanssa, jei! Huomasin taas täällä kotosalla sipsutellessani ja joulukukille paikkaa etsiskellessäni, että kuinka ihanaa tämä aika ennen joulua onkaan! Tämä jouluinen vuodenaika taitaa kyllä olla se paras vuodenaika, viides vuodenaika. Miten onnekkaita olemmekaan tässä kauniissa ja tunnelmallisessa maassa asuessamme; saamme täällä vapaina elää ja olla, on katto pään päällä, oma koti, lämpöä ja turvallisuutta. Huomasin samalla myös sen, että tähän aikaan vuodesta meillä ei juuri muita valoja käytetäkään kuin näitä erilaisia tunnelmavaloja. Tammikuussa on sitten taas mukavaa vaihtelua sytytellä pitkästä aikaa normivalaisimet kotia valaisemaan.
Tähti taitaa tosiaan olla se lempparijouluvaloni – niitä kun näyttää eksyneen huoneeseen jos toiseenkin. On erikokoisia, pöytä- ja ikkunamallisia. Vauvan huoneeseenkin tulee vuoden päästä syttymään suloinen pöytätähti. Voihan vauva <3.
Nauratti eilen, miten puhti pois meidän kissat on näillä pakkasilla! Illalla riitti viiden minuutin lenkki ja takan lämpö, sitten nukuttiin aivan rättipuhkipoikki -näköisinä aamuun asti. Vanhempi kissaneiti laittoi jarrut päälle tosin jo naapuritalon kohdalla ja jäi siihen odottelemaan, kun kävimme nuoremman kanssa hieman kauempana. Sitten kun palasimme takaisin, paineli naapuritalon edustalta kuin jänis kotiportaille oven aukeamista odottelemaan… Sisällä ensimmäisenä takan eteen kököttämään, molemmat. Jos takassa ei ole tulta, suuntaavat lenkin päätteeksi kodinhoitohuoneeseen, sillä siellä ja kylpyhuoneessa on aina niin lämmin laattalattia :D. On niillä hoksottimet terässä!
Aivan näillä näppäimillä täällä syttyy toinen adventtikynttilä eli jouluilon kynttilä – tunnelmallista iltaa! Ja muistakaa; kun lapsenmielisenä taivaalle tähyilee, löytää sieltä sen joulun sanomaa hohtavan jouluntähden!
