/

 

Mietiskelin, että vähän uutta kuvakulmaa välillä… Sitten mietin, että onkohan tämä edes uusi täällä, sitä kun itse hieman sokeutuu blogilleen :). No, ainakaan ei niin kovin usein nähty!

044

Otin näitä kuvia jokin aika sitten, kun maa ei vielä ollut valkoinen. Nyt se vielä onneksi on, mutta nämä plussa-asteet eivät kyllä tee hyvää…

047

Onnea on heräämisen jälkeen kaivaa esiin kotidoppleri ja kuunnella vauvan sydänääniä sängyllä maaten, kissa toiseen olkapäähän nojaten. Sen jälkeen nauraa helpottunutta naurua kissalle, joka yrittää tosissaan purra poikki dopplerin johtoa :D. Onnea on myös ystävä, joka kaupunkikahvien sijaan tulee toista kotiin asti piristämään (jalka nimittäin totesi eilen, että nyt on kotipäivä…). Olipa mukava höpötellä ja herkutella glögillä ja pipareilla, kiitos vielä ystäväiseni <3.

Jalka on lähtenyt hyvin paranemaan ja olenkin jo hetken aikaa kävellyt ilman kyynärsauvoja. Sunnuntai-iltana kipu kuitenkin voimistui ja olen nyt taas yrittänyt kävellä mahdollisimman vähän. Asiaa ei yhtään auttanut pakollinen hammaslääkärikäynti maanantaina: sydän kurkussa sipsuttelin autolta hammaslääkärin vastaanotolle, kyllä oli liukasta! Alaleukani oli kipeytynyt, sillä olin yöllä narskutellut niin voimakkaasti hampaitani. Hampaita hiottiin, jotta en saisi niitä enää niin pahasti toisiaan vasten narskuteltua, kaikkea sitä sattuukin :). Kyllähän elämä tämän jalan kanssa sellaista kaksi askelta eteen, yksi taakse -touhua on ollut. Välillä tympii aika perusteellisesti, välillä taas mietin että onneksi tämä tapahtui tässä syksyllä eikä ensi keväänä…

cats

Näitä kuvia katsellessani huomasin, että haluaisin vaihtaa pallovalojen paikkaa… Ei käy ihan käden käänteessä :). Pääsisin kyllä tuolille, mutta sen jälkeen joutuisin seisoskelemaan sillä niin kauan, että mies tulisi kotiin (en pääsisi tuolilta alas), joten ehkä jätän tämän suosiolla hänelle… Mies on kyllä kivasti päässyt sisustelemaan tässä syksyn mittaan :D. Tulen varmasti aika pitkään muistamaan hänen innostuneen ilmeensä tässä taannoin, kun sanoin, että voitaisiin tänään ottaa vähän talvisempia tekstiilejä esille :D. Hauskoja muistoja vaikka millä mitalla!

Hoksasin tuossa äsken että APUA, jouluaattoon on enää alle 30 päivää! Tässähän tulee kohta kiire! Vasta pari lahjaa hankittuina – millä mallilla teillä?
Kivasti otitte osaa eiliseen Mielekästä nimipohdintaa -postaukseeni, kiitos! Mukavia ja mielenkiintoisia tarinoita! :)

 

/

 

Aika kauan saimme tänä vuonna odottaa (jos ei Lunta sataa hiljalleen… -postauksen tapahtumia oteta huomioon, sen verran pimeä ja synkkä kausi kun tässä välissä oli…), mutta kyllä tämä näky palkitsi nämä pimeät viikot moninkertaisesti:

030

cats

Jonkin verran kaupunki on tuota metsikköä kotimme takana harventanut, mutta onneksi jätimme puita myös oman tonttimme rajojen sisäpuolelle, jotta saamme edelleen tuota lumista metsää ihastella. Onkohan se tällainen se Kuusikossa-ihanuuksia -postauksen taikametsä?

035

cats

Niin kaunis on luonto tällä hetkellä, että tekisi mieli tirauttaa pari kyyneltä! Nyt tässä kirjoitellessani alkoi vielä aurinkokin paistaa tuolta puiden lomasta. Kauniin valkoista, maisemat aivan kuin sulautuvat sisätiloihin.

Sytyttelin kynttilöitä olohuoneeseen ja ruokailutilaan ja laitoin joululevyn soimaan. Nyt mun sisäinen jouluhörhöni pääsee irti, en meinaakaan enää estellä, ja hoilailen (no ainakin hyräilen) musiikin mukana. Ensimmäinen amarylliskin sopivasti avautumassa, hitaasti mutta varmasti.

Kynttilöistä, musiikista ja maisemasta nauttien taidan mennä tuon kuvan tyynyjonon jatkoksi toivomaan, ettei nämä lumet enää ennen kevättä pois sulaisi.

018

Parasta mahdollista talviviikonloppua toivotellen,

 

/

 

Sitä ollaan nyt saatu sekä kotiin että ulos, mikäs sen mukavampaa! Aamulla oli niin kiva herätä ja kurkata pakkaslukema. Kaunis kuura oli vuorannut ulkona kaikki pinnat – puutkin näyttää heti kauniimmilta eikä enää ollenkaan niin surullisilta kuin aiemmin. Eilen vielä mietiskelin, että meidän nurtsi on ehkä kirkkaamman vihreä näin marraskuun lopussa kuin mitä se oli kesällä… Nyt näyttää paremmalta ja enemmän marraskuiselta, kiitos kuuran.

062-crop

Kotiin tekee kovasti mieli vaaleita puunsävyjä valkoisen keskelle, ihan hillitysti vain. Myöskin ihanat luonnonvalkoiset palmikkotorkkupeitot sekä lampaantaljat miellyttävät silmää – sellaiset kotoa jo löytyykin. Tosin haluaisin vielä yhden lampaantaljan, sellaisen oikein paksun ja muhkean, tuo nykyiseni on hieman ohkaisempi. Anttilassa myydään juuri oikeanlaisia, mutta 69,90 euron hinta sai vielä miettimään… Lämmittävä lampaantalja olisi ihana myös vauvan käyttöön ensi talvena.
Pärekorin siirsin yhdestä makuuhuoneesta olohuoneeseen, ostin tuon viime talvena markkinoilta. Jos mä oisin kissa, nukkuisin siinä!

064

Mutta ei nämä neidit… Tuon palleroiseni kun yritin asetella taljan päälle koriin, niin sehän pomppasi kuin vieteriukko sieltä pois. Ei me mitään hörhelöitä haluta…

071

Kävin tänään kampaajalla, hiuksilleni ei oltukaan tehty mitään sitten kesäkuun… Nyt laitettiin raitoja ja leikattiin latvoista kymmenisen senttiä, mikä ihana piristys! Kyllä mua hieman nauratti aamulla, kun huomasin jännittäväni tuota reissua tai ennen kaikkea kävelyosuutta autolta kampaamoon :D. Mutta onneksi ei ollut juurikaan liukasta ja hyvä, että varasin riittävästi aikaa, niin sain hyvin sipsuteltua sen pari sataa metriä parkkihallista kampaamoon. Näin sitä pienetkin arkiset jutut on joskus ison suunnitelman takana, heh!
Paluumatkalla tein vielä mutkan Moda Aukiaan, mutta SNÖ of Swedenin koruhyllyköstä ei tällä kertaa tarttunut mitään matkaan. Niinpä piipahdin vielä Glitterissä ja sieltä löytyi etsimäni joulukuuta silmälläpitäen: korvikset ja kaulakoru. Täytyypäs kuvata ne joku päivä! Tämänpäiväisellä reissulla kiittelin taas kenkiäni: vuosi sitten ostamani mustat EMU:t ovat osoittautuneet loistohankinnaksi! Ensimmäiset kengät, joissa en edes -30 asteella tarvitse villasukkia ja ensimmäiset kengät, joilla ei tarvitse liukastella – joka euron arvoiset!

Mutta eipä kummempia tällä erää – kohti perjantaita ja viikonloppua, vaikka tähän tyyliin:

065