Tulppaania nimittäin… Ensimmäinen valkoinen tulppaanikimppu muuten tälle vuodelle, täällä meilläpäin ei usein kaupoissa edes ole valkoisia. Ja usein ne herkulliset pastellinsävyiset kimput vie voiton, vaikka valkoisia olisikin tarjolla. Kukkakaupasta en kukkia juuri koskaan osta, vaan ostan kimput ruokaostosten yhteydessä missä ruokakaupassa nyt satunkaan asioimaan.

Tässä kuvassa monta lempparijuttua: mustavalkoinen kukkataulu, tammipuukehykset, tärkeä ajatelma niiden sisällä, kiva vuodenajasta riippumaton kynttilä, yksinkertainen luonnonvalkoinen maljakko sekä kauniit kukkaset.

Tänään vietän hyödyllistä päivää: saan ruksattua mielessäni olevalta to do -listalta erään ison, kuukausia mietityttäneen asian pois, ihanaa ja helpottavaa! Monenlaista postaustakin on suunnitteilla ja tulossa, meinaa vain olla liian vähän päiviä toteuttaa niitä :).
Tästä päivästä täytyy tulla hyvä, tiesin sen jo siitä miten heräsin: nuorempi kissaystäväni oli ajatellut et mamilla on ihan turhaan kaksi tyynyä, minäpäs oikaisen tuolle alimmalle tyynylle ja niin hän oli tehnyt. Tiedättekö sillä tavalla poikittain ettei vaan varpaat tai pää joudu tyynyn ulkopuolelle. Itsehän olin jotenkin kummasti hinautunut tyynyni kanssa sänkyä alaspäin, joten murmelillani oli oikein hyvin tilaa! Tämä tiistai alkoi siis naurulla, oi että se oli hauska näky :D! Ei enää riitä pelkkä sänky, sängyn lisäksi alla pitää olla tyyny, kuinkas muuten! Mutta nyt asioille, taidan ostaa samalla parit Runebergintortut (miehelle, itse en niistä niin välitä, mutta onneksi kohta on laskiainen :P).

Mukavaa Runebergin päivää!

 

Tuota kisun olotilaa mä just aamupäivän postauksessani tarkoitin, juuri tuolta musta tänä aamuna tuntui! Teki mieli hautautua ihanan pehmoisen ja lämpimän peiton alle eikä nousta ollenkaan. Mutta niin sitä vain piristyi kun tarttui päivän askareisiin. Eiköhän tällaiset aamut pikkuhiljaa valon lisääntymisen ja lähestyvän talviloman myötä vähene!

Kävin jokin aika sitten ostamassa ihanan värisiä lankoja, kaipasin kotiin neulottua & raidallista tyynynpäällistä sen valkoisen palmikkoneuletyynyni kaveriksi. Eri värien vaaleat sävyt on mulla nyt kovassa huudossa: vaaleansinistä, vaaleankeltaista ja vaaleanvihreää… Äitini neuloi mulle tämän raitapäällisenkin ja itse asiassa toinen raitaversio on jo tekeillä! Hiukan eri sävyjä ja eri tekniikkaa. Parempaa esittelyä luvassa sitten kun se valmistuu; ehkä niihin kuviin tyynyt on jotenkin aseteltukin sitten ;).

Illanjatkoja ja toivotanpa samalla myös pirtsakkaa uuden viikon aloitusta!

 

Sunnuntaitervehdys! Toivottavasti teillä on alkanut viikon viimeinen päivä hieman pirteämmissä merkeissä kuin täällä… Työpainotteinen viikonloppu(kin) meneillään; odottelen kuumeisesti ensi perjantaita, jolloin haluan ennen kaikkea nukkua! Saapa nähdä kuinka naatti sitä sitten on, näkeekö perjantai-iltana edes Voicea ;). Haukottelen tälläkin hetkellä niin että leuat loksuu, ehtisköhän pienille päikkäreille tänään… Kissojen kanssa, tietysti. Jokin herkullinen kahvijuoma vois auttaa tähän, harkitsen jopa kamalan makuista espressoa, joten taidankin aloittaa höyryävästä kupillisesta ja tehdä pienen blogikierroksen pitkästä aikaa! Kahvikupposen kylkiäiseksi jokin laittoman kokoinen pala porkkanakakkua, jota tuli perjantaina leivottua :P.

Tänä talvena olen tykästynyt käyttämään tulppaaneille pienempiä maljakoita, joita voi sitten ripotella pitkin kotia. Yhdestä kimpusta riittää kolmeen maljakkoon ja silmäniloa on monessa paikkaa! Tässä tämän talven kauneimman väriset tulppaanit: haalean vaaleanpunaiset, osittain jopa ihan valkoiset, sekä kauniin vaaleankeltaiset:

Nämä vaaleanpunaiset aukeaa myös kivasti eivätkä jää nupulle keltaisten tavoin:

Vanhempi kissa on viettänyt viimeisen kuukauden, puolitoista, tuossa divaanin selkänojalla… Aluksi se oli nuoremman kisun vakiopaikka, mutta sitten tämä neiti jotenkin salakavalasti otti paikan omakseen ja siellä hän on aamusta iltaan, joskus öisinkin jos ei tule tyynyni viereen.
Minä ruokin kissat aina arkiaamuisin (mies herää niin aikaisin), jonka lomassa on päässyt käymään pieni kömmähdys: tämä divaanilla makoilija odottaa, että kannan hänet ruokakuppinsa ääreen aamiaista nauttimaan :D. Pari kertaa sen tein kun neitiä ei alkanut keittiössä näkymään ja nuorempi ahmatti meinas vetää kaverinkin murkinat masuunsa, joten nykyisin hän odottaa divaanilla tyytyväisenä et mami kantaa keittiöön… Tänä aamuna kun mies ruokki kissat, näin ei tapahtunut vaan neiti sipsutteli kevein askelin itse keittiöön. Melkoisen viisas, sanoisin! Ja minä, melkoisen vietävissä, sanoisin! Huomisaamua odotellessa…

Arvatkaa muuten! Tämän lentopelkoisen on lähes vuoden tauon jälkeen vallannut niin kova matkakuume ettei ajatus lentämisestä tätä enää taltuta :P. Siinäkin tälle aamupäivälle vähän puuhaa: selailla matkavaihtoehtoja! Haaveissa kaupunkiloma tähän talven keskelle ja aurinkoloma ensi syksylle!

Huomasittehan muuten, että kattauskisan osallistumisaikaa on pidennetty jatkumaan 12.2. saakka! Eli ei muuta kuin kuvia tulemaan :)