>
Vihdoinkin, Lundian Soihtu, olkaa hyvät!
Ehdottomasti oman postauksen arvoinen valaisin!
Näytin miehelle valaisimen kuvaa netistä ennen ku sen liikkeestä tilasin.
Parin viikon kuluttua tilauksesta hain Soihdun kotiin ja kasasin sen ennen kuin mies tuli töistä. Ilme oli näkemisen arvoinen :D. Valaisinhan on melko kookas ja varjostin ihan omaa luokkaansa:
Näin kuitenkin pian miehen ilmeestä et ostos oli onnistunut ja jo samana iltana sitä piti käännellä ja väännellä, miehen toimesta siis :P.
Munki mielestä sopii meidän kotiin täydellisesti tuo, ihanan pehmeän oloinen valaisin vai mitä! Ja niin yksinkertaisen kaunis ja tyylikäs ♥.
Jos mä oisin kissa, ni mä ainaki makoilisin tuossa kulmauksessa lampaantaljalla, AmandaB-Collectionin lyhtyjen vieressä ♥
Mut ei meidän neidit vaan… Taljaa vältellään viimeiseen asti! Joskus sen kans on kyllä vähän mäikätty, et siihen tulis vähän eloa…
Soihtu on Jukka Korpiheten Lundialle suunnittelema valaisin. Korpiheteellä oli yhtenä suunnitteluprosessia johtaneena yksityiskohtana mielikuva modernista kodista, jossa soi ajaton suomalainen tango. Hän sanoo, että alunperin moni todennäköisesti hankkii Lundia-valaisimen sen ulkonäön vuoksi ja huomaa vasta kotona, miten kauniisti se valaisee tilaa.
Näin juuri kävi minullekin!
Laitoin Soihtuun 60-wattisen lampun ja wautsi miten se valaisee! Ei tarvi iltaisin muuta valoa, valaisin valaisee koko olohuoneen, ruokailutilan ja jopa keittiötäkin pikkasen!
Nuorempi kisumme tykkää nukkua tuossa valokehässä, mikä maahan osuu :D.
Kaiken kaikkiaan voin sanoa et tosi hyvä ostos! Just ku tehty meidän kotiin ja ihana täyte tuohon kulmaan, joka tuntui joulukuusen lähdettyä niin tyhjältä.Kyllähän se kerran kirpas, juu, mut oon ehdottomasti sitä mieltä et designvalaisimiin rahat ei mee hukkaan. Omalla kohdallani oon huomannu et mitä halvempi valaisin, sitä nopeammin siihen kyllästyn. Eikä se tuu halvaksi ostaa niitä edullisiakaan valaisimia, niitä ku tulee ostettua parhaimmillaan kerran kuussa. Just vasta myin kolme tällaista pöytävalaisintani pois ku niille ei enää uudesta kodista paikkaa löytynyt ja olin niihin kyllästynyt. Toki edelleen ostan vaikka sieltä Anttilasta valaisimen, jos jonku aivan ihanan nään, sillä niillä edullisilla valaisimilla voi helposti tuoda kotiin vaihtelua, jos sitä kaipaa… Mutta tarkoituksena mulla on nyt näissä valaisinhankinnoissa hieman panostaa.Ja jos joskus käy niin, että Soihtuun jostain kumman syystä kyllästyn (mitä en kyllä voi edes kuvitella tapahtuvan), voin aina myydä sen pois! Ja koska kyseessä on designvalaisin, säilyttää se myös arvonsa aivan eri tavalla ku ne edullisemmat valaisimet. Ku seuraavan kerran nään jonku ihanan pakko saada -valaisimen vaikka siellä Anttilassa, jätän ostamatta ja laitan valaisimen hinnan verran rahaa jemmaan! Sit esim. vuoden päästä katson, kuinka paljon jemmassa on rahaa ja ostan vaikka Le Klintin
♥ ♥ ♥
Siitä oon jonku aikaa haaveillu, se ois unelma meidän makkariin! Tästä en oo vielä edes miehelle puhunu, yks juttu kerrallaan :D. Päivälleen 13 kuukauden päästä mulla on kolmekymppiset (iso kääk), viimeistään silloin voisin sen itselleni hankkia ;).
Mut nämä valaisinhankinnatkin on niitä mielipideasioita :). Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Minä oon onnellinen Soihdusta, niin paljon iloa se päivittäin tuottaa ♥.
Mukavaa helmikuista päivää teille!
Tää lähtis poteen lähestyvän kolmenkympin aiheuttamaa kriisiä…
