Heh, alkoipas heti huvittamaan tuo otsikko – aivan kuin ruokailutilamme olisi kokenut jonkin isommankin muutoksen tässä viime aikoina! Ei sentään, mutta pari uutta, pitkään mielessä muhinutta tuolia on löytänyt kodin meiltä:

ruokailutilamme

Kyseessä on Arne Jacobsenin 3107-tuoli eli tutummin Seiska-tuoli. Niin monia tuoleja on kuulkaas kolmen viime vuoden aikana mielessä pyörinyt ja meillä kotonakin asti käynyt, mutta aina olen palannut tähän vaihtoehtoon. Kolmisen vuotta sitten ajattelin, että HAY:n About a Chair olisi ihana ruokapöydän ääressä. Tilasin alkuun vain yhden testaukseen ja hyvä niin, sillä ei se soveltunutkaan ruokailutilaamme. Huomasin, että tuolien täytyy mahtua pöydän alle, muuten tilasta tulee liian ahdas. Näin ollen tämä kyseinen tuoli päätyi työtuolikseni (Valmistunut työhuoneeni! -postaus) ja onkin ollut tehtävässään aivan täydellinen!

Reilu vuosi sitten olin päätynyt seuraavaan vaihtoehtoon: HAY:n Hee-tuoliin. Kun sovitin sitä ruokapöytämme ympärille, tulin samantien toisiin ajatuksiin. Tuoli näytti jotenkin liian pieneltä ja köykäiseltä pöytämme rinnalla eikä sen selkänoja näkynyt tarpeeksi pöydän yli, mikä on itselleni visuaalisista syistä tärkeää. Löysimme tuolista myös kolmannenkin miinuspuolen: siinä ei ollut kovin mukava istua, ainakaan pitkiä aikoja, joten tuo kaunis tuoli lähti palautukseen. 

Mielessä pyörivät edelleen mm. Muuton Visut sekä puisilla että metallijaloilla. Jonkinlainen kombo niitä voisi hyvinkin sopia Seiskojen kaveriksi! Eniten ja päällimmäisenä mielessäni ovat tosiaan jo pitkään olleet nämä Seiskat ja yleensä kannattaa panostaa siihen ykkösvaihtoehtoon, vaikka ne saattavat maksaa enemmän ja niitä joutuisi sitten hieman kauemmin odottelemaan, jos ei hankintaa halua kerralla tehdä. Niinpä kun näin tarjouksen näistä kaunokaisista, en miettinyt ehkä minuuttiakaan, kun ostoskorissa oli tuoleja kaksi kappaletta. Auki on nimittäin edelleen se, tuleeko näitä tuoleja olemaan meillä kaksi vai neljä, joten en uskaltanut sovittamatta tilata heti kaikkia neljää (inhoan palautusrumbaa näin isojen tuotteiden kohdalla!). Turvallisinta oli tilata nyt alkuun nämä kaksi ja nyt voikin sitten miettiä, tulisiko näitä vielä kaksi lisää ja kaksi sitten jotain ihan erilaista tuolia. Vai olisiko niitä erilaisia tuoleja neljä näiden kahden Seiskan kaverina – siinäpäs funtsimista! Täytyypä tässä joku päivä tehdä pientä inspiraatiokollaasia vaihtoehdoista.

Tuntuu kyllä siltä, että nämähän sopivat tänne niin kuin olisivat aina olleet ruokailutilamme vakiokalustoa!

ruokailutilamme

Olen aina pitänyt vanhojen tuoliemme ilmeestä: valkoisesta istuinosasta ja kromisista jaloista, joten senkin vuoksi olin varma, että nämä miellyttävät silmää! Nämä mahtuvat pöydän alle, näkyvät myös pöydän yli ja ovathan ne vain todella yksinkertaisen kauniit! Myös Muurahaistuoleja olen aina välillä miettinyt, mutta niiden selkänojan muoto ei miellytä läheskään yhtä paljon kuin näiden. 

Tuossa pöydän päässä ruokailee poikamme omassa Stokken tuolissaan, mutta siirsin sen näiden kuvien ajaksi syrjään, jotta uudet tuolit näkyvät paremmin. Nyt kuumeiset mietinnät: tilaanko vielä kaksi tuolia (näyttivät edelleen olevan tarjouksessa)? Usein näiden tuolien kohdalla ei tarjouksiin törmää!

neilikat

 

Huomenta blogimaailmaan! Täällä on tänä aamuna noustu ennen perheemme pienintä. Olen tässä aamun mittaan vilkuillut ruokailutilaan päin… Miettinyt ja makustellut. Ruokaryhmämme näyttää hieman erilaiselta. Uusi hankintani ei sieltä juurikaan erotu, mutta ei ole tarkoituskaan, sillä toiveissa oli juurikin valkoinen väri sekä kromiset jalat – tämä kombo kun on toiminut tähänastisissakin ruokapöydän tuoleissa paremmin kuin hyvin. Totta puhuen nopealla vilkaisulla ruokailutilassa ei mitään uutta edes huomaa! Tai lähinnä vieraat eivät huomaa, itsehän nyt toki. 

Tässäpäs mietintää tälle päivälle. Kyllä muutamille muillekin päiville, sillä ei tämä niin äkkiä ratkea. Jotain ajatuksia mielessä jo muhii, mutta kirjaanpas niitä tännekin myöhemmin lisäkuvien kera. Nyt pikkuhiljaa aamutoimien pariin! Meillä on tänään suunnitelmissa kaupunkipäivä; pojalle täytyy hankkia uusia vaatteita. Jotain kukkiakin koti kaipaa, pitkästä aikaa. Olen jotenkin ihan kyllästynyt niihin ruusuihin, neilikoihin ja gerberoihin, joita joka kauppa tuntuu tyrkyttävän. Löytyisipä jotain erilaista! No eiköhän kukkakaupoista ainakin, jos ei muualta. 

ruokaryhmämme

Mukavaa torstaipäivää teillekin!

Tämän päivän postausaiheena keittiömme! Lukijan toiveesta mietiskelin tätä postausta varten, mitä mahdollisesti tekisin tänä päivänä keittiömme suhteen toisin. Juhannuksenahan asuinvuosia tuli täyteen jo kuusi! 

keittiömme

Keittiömme kaapistot ovat korkeakiiltovalkoiset ja taso mattamustaa laminaattia, joka tehtiin toiveestani tuollaiseksi 20mm:n vahvuiseksi. Välitilassamme on aina ollut lasi. Ensimmäisinä vuosina lasin takana oli tapetti, sitten tekstitarra, tarran jälkeen pelkkä kirkas lasi ja nyt uusimpana versiona välitilaa on suojaamassa valkoiseksi maalattu lasi. Huomasin keittiötämme miettiessäni, että en tiedä osaanko toteuttaa tätä aihetta lukijan toivomalla tavalla, sillä jos nyt olisin rakentamassa ensimmäistä kertaa, valitsisin varmasti hyvin pitkälti tällaisen keittiön. Mutta jos ajatellaan tätä siten, että nyt kun minulla jo on kokemusta tällaisesta keittiöstä ja jos nyt rakentaisin toisen talon, millainen keittiö siihen tulisi?

Uuden kodin keittiön valitsisin mattavalkoisena tasoa myöten. Taso olisi valkoista kiveä; coriania, duratia tai vastaavaa ja se olisi myös tällainen ohut. Tasotilaa ei tulisi yhtä paljon kuin tässä nykyisessä keittiössämme on, sillä näin paljon sitä ei vain tarvitse. On vain kova pölyjen pyyhkiminen ja vielä mustasta tasosta… :P Tosin tiesin tämän jo etukäteen ja halusin silti mustan tason. Eli yllätyksenä tuo ei tullut ja onhan tässä jo useita vuosia tämän kanssa elettykin. Nyt, kun keittiön tasoa on niin runsaasti, sillä myös selataan postit, lajitellaan laskut ym. pientä arkipäivän puuhastelua. 

010

Säilytystiloiltaan tämä keittiömme on täydellinen! Tosin ruoka-ainekaappeja voisi olla yksi lisää, mutta hyvällä ja säännöllisellä järjestämisellä olemme pärjänneet hyvin näinkin. Ainakin tällaisena yksilapsisena perheenä :). Kaappitilasta en kovinkaan hevillä haluaisi seuraavassakaan keittiössä luopua, sillä tykkään niin kovasti astioistani enkä halua karsia niitä mitenkään hirmuisen minimiin. Eli seuraavaankin keittiöön täytyisi mahduttaa reilusti säilytystilaa!

Altaana meillä on yksi iso allas ja siitä olen tykännyt kovasti! Seuraavaan keittiöön valitsisin ehkä jonkin muun kuin teräsaltaan, ihan vain vaihtelun ja ulkonäön vuoksi. Se voisi olla joko valkoinen tai musta. Jos se olisi musta, hanakin olisi musta. Kokemuksia mattamustista hanoista; ovatko jotenkin vaikeita pitää siistin näköisinä? Entä musta allas?

keittiömme

Yläkaappeja olen miettinyt… Välillä kiinnostaisi yläkaapittomuus, mutta en tiedä, olisiko minusta kuitenkaan siihen. Saahan niihin kätevästi paljon tavaraa säilöön ja tuntuu, että muuten tuo seinätila olisi ikään kuin hukkatilaa… Visuaalisesti yläkaapiton viehättää tällä hetkellä kuitenkin enemmän. Ja voisihan sen tehdä niinkin, että tilaisi alkuun yläkaapittoman keittiön ja hankkisi jonkinlaiset keveät/matalat yläkaapit myöhemmin, jos siltä alkaisi tuntumaan. Laittaisi vain rakennusvaiheessa seiniin yläkaappituet valmiiksi.

Keittiösaareke on yksi itseäni kiinnostava asia, se voisi olla mahdollinen seuraavaan keittiöömme. Nykyistä keittiötä suunnitellessamme se oli myöskin vaihtoehtona, mutta päädyimme sitten kuitenkin niemekkeeseen, kun keittiön muoto alkoi vahvistumaan.
Keittiön kodinkoneet on keittiössämme oikein järkevästi sijoitettuina: kaikki kokkaushommat hoituvat sujuvasti. Tosin mikro on liian korkealla, etenkin lasta ajatellen. Pieni koululainen ei saisi lämmitettyä keittoannostaan mikrosta pois ilman, että se läikkyisi lattialle… Jopa mies perheemme pisimpänä on jo kaksi kertaa pudottanut ja särkenyt mikron lasilautasen lattialle… Tuota meidän olisi pitänyt miettiä tarkemmin suunnitteluvaiheessa: uuni matalammalle ja näin ollen mikrokin olisi matalammalla. Mutta silloin kodinkonerivistö kaappeineen ei näyttäisi samalta eivätkä kaapinovien saumat kulkisi suorissa riveissä kuten nyt. Aina täytyy siis jostain joustaa!

030

Seuraavassa keittiössä lähes kaikki kodinkoneet voisivat olla integroituja, myös jääkaappi ja pakastin. Yksi suuri haave minulla keittiöön liittyen on: aamiaiskaappi! Olisi aivan ihanaa, kun saisi oven sulkemalla pienkodinkoneet (mikro, vedenkeitin, smoothiekone…) pois näkyvistä, sillä keittiöön kertyy kyllä muutenkin monennäköistä tavaraa. Tästä kirjoittelinkin viikolla enemmän Herännyt keittiöhaave -postauksessani. 

Joskus olen miettinyt sitäkin, että keittiömme ei ehkä tarvitsisi neliöiltään olla näin suuri. Mutta pienempi keittiö söisi toki säilytystilaakin jonkin verran. Ja tähän pohjaratkaisuun ei oikein olisi pienempää keittiötä saanut, sillä se olisi automaattisesti vaikuttanut myös ruokailutilan ja olohuoneen kokoon. Oikeastaan lähes kaikkiin muihin tiloihin! Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen… Seuraavassa kodissa näkisin kuitenkin pienemmät keittiö-ruokailutila-olohuone -tilat. Näin saisimme sen yhden makuuhuoneen lisää neliöitä kasvattamatta; nykyisessä kodissamme neliöitä on 160 emmekä seuraavaankaan kotiin haluaisi niitä yhtään enempää.

Yksi asia täytyy vielä nostaa onnistuneena yksityiskohtana keittiöstämme esiin: kissojen ruokailulaatikoksi tehty sokkelilaatikko! Se on ollut aivan helmi, sillä tällaisessa U-mallisessa keittiössä kissojen murkinointipaikka olisi hieman tiellä, mutta nyt he saavat ruokarauhan ja heidän syötyään laatikon voi vain työntää takaisin sokkeliin. Aivan huippu!

keittiömme

Mitään järisyttävän suuria muutoksia en siis keittiössämme tekisi. Suurimpana asiana yleisilmeen muutokseen vaikuttaisi varmastikin tason vaihtaminen mustasta valkoiseksi. Valitsisinko seuraavaan kotiin millaisen välitilan – siitä en osaa sanoa mitään muuta kuin että tykkään tuosta lasin helppoudesta ainakin kovasti.

Mutta tällaisia pohdintoja tänä lauantaina! Toivottavasti tämä postaus vastasi lukijan toivetta. Huomenna blogissa starttaa muuten kiva kisa, joten pysykäähän kuulolla… :)