090

Kynttilän sytytys, stereoista play, raikasta hedelmämehua lasiin ja pieni uppoutuminen blogimaailman pariin vauvan nukkuessa päiväuniaan. Mielestäni on mukavaa, kun tuollaisia otsikon mukaisia kohtia löytyy kotoa. Joskus katse jumiutuu kivoihin silmä lepää -kohtiin eikä ympärillä mahdollisesti olevaa kaaosta välttämättä edes huomaa. Erityisesti viime kuukausina kodin kokonaisvaltainen järjestyksessäpito on ollut hieman rempallaan… Välillä se häiritsee kovastikin, mutta aina ei vain ole energiaa tai sitä aikaakaan. Joskus haluaa vain suunnistaa sohvalle matkan varrella olevia leluja väistellen, istahtaa alas ja katsella keskittyneesti vaikka sen yhden tason päällä olevaa asetelmaa, jossa kaikki on joten kuten järjestyksessä ja sulkea kaikki muu ulkopuolelle. Aikansa kutakin, vai mitä! Olen oppinut ummistamaan silmäni epäjärjestykseltä (mikä on eri asia kuin siisteys=puhtaus!), siihen ei kukaan kuole; tärkeimmät asiat ensin! Huvittaa, miten ennen vauvaa olin noista asioista ihan eri tavalla tarkka: kaikki huoneet piti siivota ja järjestellä kerralla kuntoon. Nyt rennosti huone kerrallaan, muutaman viikon päivän välein… :P

099

Olin eilen aikeissa ostaa kukkia lähikaupasta, mutta siellä ei tällä kertaa ollutkaan mitään kivaa kimppua. Päätin sitten siirtää kukkaostokset perjantaihin ja muistella siihen saakka tätä alkukuun liljakimppuani. Kauniin sävyinen kimppu ja se kesti pitkään!

121

109

Nyt tuossa tason lähettyvillä näyttää jo ihan erilaiselta, hieman syksyisemmältä. Tästä lisää myöhemmin kun ehdin taas kameran kimppuun, nyt jatkan tätä rentoiluhetkeäni. Nämä on jännittäviä, koska koskaan ei tiedä, minkä pituisia nämä ovat :).

 

 

Olen saanut valtavasti onnitteluja, monesta tuutista! Suuret kiitokset teille kaikille, ihanasti myötäelätte ilossani <3. Äitiäni lainaten: on mulla ihanat lukijat!

033

Talviaikaan siirtyminen näkyy jo tänään selvästi, sateinen päivä vain korostaa hämäryyttä. Jo kolmelta sai alkaa sytyttelemään valoja ja kynttilöitä. Yksi tuoksukynttiläkin joukossa, nautin!

Tuo palmuvehka on ihana, kivan rönsyilevä ja mikä tärkeintä tällaiselle, joka ei viherpeukaloa omaa: kovin armollinen! Ei haittaa, vaikka kastelu unohtuukin – tykkää kuivahtaa kunnolla ennen uutta kastelua. Äsken pyyhin pölyt lehdistä ja annoin vettä, nyt se taas kukoistaa. Jotain isompaa viherkasvia olohuoneen lattia kyllä mielestäni kaipaa, ehkä ikkunanurkkaukseen? Kovasti olen pähkäillyt mikä viherkasvi se olisi (kultapalmu edelleen vahvoilla!), mutta taidan jättää hankinnan vasta ensi vuoden puolelle. Pian alkavien joulutohinoiden keskellä se olisi ehkä vain tiellä. Sen aika voi olla sitten, kun koti on joulun jälkeen taas riisutumpi ja pelkistetympi. Paikkaa sopivasti sitten joulukuusen jättämää aukkoa! Täytyy katsokaas ajatella jo sitä joulun jälkeistä tyhjiötäkin…

cats

003

Vauva nukkuu alkuillan uniaan; taidan tällä välin lämmittää meille mustikkaglögit! Pipareita ja aurajuustoakin tuli viikonlopuksi ostettua, ehkä maistelemme eiliseen tapaan niitäkin samalla. Ajattelin juhlistaa näitä gaalaviikonlopun tapahtumia vielä rentouttavalla kylvylläkin, joten illemmalla täyttyy myöskin poreamme! Mukavia viikon viimeisiä hetkiä teillekin!

 

 

Nyt on koittanut se aika vuodesta, kun aamulla mielellään sytyttelee erilaisia tunnelmavaloja – jopa yhdeksältä, kun ei ole enää pimeäkään. Niillä on kovin lämmin vaikutus, sekä mieleen että kehoon.

019

Olen tänä vuonna hieman aiempia vuosia hitaammin liikkeellä: ensimmäiset kausivalot syttyivät kotonamme sunnuntaina. Näistä ensimmäisistä innostuin kyllä niin, että täytyy hommata ainakin yhteen olohuoneen pistorasiaan lisäpaikkoja. Valoja tähän pimeään syksyyn tarvitaan!

Tasolla pieni tuliainen Oulun minilomalta. Tykästyin yllätyksekseni kovasti tuohon ruskeaan lasipulloon! Tuollainen lämpimän ruskean sävyinen sopii vihreää paremmin tähän syksyyn ja alkavaan talveen. Anno-sarjan pullo löytyi Kodin Ykkösestä ja sen sisälle sopivat kivasti pienet valopilkut:

cats

004

Täällä yöt jatkuvat edelleen samalla 4-7 yöherätyksen kaavalla. Kovasti yritämme poissulkutekniikalla tutkia asiaa; mikä kumma saa vauvan heräämään öisin niin monta kertaa jo neljättä viikkoa? Viime yön perusteella voimme melko varmasti poissulkea nälän. Tankkasimme vauvan illalla iltapuurolla, rintamaidolla ja vielä perään korvikkeellakin, nukahti tosi helposti masu selvästi täynnä omaan sänkyynsä selkää hieromalla. Heräsi kuitenkin jo tunnin kuluttua itkien aika voimakkaasti. Tuon jälkeen heräsi vielä kolme kertaa yön aikana; niillä kerroilla itku ei ollut yhtä voimakasta. Rauhoittuu ainoastaan rinnalle. Ei kuitenkaan syö juurikaan, vaan tutittelee. Korvike ei millään kelvannut yöllä, vaan sai rinnasta tarvitsemansa ja nukahti melko pian. Nyt aamulla nukkunut pisimmän pätkän puoli seitsemästä alkaen ja kello on jo kymmenen. Kääntynyt aamupuolella unissaan masulle, olisikohan vatsavaivoja? Lempeää unikoulua emme ole vielä aloittaneet, koska halusin odottaa jonkin aikaa kiinteiden aloituksesta, jos osa herätyksistä johtuukin niistä. Tänään vauva saa viisikuukautisrokotteet, joten nekin ehkä tuovat näihin ah niin levollisiin öihimme omat mausteensa… Toivon erittäin hartaasti että ei, piikittäminen itsessään tuntuu jo niin kurjalta. Tosi monen suosittelema Unihiekkaa etsimässä -kirja on matkalla meille, saapuu ehkä jo tänään – sitä odotellessa! :)

P.S. Illalla, kun vauva oli niin ihanan rauhallisesti nukahtanut omaan sänkyynsä, loppui palohälyttimestämme patterit. Tiedätte varmaan: talon kolme palohälytintä huusivat korviahuumaavasti; flunssainen pääni meinasi oikeasti räjähtää! Mies joutui viemään palohälyttimen autotalliin, sillä piippaus ei todellakaan lakkaa mitään nappia painamalla, sillä hälyttimet ovat myös verkkovirrassa… Tuo on tapahtunut reilun neljän asuinvuoden aikana aiemmin vain kerran ja toisen kerran juuri nyt. Mikä onni, että vauva ei kuitenkaan herännyt, aivan ihme oikeastaan, sen verran kova oli meteli. Pinnasängystä kuului vain syvä huokaus ja uni jatkui, sen vajaan tunnin :).