/

Raskauteni viimeiset hetket ovat olleet lämpimien kesähelteiden vuoksi vähän turhankin haasteellisia. Lämmön kanssa olisin kyllä huomattavasti paremmin pärjännyt, jos edes kotonamme olisi ollut viileää, mutta kun sisätiloissakin on +29 – 30 astetta, ei viilennystä ole ollut kotonakaan saatavilla. Ilmalämpöpumpun päätimme hankkia jo yli kaksi viikkoa sitten pelkän viilennysominaisuuden vuoksi, mutta joka paikassa oli valtavat asennusjonot! Vihdoin mies löysi ylivieskalaisyrityksen, joka pääsi asentamaan meille Mitsubishin ilmalämpöpumpun viikossa. Tänä aamuna klo 8 oli asentaja oven takana ja voi kuinka toivottu ja odotettu vieras hän olikaan! :D Nyt olemme tämän päivän nauttineet huomattavasti viileämmästä huoneilmasta, joten eiköhän tämä tästä. Enää en tarvitse pakastimesta kauratyynyjä, en viittä kylmää suihkua/päivä, en kylmiä ja märkiä harsoja viilennykseen…

Lämpö on pahentanut myöskin alaselkäsärkyäni huomattavasti ja tällä viikolla on ollut pari päivää, kun olen voinut kävellä vain erittäin vaivalloisesti. Muutama turhautunut kipuitkukin on tähän viikkoon mahtunut, mutta viimeisiä kuulkaas viedään! Hirveästi olisi ollut vielä tekemistä ennen vauvan syntymää, mutta kaikkea en ole ehtinyt eikä kaikkeen ole voimat riittäneet, sillä töitäkin olen vielä eiliseen asti tehnyt. Oikeastaan vielä tänäänkin hieman paperihommia… Oi tätä naisyrittäjän elämää!

On täytynyt vain hyväksyä se, että kaikkea ei ehdi ennen vauvan syntymää ja jatkamme näitä hommia sitten nelihenkisenä perheenä. Vauva ei huonettaan vielä kaipaa, hänelle riittää lähinnä äidin läsnäolo. Itse olisin toki nauttinut, jos olisin voinut valmistella vauvan huonetta jo näin odotusaikana. Olisi ollut ihanaa tuoda vauva kotiin, jossa on hänelle huone valmiina! Osa hänen tavaroistaankin on vielä varastossa, mutta eiköhän niidenkin pariin sitten aikanaan ehdi…

Jotenkin niin valtavan erilaista tämä toinen odotusaika esikoisen odotukseen verrattuna! Hänelle kaikki oli valmiina hyvissä ajoin; kaikkea ehti – fiilistelläkin. Nyt on ollut ajoittain jotenkin huono omatunto, kun tämän vauvan odotusaika on mennyt hirmuisessa arkikiireessä eikä fiilistelylle ole juuri ollut aikaa. Mutta näin se kai menee, muillakin… Kun on se esikoinenkin tässä elämässä jo ♥. Toki tästä odotusajasta on tehnyt ainutlaatuista se, että olen voinut fiilistellä tätä pikkuveljen odotusta esikoiseni kanssa!

Kiireestä ja valmisteluista puheenollen; ostimme vauvalle turvakaukalonkin vasta pari päivää sitten – ei yhtään viime tipassa! Päädyimme tälläkin kertaa Maxi-Cosin kaukaloon; uuteen malliin Pebble Plus. (Esikoisella oli Pebble.) Olimme tuohon kaukaloon esikoisenkin aikana erittäin tyytyväisiä, joten en nyt oikein muita vaihtoehtoja edes katsellut. Siihen ostimme 2wayPearl-telakan. Nauratti, koska olimme miehen kanssa paikallisessa lastentarvikeliikkeessä kuin ensikertalaisia ja myyjä sai näyttää meille lähes kaiken kaukalon telakkaan kiinnityksestä lähtien :D. Näin sitä neljässä vuodessa asiat unohtuvat…

Muistatte varmastikin neljän vuoden takaa synnytyspelkoni. Se on ollut läsnä tässäkin raskaudessani ja monenlaista vaihetta on käyty läpi. En ole kuitenkaan tällä kertaa tullut jakaneeksi tunteitani täällä blogissani ja siihen on monta syytä: ajanpuute, helteet ja se, että olen käsitellyt asiaa toisin. Jälkeenpäin voisin näistä tännekin kirjoitella, jos siltä tuntuu.

Synnärille en aio läppäriä viedä mukanani, näillä näkymin vain kännykän ja tabletin, mutta niillä en tykkää postailla, joten kuulumisia pääsee seuraamaan nopeammin Instagramin ja Facebookin kautta. Kun ajattelenkin synnytystä ja niitä osastopäiviä, kurkkua kuristaa edessä oleva ero esikoisestani. Kyllä tulee olemaan pitkiä ja raastavia päiviä, meille molemmille! Olemme niin tiivis kaksikko, että joskus jopa luemme toistemme ajatuksia. Jännitän kovasti, miten hän minua ikävöi, sillä hänellä on jo hyvin pitkään ollut todella vahva äitivaihe päällä. Mutta kaiken tuon jälkeen on maailman ihaninta tulla kotiin molemmat pojat kainalossani ♥.

Mutta nytpäs taidamme lämmittää saunan pitkän tauon jälkeen, kun täällä on vihdoin sisäilma vain +23 asteessa!

Mukavaa viikon jatkoa! :) 

/

Meidän härdellintäyteinen toukokuumme lähestyy loppuaan, mutta palataanpas vielä muutaman kuvan verran alkukuuhun, jolloin juhlimme rakkaan esikoisemme neljävuotissynttäreitä! Juhlavieraita oli lähes 20 ja tältä näytti synttäriherkkupöytä, jossa tukeuduimme jälleen Leivontapalvelu HyväKakun* apuun – jo kolmatta vuotta peräkkäin! Se on vähän niin, että kun löytää sen just eikä melkein täydellisen, ei sitä halua enää helposti toiseen vaihtaa!

Nyt oli ensimmäiset synttärit, joiden suunnitteluun itse syntymäpäiväsankari osallistui. Hän sai päättää kakun! Aiemmin hän on kertonut toiveita kakun maun/sisällön suhteen, mutta tällä kertaa hän sai päättää myös sen, miltä kakku näyttää. Täällä on vahva Muumi-vaihe meneillään ja se valikoitui myös kakun teemaksi. Näytin hänelle kuvia erilaisista täytekakuista ja Haisuli-kakun näkeminen sinetöi päätöksen; sen jälkeen ei auttanut enää näyttää kuvia mistään Ryhmä Hau -jutuista tai Oktonauttien hahmoista – Haisuli sen olla pitää!

Hän halusi siis Haisulin kuvan kakun päälle ja loput kakusta suunnittelin minä. Ajattelin, että joku suklaavaluma värikkäine karkkeineen voisi olla juuri passeli pienelle herkkusuullemme ja kyllä hän olikin kakkuun tyytyväinen – kuten myös me muut kakulla herkutelleet! Kakun sisältä löytyi mansikka- ja kinuskimousset tuoreilla mansikanpaloilla höystettynä – nam!

Täytekakun vieressä oli vielä pienempi kakku: vadelma-valkosuklaajuustokakku browniespohjalla. Itse olen täysin koukuttunut appelsiinikakkutaikinasta tehtyihin maitosuklaakuorrutteisiin cake popseihin, joten niitä nähtiin synttäripöydässämme tänäkin vuonna!

Lisäksi äitini tarjoutui leipomaan juhliin suussasulavaa suklaapiirakkaa sekä taivaallisen herkullisen voileipäkakun, joka niin ikään kerää kehuja vuodesta toiseen! Juhlapäivän aamuna tekaisin pöytään vielä pientä suolaista cocktailtikkujen sekä kaupan lihapasteijoiden myötä.

Ihanat synttärit saimme viettää tänäkin vuonna! M sai lahjaksi meiltä vanhemmiltaan Puky-potkupyörän, jolla mennään jo melkoisen hurjaa vauhtia. Hän on potkupyöräillyt nyt kaksi vuotta ja taitaakin seuraava pyörä olla sitten jo polkupyörä (ilman apurattaita). Muiden lahjojen joukosta löytyi mm. useita monsteriautoja ja kaivureita (äiti ei ole näistä poikien härveleistä ikinä oikein perillä :D), saippuakuplia, pallo, Adidaksen verkkapuku, sähkökitara, vesipyssy ja rahaa. Mahtavia lahjoja; sekä hyödyllisiä että hauskoja! Osa lahjarahoista on laitettu säästöön ja osalla poika on saanut ja saa itse valita kaupasta jotain mieluisaa. Mm. poliisien parkkitalo ja muutama auto siihen on jo tullut hankittua.

Tänään haen pojan päiväkodista hieman aiemmin ja aloitamme vapaiden vieton! Olen ihan innoissani illalla FB-kirpparilta tekemääni löytöön: läjä juuri oikean kokoisia ja ihanan sävyisiä vaatteita kympillä! Useita T-paitoja, housuja, neule, huppari ja shortsit. Osa vaatteista Benettonin ja KappAhlin eli testatusti laatuvaatetta. Tällaisista löydöistä tulee aina niin hyvä mieli!

Mukavaa viikkoa teille!

*Osa leipomuksista saatu.

/

Ei tätä ajankulua meinaa oikein ymmärtää! Tästä työpäivästäni ei meinannut tulla mitään, sillä olen muistellut ja herkistellyt poikamme syntymää, yksivuotissynttäreitä, kaksivuotissynttäreitä ja vuoden takaisia kolmevuotisjuhlia. Miten järkyttävän nopeasti aika rientääkään! Joskus toivon, että saisin vaikka viikon ajaksi tuon esikoiseni vielä vauvaksi ja elää niitä hetkiä vielä kertaalleen hänen kanssaan. Toki luulin tietäväni, mutta tiesinkö tuolloin kuitenkaan lainkaan, miten valloittava pikkumies sylissäni kasvoikaan! ♥

Blogi ei ole viime viikkoina juuri päivittynyt, sillä kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen on suoraan sanottuna yhtä tuskaa. Vasen ranteeni kipuilee ja muljahtelee samoin kuin ensimmäisessä raskaudessani – todennäköisesti rannekanavan oireyhtymä, joka kestää ja kipuilee vauvan syntymään saakka… Niinpä kädelle täytyy antaa lepoa niin paljon kuin mahdollista, sillä vain lepo auttaa vähentämään kipua. Neljä vuotta sitten kirjoitin aiheesta postauksessani Neuvolassa. Käteni näyttää nyt paketissa lähestulkoon samalta kuin tuolloin!

Neljävuotissynttäreitä juhlistimme jo viime viikonloppuna, mutta tänään M pääsi vielä synttäritunnelmaan – kiitos päiväkodin! Oli niin ihana saada kesken työpäivän kuva päivänsankarista päiväkodin juhlahumun keskeltä! ♥

Viikonlopun synttäreistä tulee tässä joku päivä oma postauksensa, nyt täytyy taas antaa käden levätä! Aika huonoon saumaan osui tämä rannekipu; juuri ennen äitienpäiväsesonkia, joka on nyt jo tältä erää ohi ja selvisin, heh! Eräät messut kuitenkin lähestyvät päivä päivältä, mutta niistäkin lisää toisella kertaa. Aurinkoista tiistai-iltaa! :)