Tosiaan, loma lähestyy! Hitaasti, mutta varmasti, ja se tarkoittaa myös kolmevuotiaamme ensimmäistä lentokonekokemusta – poikamme ensimmäinen lento lähestyy! Kovasti olemme jo asiasta puhuneet ja olen kertoillut, mitä edessä on, mutta toki se todellisuus koittaa vasta sitten :D. Olen sanonut, että siellä pitää istua aika kauan omalla istuimella turvavöissä, aivan kuten autossa. Että matka on pitkä… Automatkustajana hän on kyllä huippuluokkaa noin pieneksi lapseksi, ollut aina, mutta nyt kesälläkin pisimmät automatkat katkaisi muutamaan otteeseen onnistuneesti tabletti/kännykkä lastenohjelmineen. Nyt lentokoneessa tuota “pelastusta” ei ole, joten antakaahan hyvät vinkkinne, millä saada lapsen aika kulumaan lennon aikana?

Hän ottaa käsimatkatavarakseen oman reppunsa, jonne pakkaamme unikaverin lisäksi joitain pikkukirjoja, piirustusvälineet, jokusen auton tai muun vastaavan (saa toki itse valita) sekä pieniä, hitaasti syötäviä välipaloja, heh! Mitäs muuta..? Yleensä lyhyemmillä kotimaan matkoilla mukana on ollut tuo kuvassakin näkyvä Ryhmä Hau -laukku, mutta tälle matkalle se on liian pieni. Oma reppu kulkee myös kätevästi selässä silloin, kun on tarvetta.

Itselläni on jännitettävää omassa lentopelossani jo yllin kyllin, mutta vähän jännitän toki myös tuota, pitkästyykö lapsi ihan täysin jossain kohtaa. Ja sitä, miten hän reagoi nousun ja laskun aikana: sattuuko korviin tms. Itseäni ei koskaan satu, menee vain korvat lukkoon, mutta miestä usein sattuu. Millähän voisi moisen estää tai asiaa helpottaa?

Menemme lentokentälle yöjunalla (makuuhytissä toki), joka on jo kokemus yksistäänkin :D, joten voi olla, että uni maistuu jonkin verran menolennollakin. Jos saisi tunnin kulumaan päikkäreihin ja toisen ruokailuun, niin olisi enää kaksi tuntia kulutettavana ;). En kyllä mitenkään hirveästi jännitä, otan tuollaiset asiat aika rennosti, mutta toki pieni jännitys takaa aina asian onnistumisen vai mitä! Ja jos M ei ole saanut yöjunassa nukuttua, on matkustaminen väsyneenä toki rasite.

Tuntuu jotenkin aivan ihanalta ja sellaiselta liian hyvää ollakseen totta -fiilikseltä, että pääsemme lomalle koko perheen voimin! Kun edellisestä vastaavasta lomasta on kulunut niinkin pitkään kuin neljä vuotta, ylittää halu lähteä lentopelon! Nautin niin valtavasti, kun näen poikani nauttivan siellä: hän rakastaa uimista ja siellähän saa polskia uima-altailla tai rantavedessä vaikka aamusta iltaan ♥. Tämä on minulle ja miehellenikin ensimmäinen loma, jossa ei jatkuvasti kierrellä kohdetta, vaan mennään lapsen ehdoilla ja otetaan niin rennosti kuin vain mahdollista! Oma arkeni on niin hektistä ja työ on (kotitoimiston vuoksi) läsnä jatkuvasti, että nyt haluan vain olla enkä halua suunnitella lomalle mitään etukäteistekemistä. Jos en halua tehdä lomalla mitään, en tee mitään enkä pode siitä huonoa omatuntoa. Olen viettänyt varsinaista lomaa (loma = ei sisällä mitään työntekoa) viimeksi yli neljä vuotta sitten, joten olen tämän niin täydellisesti ansainnut! Tällä tulevalla lomallamme tullaan menemään ihan täysin fiilispohjalta ja tehdään sitä, mikä sattuu milloinkin huvittamaan!

Mutta jos nyt palataan tuohon varsinaiseen postausaiheeseen :D, niin miten teillä on aikoinaan lapsen ensimmäinen lento sujunut? Kuulisin kokemuksistanne enemmän kuin mielelläni eli ei muuta kuin kaikki vinkit ja kikka kolmoset jakoon!

 

Talvilomat ovat tälle vuodelle pyörähtäneet käyntiin ja kohta koittaa talviloma täällä meilläpäinkin! Tässä lomamme lähestyessä ajattelinkin kysellä teiltä vinkkejä lomailuun Rukalla! Vinkkejä etenkin perheelle, joka ei laskettele… Omasta lasketteluhistoriastani mainitsin taannoin Faktoja minusta -postauksessani, joten ei siitä sen enempää.

Pulkkamäki tulee varmasti tutuksi ja todennäköisesti kylpyläkin. Myöskin jokin lyhyehkö huskyajelu alkoi kiinnostamaan, kun surffailin Rukan sivuilla, mutta mitäs muuta? Kaikki suositukset ja vinkit otetaan ilomielin vastaan! Tälle lomalle lähtee minun, mieheni ja poikamme lisäksi minun vanhempani sekä veljeni ja hänen tyttöystävänsä. Isäni täyttää matkan aikana 60 vuotta, joten siinäpäs aihetta juhlaan! :)

rukalla

Vanhempani ovat varanneet Rukalta kolmen makuuhuoneen paritalohuoneiston, joten majoitumme kaikki saman katon alla. Vanhemmilleni ja veljelleni Ruka on hyvin tuttu paikka; minun edellisestä Rukan visiitistäni on puolestaan 15 vuotta aikaa…
Loma-asunnostamme avautuvat maisemat rinteille ja Valtavaaran suuntaan. SkiBus-pysäkki on ihan loma-asunnon läheisyydessä, joten sillä on varmasti kätevä liikkua paikasta toiseen. Tämän vähälumisen talven vuoksi odotan enemmän kuin innoissani tämänkaltaisia lumimaisemia: (kuvat majoituspaikastamme)

Haaveena on nähdä myös aurinko tuon loman aikana! Olisi aikamoisen täydellistä saada viettää siellä tuollaisia aurinkoisia kevättalven päiviä ♥

(Kuvat lainattu Ruka.fi)

Alkukesästä kävi hieman ikävästi. Poika värkkäsi vain pienen hetken ajan jotain ruokailutilan nurkkauksessa ja yhtäkkiä kaamea kolahdus: & Traditionin Milk-valaisimen lasikupu tippui lattialle! Se ei onneksi osunut poikaa, mutta olihan se valtava säikähdys. Olen ostanut valaisimen nelisen vuotta sitten ja kaksi vuotta onnistuin sen pitämään lapsiperheessäkin ehjänä, mutta sitten kävi näin. Sen paikka oli viimeiset pari vuotta ruokailutilan lipaston päällä, jossa se oli turvallisen korkealla. Johdonkin laitoin kulkemaan lipaston takaa, jotta näin ei pääsisi käymään, mutta jostain syystä johto roikkui tuolloin siinä sivussa, jonka vuoksi sitten koko valaisin tippui lattialle. 

Tiedän, että valaisimen lasikupua myydään erikseen, mutta missä? Onnistuin löytämään vain yhden näitä myyvän liikkeen ja ennen tilaamista ajattelin kysyä teiltä, sattuisiko teillä olemaan tietoa näitä myyvistä liikkeistä? Tai lojuuko kenties jollain teistä ylimääräisenä tämä kyseinen valaisin? Onpa muuten tämän hinta neljässä vuodessa noussut! Sen vuoksi pelkkä kupukin tuntuu melkoisen tyyriiltä verrattuna siihen, mitä koko valaisimesta aikoinaan maksoin… Mutta tässä taas nähdään se, että rahojen sijoittaminen designtuotteisiin kyllä kannattaa ;). 

milk_lamp

Matkajuttuja on tulossa jonain päivänä tällä viikolla, kunhan vain ehdin kuvia selailemaan. Taidankin jakaa postauksen ainakin pariin osaan, jotta se ei ihan mahdottoman pitkäksi venyisi. Nyt täällä kuitenkin vielä haahuillaan matkanjälkeisen ahdistuksen vallassa, tää on niin tätä… Pienempi mies oli ihan valmis lähtemään jo tänään uudelle matkalle, kun aamulla asiaa tiedustelin. Totta puhuakseni nappasi unikamun kainaloon ja lähti jo tallustelemaan pyjama päällä ovea kohti hokien mennään laivalle! :D Isomman miehen kanssa keskustelu meni näin: Lähetäänkö johonki matkalle? Justhan me illalla tultiin! + hölmistynyt ilme. No huomenna?! Vastaukseksi sain huokauksen, joten ehkä me sitten odotamme ylihuomiseen :D.