Elämä on johdattanut minut miettimään vauvoja ja synnytyksiä, erityisesti sitä omaani kolmen vuoden takaa. Puolen vuoden sisällä kolme ystävääni on saanut vauvan; toisen lapsensa. Yksi poikavauva ja kaksi tyttövauvaa, joista toisesta tulee kummityttöni tulevana viikonloppuna ♥. Nämä tapahtumat ja syntymät ovat saaneet miettimään omaa synnytystäni. Oman synnytyskertomukseni jaoin täällä kaikelle kansalle :D kesällä 2014 otsikolla Erään torstain synnytyskertomus. Olin koko raskausajan hyvin avoimena synnytyspelkoni suhteen ja kirjoitin siitä blogissakin – postaus Peikko nimeltä synnytys.

Miksi otan nämä nyt täällä esiin? Siksi, koska sain eräältä esikoistaan odottavalta äidiltä viestiä. Hän oli päätynyt lukemaan vanhoja postauksiani ja kysyi nyt, miten sain pidettyä synnytyspelkoni kurissa raskausaikana; miten sain estettyä sen, ettei se vallannut mieltäni kokonaan esikoistani odottaessani?

Käytän tässä kuvituksena poikani kuvia kahden vuoden takaa eli ajalta, jolloin hän oli juuri täyttänyt vuoden. Tässähän meinasi käydä niin, että kun selailin näitä kuvia lounastauollani, meinasi työpäivä kulua siihen :D. Mikä ihanaakin ihanampi pullero pallero päikkäreiltä herännyt pusuposki ♥ ♥ ♥

En tarkalleen ottaen edes tiedä, mistä synnytyspelkoni oikein on saanut alkunsa. En ole kuullut mitään hirveitä synnytyskertomuksia, mutta jostain se on kuitenkin alkunsa saanut. Raskausaikana puhuin pelostani avoimesti, jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä, heh! Raskauden puolivälistä eteenpäin ihana terveydenhoitajani alkoikin sitten ottaa asiaa esille. Ihan vain pieniä juttutuokioita neuvolakäyntien yhteydessä. Eli ensimmäinen vinkki: ole avoin ja puhu asiasta ammattilaisille sekä läheisillesi! Asiaa ei hyödytä pyöritellä vain oman pään sisällä.

Lasketun ajan lähestyessä kävin äitipolin pelkopolilla juttelemassa synnytyspelkoasioihin erikoistuneen kätilön kanssa. En kokenut käyntiä kovin hyödyllisenä, mutta ei siitä mitään haittaakaan ollut! Hyödyllisintä siinä ehkä oli se, että sain privakierroksen synnärillä, tutustuimme synnytyssaleihin yms. Itsehän en niitä lopulta käyttänyt (vain leikkaussalia), mutta se auttoi kun näki tilan kaikessa rauhassa. Kätilö oli niin rauhallinen ja ystävällinen; tuli fiilis, että kyllä tämä on yksi elämän luonnollisimmista asioista! Kuitenkin se on myös niitä rankimpia asioita, joten ei pelkoa saa vähätelläkään. Toinen vinkki suuntautuukin odottajan läheisille: älä vähättele pelkoa, vaan kuuntele rauhassa. Älä hoe itsestäänselvyyksiä kuten “naiset ovat synnyttäneet aina“, sillä se ei juurikaan lohduta. 

Tosin minua auttoi ajatus siitä, että naiset ovat synnyttäneet aina. Ei kuitenkaan toisten hokemana, vaan sitten, kun olin itse asian aikaa myöten sisäistänyt. Nykyään synnyttäminen on niin paljon turvallisempaa kuin esimerkiksi 60 vuotta sitten (olen kuullut mummuni synnytyksistä :/). Lisäksi sekin tieto, että useimmissa perheissä on enemmän kuin kaksi lasta, helpotti :D. Naiset ovat siis ryhtyneet hommaan toisenkin kerran! Nyt itse yhden lapsen synnyttäneenä ymmärrän miksi: oma lapsi on maailman mahtavin ja rakkain asia ja hänen vuokseen tekisi mitä vain. Uskon, että synnytyksen jännittäminen/pelkääminen kuuluu asiaan ja jotenkin osaltaan auttaa kasvamaan äitiyteen. Kolmas vinkki: hyväksy jännitys ja pelko, ne kuuluvat jossain määrin asiaan. 

Raskausaikana ajattelin asian jotenkin niin, että nyt se synnytys on väistämättä edessä, enää ei voi perääntyä! Ajattelin, että lapsen hyvinvointi on nyt tärkeintä. Ajatukset siis siirtyivät kuin itsestään lapseen ja minulle tuli tunne, että annan itseni sen mahtavan henkilökunnan armoille sitten kun se aika koittaa. Että he kyllä tietävät mitä tekevät ja varmasti luontokin asiaa avittaa. Että miksi minä en selviäisi kun miljoonat muutkin selviävät… Neljäs vinkki: ajattele, että synnytys on yksi maailman luonnollisimmista asioista. Anna luonnon hoitaa pelolta suurin piikki pois.

Viides vinkki: faktat ja tilastot! Moni asia tässä elämässä on synnytystä vaarallisempaa ja jos ihan kuolemaa synnytyksen kohdalla pelkää, on tässä elämässä moni muu kuolemistapa todennäköisempi kuin synnytys. Tämän miettiminen auttoi hieman oman synnytyspelkoni äärellä.

Alkuraskaudessa (ensimmäiset kuukaudet) olin tietoisesti ajattelematta asiaa. Vasta joskus kuudennen raskauskuukauden aikoihin aloin miettimään asiaa neuvolalääkärin suosituksesta, mutta silloinkin mietin vain pieniä hetkiä silloin tällöin, jotta pelko ei saisi kokonaan valtaa ja etten menettäisi yöuniani. (Muistan muuten vieläkin, miten hyvin raskausaikana nukuin! :D) Lopulta kun aloin asiaa miettimään, niin ajattelin sitä mahdollisimman positiivisessa mielessä. Ja se asian työstäminen on vain niin olennaista ja tärkeää! Miettiä, mitä mahdollisesti on edessä, mutta ei suunnitella liikaa, koska se on turhaa. Ei voi ennustaa, miten mikäkin synnytys tulee menemään. Ne on jopa yhden ihmisen kohdalla aina erilaisia! Joten mahdollisimman avoimin ja luottavaisin mielin vain eteenpäin!

Kuudes vinkki: paloittele pelko osiin ja mieti, mikä osa-alue sitä pelon tunnetta eniten aiheuttaa. Itselläni pelko osui aika moneen eri vaiheeseen. Mm. selkäydinpuudutukseen; pelkäsin sitä piikkiä ja sektiossanihan se ei lopulta onnistunutkaan, vaan minut nukutettiin. Kipua pelkäsin, millaista se on, sillä sitä on mahdoton etukäteen kuvitella. Mietin, olisiko se yhtä kovaa kuin alkuraskaudessa kokemani pohjeluun murtumakipu vai millaista… Lisäksi pelkäsin, että repeän pahasti. Pelkäsin myös sitä, että voimani kerta kaikkiaan loppuvat eikä vauvaa saada ulos. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta minua itseäni auttoi, kun paloittelin pelkoa tuolla tavoin ja mietin perusteellisesti, mikä siinä synnytyksessä niin suurta pelkoa aiheuttaa.

Viimeinen vinkki: synnytitpä alateitse tai sektiolla, mieti ja muista kivun tullen, että kipu on kuitenkin positiivista kipua! Tämän vinkin sain aikoinaan joltain teistä ihanista ja se auttoi suuresti heti sektion jälkeen, kun kivut olivat pahimmillaan.

Synnytyspelkoni ei ole minusta poistunut ja jos vielä joskus lasta odotan, on sama pelko läsnä ihan varmasti. Tämän enempää en osaa asiaa avata, mutta toivottavasti tästä oli asiaa pohdiskeleville edes jotain hyötyä! Peikko nimeltä synnytys -postaukseni lukijakommentit kannattaa lukea, niissä on tosi hyvää asiaa! Synnytyspelkoisena toivon kyllä koko sydämestäni, ettei kukaan vain pelon vuoksi jättäisi tätä maailmaa mullistavaa asiaa kokematta. Sillä halu saada se lapsi kattaa kaiken, se halu voittaa kaiken ♥.

Ja se raskausaika on kuulkaas niin lyhyt, siitä ei mene kuin pari silmänräpäystä, niin elämässä tallustelee pieni napero hokien “Haluan ostaa tämän, anna mulle rahaa äiti.” tai “Mää katon nyt lastenohjelmia, älä kitise äiti!” tai “Mää oon sun kultakimpale.” ja antaa pusun poskelle! Noina viimeisinä hetkinä vain miettii, että sen pelon ja synnytyskivut kokisi vaikka miljoonakertaisesti, kunhan vain saa kokea tämän kaiken. Niin suurta rakkautta ja onnea se oma pieni saa aikaan, ihan joka päivä! ♥

Palju on meillä käytetympi sana kuin kylpytynnyri, joten käytetään sitä! Olette muutamaan otteeseen toivoneet tätä postausta mieheltäni, joka on aikoinaan tehnyt itse saunaterassilla nököttävän paljumme. Alkuun hän kommentoi, ettei varmaan osaa täällä paljun valmistamista selostaa, mutta päätti sitten kuitenkin yrittää! Itse kun en näistä asioista tiedä, niin en tiedä myöskään sitä, vastaako tämä kysymyksiinne, mutta toivottavasti! Teksti on mieheni käsialaa:

Palju on tehty hitsaamalla 3mm haponkestävästä teräslevystä. Muodoltaan se on mutterinmallinen ja varustettu sisäpuolisella kamiinalla. Se on sisäpuolelta hiekkapuhallettu sekä maalattu ja ulkopuolelta eristetty 50mm uretaanilevyllä ja paneloitu tummanharmaalla UPM ProfiDeck -terassilaudalla.

Vesitilavuus on noin 700 litraa ja sisäpuolella on istumapenkit neljälle. Fyysinen koko on noin 1,8m*1,8m*1m. Palju on valaistu sisäpuolelta LED-nauhalla, joka kiertää paljun sisäpuolen yläreunassa. Se on pimeällä hienon näköinen.

Kamiina on siis paljun sisäpuolella ja se on kanttisen mallinen. Vesi kiertää kamiinassa 12 suoran, pystysuuntaisen putken kautta. Putket ovat kooltaan yksituumaisia. Savupiippu on suora ja lähtee kamiinan yläreunasta.

Kaksi kesää paljua lämmitettiin puilla ja lämmitys kesti nopeimmillaankin neljä tuntia. Sen jälkeen asensin paljuun öljypolttimen, joka lämmittää paljun valmiiksi kahdessa tunnissa. Lisäksi polttimen voi jättää huoletta päälle eikä se tarvitse seurantaa. Polttoöljyä kuluu yhdellä lämmityskerralla noin 3-4 litraa eli lämmitys tulee maksamaan neljä euroa. Se ei savuta eikä haise, vaikka aluksi itsekin niin luulin. Ainoana huonona puolena se, että nyt ei enää saada kuivan koivupuun palamishajuja paljua lämmitettäessä.

Kas näin! Nyt on niin sateinen ja kolea alkukesän lauantai, että näitä kuvia fiilistelee oikein mielellään! Itse taidan tänään pulahtaa paljun sijasta lämpimään poreammeeseen… Kivaa lauantai-iltaa, koleasta säästä huolimatta! :)

Saan aina välillä lukijoilta kysymyksiä keittiön säilytysasioihin liittyen, tässäpäs niistä yksi: 

En tiedä osaanko kovin hyvin selventää mitä tarkoitan, mutta kaikenlaiset säilytysideat ja ratkaisut kiinnostavat kovasti. Teillä on todella kaunis ja harmoninen koti, värimaailma ja kaikki muukin ovat kovasti mieleeni. Jotenkin tuntuu, että teillä on juuri sopivasti tavaraa esillä. :)
Itse koen keittiön säilytyksen vähän haasteelliseksi, kun on paljon päivittäisessä käytössä olevia (niin ruoka-aineita kuin astioita) ja sen lisäksi tuntuu että jauho- ja sokeripussukoitakin on niin paljon erilaisia (ja tilaa vieviä). Olen kokeillut erilaisia säilytyspurkkeja yms., mutta välillä tuntuu että kaappien uumeniin hukkuu kaikenlaista. Jos siis sinulla on joku hyvä keino pitää kaapit järjestyksessä, niin kuulisin siitä mielelläni. Ja jos on vaikka jotain ideoita, miten säilyttää esim. hedelmiä, sipuleita, pastaa yms. kauniisti ja käytännöllisesti. 

Niin mielelläni kuin jakaisin tähän ihanan inspiroivia kuvia keittiöni kaapeista, joissa lasiset ja keskenään samanlaiset säilytyspurnukat nököttäisivät kauniissa riveissä, niin läjäytän ruutuun tämän:

033

Ja kun tälle tielle lähdettiin, niin vielä toinenkin kaapinovi auki ja totta puhuakseni, ei edes kirpaise:

037

No ehkä vähän silmiä kirvelee, mutta vuosien kokemus on puhunut ja tämä on meille se käytännöllisin sekä toimivin ratkaisu! Säännöllisesti käyn kaapit läpi ja pesen ne. Sen jälkeen asettelen tuotteet takaisin kaappiin, hieman parempaan järjestykseen kuin miltä näissä kuvissa näyttää. Mutta alle kuukaudessa näky on sitten taas tämä… Ja olen sinut asian kanssa :D. 

Alimmaisessa kaapissa säilyvät lähinnä riisit, pastat ja puurot. Ylimmäisessä jauhot ja muut leivontatarvikkeet. Isompi kuiva-ainekaappi löytyy jääkaapin vierestä ja näiden lisäksi yksi keittiön laatikko on varattu mausteille. Muut keittiömme kaapit säilövät astioita, kattiloita ja muuta tarpeellista keittiötavaraa.

Siitä taitaa olla noin vuosi, kun luovuin viimeisistäkin lasipurkeista, joissa säilytin mm. pastaa ja riisiä. Vaikka tuo kaappi nyt sotkuiselta näyttääkin, niin sinne mahtuu huomattavasti enemmän tavaraa tuolla tavoin kuin niissä lasipurkeissa! Lisäksi minua ärsytti, kun en tiennyt, milloin minkäkin tuotteen päiväys menee umpeen ja tämän vuoksi halusin, että lasipurkki on tyhjä ennen kuin sinne kaataa uuden makaronipussin tai muun vastaavan. Näin ollen niitä kaupasta kannettuja pussukoita oli kaapeissa joka tapauksessa. Tämän lisäksi kun niitä pastoja ja riisejä on useampaa eri sorttia niin huh huh… Lähes kymmenen purnukkaa pelkästään niitä varten! Niinpä totesin tuon systeemin olevan meidän perheessämme ihan turhaa hommaa! En muutenkaan halua mitään ylimääräisiä purkkeja tai purnukoita keittiön tasoille, sillä niissä ihan pakollisissakin tuotteissa on jo tarpeeksi (pölyjen pyyhkimistä). Joskus tekisi mieli nakata leivänpaahdin ja vedenkeitinkin johonkin piiloon, mutta käytännöllisyys vie voiton. Ihastuneena katselen kuvia erilaisten keittiöiden aamiaiskaapeista, joiden avulla monet härvelit saa kätevästi piiloon – huippu keksintö! Tosin pitäähän tavaraa olla esilläkin, jotta se näyttää kodilta eikä joltain keittiöfirman mallikeittiöltä. 

065-860x585 (1)

Miten teillä on nämä tällaiset säilytysasiat ratkaistu? Olisiko teillä jotain kivoja ideoita jakoon? :)