/

 

Iltapäivän cappuccino kädessäni surffailin netissä ja päädyin kurkistamaan myös Alvhemin sivuille. Mitäs tähän muuta voi sanoa kuin että jos tykkää raidoista niin tykkää raidoista! Nimittäin tämä kuva myytävien kohteiden joukossa pisti heti silmääni ja herätti valtaisin halun nähdä lisää kuvia kohteesta!

Kuinka kutsuvan näköinen onkaan tuo sohvakokonaisuus ihanine väripilkkuineen! Pieni pilkahdus keltaista ja oranssia, onpa keväistä :). Tosin meidän kodissa näitä värejä ei tulla näkemään: menen tutulla vaaleanturkoosilla linjallani näillä näkymin tulevankin kevään/kesän. Pari turkoosivalkoraitaista tyynynpäällistä olohuoneessa ja turkoosit tabletit ruokailutilassa, ei muuta. Kukilla sitten vaaleanpunaista ja ehkä pääsiäisen tienoilla keltaistakin – se sopii mulle täydellisesti. En halua hankkia uusissa sävyissä mitään kaapintäytettä, joten kukat on siinäkin mielessä oiva väripilkku kotiin. Mites teillä; tuleeko kevään korvilla lisää väriä kotiin, uusia vai kenties niitä aiemmilta vuosilta tuttuja, hyväksi havaittuja sävyjä?

Ja taas tuo matto kiinnitti huomioni ;). Onpa kiva pari tuon raitahuovan kanssa, joka multa jo löytyykin.
Saman kodin eteinen oli kiva myös; mikä ihanuus tuo puulaatikko!

Eräästä toisestakin asunnosta löysin jotain kaunista, jonka halusin tuoda blogiini. Kaunis ruokailutila, jonka ruokapöydän ympärille on mukava kuvitella erilaisia tuoleja; pieni asia, iso muutos! Lautalattiakin on kovin hurmaava – kodikas ja lämmin.

Saman asunnon olohuone oli myös oikein kotoisa ja lämminhenkinen. Ihanan erilainen sohvapöytäkokonaisuus! Katsoin muuten aluksi tästä kuvasta, että aika kiva torkkupeitto nojatuolilla…

Kunnes seuraavasta kuvasta huomasin, että nojatuolihan onkin verhoiltu tuolla kankaalla :D. Aika villi, aika villi! Seuraavan postaukseni aihe liippaakin aika läheltä tuota nojatuolin kuosia, sattuipas!

Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.

/

 

Mielessäni polttelevasta lattiavalaisimesta tuli useita veikkauksia Vaihtelua aulaan -postaukseeni. Yksikään veikkauksista ei kuitenkaan osunut oikeaan ja minä kun ajattelin, että arvaatte sen heti :). Tämä valaisin on blogissani esiintynyt aiemminkin pariin otteeseen, mutta pöytämallisena – olen ihastellut sitä siis jo pitkään. Jokunen kuukausi takaperin iskin kuitenkin silmäni saman valaisimen lattiamalliin (Pinterestissä…) ja se oli menoa! Olen ihastellut sekä mustaa että valkoista versiota ja kyseessähän on siis Barba Corsinin Gubille suunnittelema Pedrera-lattiavalaisin:

Missään en ole tätä valaisinta livenä nähnyt, mikä olisi tietysti aika tärkeää. Mutta tehoaako järkipuhe enää tällaisen ihastumisen jälkeen :P. Kun puhutaan hankinnoista, odotan aina juuri tällaista hullaantumisen tunnetta, sillä se takaa hankinnan onnistumisen. Mitä arvokkaampi hankinta, sen tärkeämpää se hullaantumisen tunne on. Saman tunteen koin ennen Soihtu-lattiavalaisimeni hankintaa ja tunne on jatkunutkin aina tähän hetkeen saakka. Olen oppinut, että jos tällainen tunne jää puuttumaan, ei hankintaa kannata tehdä.

Aluksi ajattelin, että jos tämän valaisimen jonain päivänä ostan, ostan sen mustana. Aika pian tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin: Soihtu-valaisimessani on musta jalka, samoin kolmijalkaisessa lattiavalaisimessani, jonka tilasin toissasyksynä Jotexilta. Joten valkoisena tämä olisi hieman erilainen ja näistä kahdesta muusta erottuva. Ensisijainen paikka tälle olisi aulassa, sinne tarvitaan lattiavalaisinta ettei aina tarvitsisi pitää seinävalaisimia päällä ja tämä olisi myös sopivan korkuinen tuohon tilaan: vain 113 cm. Toki tälle olisi tilaa myös makuuhuoneissa, olohuoneessa, ehkä jopa ruokailutilassa…

Minäpäs jatkan mietintöjä ja haaveiluja… Yllättikö muuten, että kyseessä oli tämä valaisin? Entäs onko jonkun onnekkaan kotona tämä kaunotar?

Kuvat lainattu Finnish Design Shop.

/

 

Elämäni ensimmäinen yksin tekemäni ulkomaanmatka suuntautui Milanoon kymmenen vuotta sitten. Vietin kaupungissa peräti lähes kaksi viikkoa, tosin osan ajasta vietin kauniissa Parman kaupungissa. Milanon nähtävyydet ovatkin tuon matkani vuoksi minulle jo entuudestaan tuttuja – kaikista vaikuttavin näky oli kaupungin ytimessä, Piazza del Duomolla, sijaitseva tuomiokirkko Duomo di Milano. Tuo Milanon goottilaistyylinen katedraali ei ole pelkästään Italian suurin, vaan se on myös koko Euroopan toiseksi suurin katedraali. En ikinä unohda sitä tunnetta, kun hieman jännittyneenä nousin ensimmäistä kertaa metrotunnelista miljoonakaupungin vilinään ja näin vieressäni tuon valtavan upean rakennuksen! Teki mieli hihkua ohitseni kiiruhtaville ihmisille, että katsokaa miten upea :D. Ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla olevalle se oli myös kiva maamerkki: kävelin Milanoa ristiin rastiin ja aina kun tuntui, etten tiedä missä olen, näkyi Duomo ylväänä jossain taustalla ja ei muuta kuin taas nokka sitä kohti! Vaikka Milano on niinkin suuri kaupunki, on sen ydinkeskustassa kaikki tärkeimmät nähtävyydet ihan kävelymatkan päässä toisistaan. Duomon katolle pääsee ihastelemaan henkeäsalpaavaa näkymää kaupungin ylle. 201 porrasta sinne oli matkaa ja voin kertoa, että seuraavalla kerralla tuo matka taittuu hissillä ;D.

Tuolloin syksyllä 2002 vietin aurinkoista syyspäivää Piazza del Duomolla, katselin ohikulkijoita, kuuntelin kaunista kieltä, väistelin satoja (!) puluja sekä ihastelin upeinta koskaan näkemääni rakennusta miettien, että tänne haluan ehdottomasti vielä joskus palata.

Nyt se paluupäivä on sitten jo tiedossa! Ilmaantui sopiva väli, jonne varasimme pienen kaupunkiloman. Olen käynyt Roomassa ja Pariisissa, mutta niitäkin enemmän haluan palata Milanoon! Nyt ajattelinkin kysellä, onko tuossa upeassa kaupungissa käyneitä kuulolla? Kaikenlaisia vinkkejä jakoon, kiitos :). Eniten kaipailisin vinkkejä hyvistä ruokapaikoista sekä outleteista! Mitä, missä ja minne?
Jännä miten mun matkakuume on aina ylimmillään silloin matkan varaamisen hetkillä, sitten se vähän laantuu/painuu taka-alalle, kunnes nousee taas huippuunsa viittä vaille ennen matkaa! Nyt ollaan tuossa ensimmäisessä vaiheessa :)

 

Kuvat lainattu Tjäreborg.