/

 

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun löysin riittävästi kiireetöntä aikaa tarttua erääseen hankintaani: uusi kamera kädessäni nappasin muutaman testikuvan! Pimeällä testailu on juurikin parasta, sillä siinä näkee, miten kamera hämäräkuvauksesta suoriutuu. Pääsee ikään kuin heti tositoimiin! Hieman oli alkuun nappulat hukassa, erityisesti aukon säätönappi :D, mutta kun sekin sieltä lopulta löytyi, niin huomasin, että eipä tämä vaikeaa ollutkaan. Merkki kun pysyi edelleen Canonina, niin se auttaa huomattavasti uuden opettelussa.

Vanha kamerani on Canon EOS 550D, mutta koska nälkä kasvaa syödessä, halusin päivittää kameran. En ollut kuitenkaan valmis maksamaan kamerasta yli 2000 euroa, joten päädyin lopulta tähän malliin, joka on Canon EOS 6D. Olinkin oikeaan aikaan liikkeellä marras-joulukuun vaihteessa, sillä tämä kamera sattui olemaan Black Friday -tarjouksessa ja nappasin sen (sekä objektiivin) ihan kivalla alella! Olen ajatellut laittaa vanhan kamerani myyntiin kolmen objektiivinsa kera, kunhan pääsen hieman enemmän sinuiksi uuden version kanssa! Joskus nimittäin jonkin uuden kameran toiminnon (tai reitin sen luo) löytää vanhasta kamerasta etsien; kukapa nyt käyttöohjeita lukisi… :P

050

Tuossa yllä uusi kamera pääsi ensimmäistä kertaa testiin. Tällä pienellä testailulla ja muutamilla testikuvilla voin sanoa olevani hyvinkin tyytyväinen hankintaani!
Täällä on hiljainen talo: poika lähti isänsä kanssa harrastusten pariin. Kissat nukkuvat jossain omassa rauhassaan, kuuluu vain kellon tikitys ruokailutilasta. Onpa muuten äänekäs kello! No mutta nyt jotain musiikkia ja vielä hieman kameraa tutkimaan… Kivaa tiistai-iltaa!

/

Voihan tautinen talvi! Olen sairastellut viimeisen reilun puolen vuoden aikana niin urakalla, että tuntuu, ettei vastustuskykyäni ole enää olemassakaan. Nappaan kaikki taudit! Samaa olen kyllä kuullut muiltakin viime talven ajalta; jostain syystä tauteja tuntui olevan ennätyspaljon liikkeellä. Toki myös kiireet ja niiden aiheuttama stressi vaikuttavat sairastumisherkkyyteen… Kuukausi sitten meillä vieraili norovirus (ethän tule enää koskaan!) ja päällekkäin sen kanssa tuli flunssa sekä minulle että pojalle. Erittäin sitkeä sellainen, joka itselläni helpotti vasta pari viikkoa sitten. No viikko sitten iski uusi flunssa eikä tämä ole vieläkään ohi. HUOH mitähän seuraavaksi…

Heti kun on pari päivää toimeton, työt kasaantuvat. Nyt olen niiden kanssa suht ajan tasalla, mutta uutta projektia pukkaa! Kesäkuun kalenterikin on niin täynnä, että voikohan se poksahtaa halki? Erittäin mielenkiintoisia projekteja meneillään ja tuloillaan ja olen ikionnellinen, että saan puuhastella niiden parissa ja vieläpä elättää itseni niillä! Aina työelämäni ei ole näin hyvällä mallilla ollut, joten tätä todellakin osaa arvostaa. Tuosta Toivo-postauksestani on kulunut kuukautta vajaa kolme vuotta; kävin äsken näiden vuosien jälkeen lukemassa kommenttinne, pala kurkussa. Sain teiltä silloin hirveästi tsemppaus- ja vertaistukiviestejä ja toivoitte, että tulisin jonain päivänä olemaan päätökseeni tyytyväinen. Ja sitä olen ollut, todella! ♥

076

Tänään oli vuorossa valokuvausta erästä blogiyhteistyötä varten, mutta amatöörikuvaaja kun olen, akkuvalo alkoi vilkkumaan puolivälissä projektia :D. Niinpä tein tässä samalla itselleni pienen lekottelunurkkauksen olohuoneeseen, selailin uusimmat lehdet ja hörppäsin tuon herkkukahvini. Kameran (ja omakin…) akku latautui kätevästi sillä välin! En muuten malta odottaa, että pääsen esittelemään kuvien sisällön teille! Yritän ehtiä vielä tämän viikon puolella sen toteuttamaan, mutta miehen ylipitkät työpäivät viikonlopun yli hieman vaikuttavat ohjelmistoon…

081

089

Iltapäivällä taas laatujääkiekkoa – oletteko seuranneet MM-kisoja? Suomi-Kanada -pelin katsoimme miehen kanssa yhdessä, mikä oli tänä keväänä kyllä harvinaista herkkua, sillä hän on usein pelin aikaan ollut töissä. Koska peli tulee tänään jo iltapäivällä, sovimme, että nauhoitan sen ja katsomme pelin vasta illalla pojan käytyä yöunille. Täytyy vain vältellä radiota/telkkaria/facebookia siihen asti, jotta tulos ei paljastu :D. Nyt takaisin työntouhuun – kivat päivänjatkot sinnekin!

/

Pääsiäisenvieton viimeiset kuvat tulevat tässä. Pääsiäiskokko on ihana perinne jo lapsuusvuosiltani ja saman perinteen haluan siirtää omalle lapsellenikin. Hänen reaktionsa kokon sytyttyä olivatkin aivan ainutlaatuisia ♥. Aivan lumoutuneena tuijotti kokkoa ja huudahteli oiiiijjjhh, oiiiiiijjjjhh! Malttoi pysyä koko illan ajan rattaissaan kuralätäköissä hyppimisen sijaan, niin kokon lumoissa oli. 

Meidän vakiokokko on Halkokarin kokko. Olen Halkokarilta kotoisin ja mielestäni tuo kaupunginosa on vain yksinkertaisesti paras paikka kaikelle ja siellä toivon vielä joskus (taas) asuvani… Tuo on muuten tosi erikoinen juttu: minulla on monta ystävää, jotka ovat myöskin Halkokarilta kotoisin ja heistä jokainen, joka on Halkokarilta pois muuttanut, kaipaa sinne takaisin. Jotain maagista tuossa kaupunginosassa selvästi on eikä sitä ymmärrä kuin sellainen, joka on siellä itse joskus asunut!

Näistä mietteistä toivottelen teille mukavaa iltaa!