Eilen pojan päiväuien aikaan sain todistaa aivan ihanaa valoa olohuoneessa! Tuon auringonvalon myötä olohuoneen ikkunoiden isot tähdet näkyivät kauniina varjoina valkoista seinää vasten. Ihana näky, mutta uskomattoman äkkiä aurinko laski ja se oli poissa. Tänään on kuitenkin yhtä aurinkoinen päivä ja pakkastakin riittää! Tällä hetkellä seinällä on tähtien lisäksi joulukuusen varjo, sillä kokosimme sen eilen. Havahduin yhtäkkiä, että hyvänen aika: jouluun on alle kaksi viikkoa ja joulukuusestahan täytyy ehtiä nauttia ennen jouluakin! Joulun jälkeen sitä ei viitsi enää päiväkausia katsella, joten nyt on joulukuusen aika. Kuusi on olohuoneessa vielä ihan sellaisenaan, mutta tänään se saa valot ylleen. Onpa mukavaa tunnelmoida sitten illalla joulukuusen valojen loisteessa ♥

066

076

074

Joku saattoi bongata kuvista erään tuoli-ihanuudenkin… Täytyykin ehtiä kuvaamaan se jonain päivänä. Kovin vähän aikaa on tuota päivänvaloa näinä päivinä saatavilla enkä ole aina silloin kotona, niin projekti on hieman viivästynyt. Haluan kuvata tuolin nimittäin päivänvalolla, jotta sen oikea sävy tulee parhaiten esille. Mutta nyt taas päiväuniaika lähestyy, joka tietää askarteluhommia! Ajattelin väkertää joulukuusenkoristeita vielä hieman lisää ja koristella kuusen ihan simppelillä tyylillä. Eri asia on sitten se, onnistunko tavoitteessani! :)

Se, mistä eilen Winter wonderland -postauksessani haaveilin, kävi toteen. Saimme herätä aivan upean valkoiseen lumimaisemaan!

019

Joka puolella niin paljon valkoista, ihanaa valoa marraskuun pimeyteen! Ja nuo puut, eihän tuollaista upeutta voi ollakaan! ♥

Vaikka tällaisia maisemia on saanut ihailla jo yli 30 vuotta, ei niihin totu tai kyllästy ikinä. Näen ne jotenkin aina kuin uusin silmin, kuin ensimmäistä kertaa. Niin upea ja vihreä kesä kun meillä täällä Suomessa onkin, ei se vedä vertoja tälle. Tuollainen valkoinen metsä on jotenkin aivan epätodellinen, lumoava, kuin sadusta.

Olen usein jouluisin ihastellut kaikenlaisia kortteja ja kuvia, joissa pieni lapsi katsoo hämmästyneenä joulun ihmeitä. Tänä aamuna sain katsella tuota näkyä oman lapseni kasvoilta. Ihan itketti. Nyt tiedän sen olevan totta. Sen, että lapsen kautta asioista saa irti vielä enemmän. Kaikki tuplaantuvat. Mua niin liikuttaa tuo kuva, jossa pieni M katselee takapihan lumista metsikköä. Mitä liikkuukaan pienen mielessä. Hämmästelee ja kummastelee. Elekieli kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

ensilumi

Aamiaispöydästä piti osoitella ruokailutilankin ikkunoihin päin, että tuollakin näkyy lunta, ei pelkästään olohuoneessa! Ennen uimaan lähtöä kävimme hieman ulkoilemassa. Poika muksahti heti masulleen lumihankeen, kun pääsi ulos. Sen jälkeen hoki lähes taukoamatta äiti, äiti ja ojenteli kättään. Mies teki lumitöitä ja poika käveli vain auratuilla reiteillä. Osoitteli lumista maata ja puisteli tarmokkaasti päätään eli selvästi ikkunan läpi mukavampi juttu, ainakin toistaiseksi! ;)

021

Onko teilläkin satanut ensilumi?

Päivänvalo vähenee päivä päivältä ja aika selkeästi sen huomaa valokuvatessa. Itselläni on hieman sitä vikaa, että säädän ISO-arvoa joskus liian suureksi, jolloin tuloksena on jonkin verran/osittain rakeisia kuvia. Usein tuon kuitenkin huomaa vasta siinä vaiheessa, kun siirrän kuvia koneelle, jolloin on jo niiden kuvien suhteen liian myöhäistä. Täytyy muistaa pitää ISO 200-400:ssa; tosin tuokin riippuu kamerasta!, mutta omien kameroideni kohdalla jo tuo auttaa. ISO 800 synnyttää usein hämärällä jo jonkin verran kohinaa kuviin.

Kun pyrkii pitämään ISO-arvon suhteellisen pienenä, tarkoittaa se sitä, että valoa on saatava kuvaan muita keinoja käyttäen. Yksi vaihtoehto on aukon suurentaminen, mutta tälle objektiivi asettaa rajat. Minulla on yksi tuollainen valovoimainen (eli suuren aukon) objektiivi: Sigma 30mm f/1.4. Sillä saa oikein valoisia kuvia, mutta aukon suurentamisessa on toki yksi mutta: sitä mukaa kun aukko suurenee, kuvan syväterävyysalue pienenee. Näin ollen kuvaaminen suurella aukolla on parhaimmillaan lähi- sekä yksityiskohtakuvissa.

sigma

Eli jos haluaa kuvata isompaa kokonaisuutta, täytyy aukkoa pienentää (eli f-arvoa suurentaa). Näin suurempi osa kuvasta näkyy terävänä. Hämärässä tuo on haasteellista, sillä mitä pienempi aukko, sitä pimeämpi kuva. Sen vuoksi melkoisen tärkeä varuste onkin kolmijalka eli jalusta!

Omani on ihan peruskätevää mallia: Slik Sprint Pro II. Sain tämän joululahjaksi muistaakseni kolmisen vuotta sitten. Välillä laiskottaa eikä jalustaa jaksa kaivaa esille, mutta kyllähän se kannattaa. Jalustalla saa aina parempia kuvia kuin ilman jalustaa; terävämpiä, tarkempia.

jalusta

Jalustan avulla kuvatessa voi käyttää pidempääkin valotusaikaa. Sen myötä tarpeelliseksi tulee myös kaukolaukaisin, sillä joskus kamera tärähtää jopa siitä, kun sormi koskettaa laukaisinnappia, vaikka kamera olisikin jalustassa kiinni. Toki kaukolaukaisimen voi korvata myös asettamalla kameran itselaukaisin päälle.

056

059

Mites te; tuleeko pimeänä vuodenaikana tuskailtua valon vähyyttä? Kuvaatteko jalustan kera?