Arkinen, mutta kuitenkin erityinen. Päivä alkoi ihanasti, ei tietoakaan kiireestä! Sain aamulla jäädä nukkumaan yhdeksään (eilen oli miehen vuoro) ja kun mies ja poika tulivat herättämään, tuntui olo niiiin levänneeltä! Kömmin ulos pimeästä makuuhuoneesta ja näin olohuoneen ikkunoista, miten aurinko paistoi kauniisti. Lämpöasteista viis, aurinko on pääasia! Sen jälkeen kipittelin keittiöön ja löysin pöydästä valmiin aamiaisen herkullisine leipineen, appelsiinimehuineen ja hunajameloneineen. Oi että, olipa ihanan värikäs pöytä ja mukava tapa herätä! (Kovat paineet huomiselle, kun on miehen vuoro nukkua ja mulla tuo aamiaishuki :D).

Eilen tosiaan juhlistettiin miehen synttäreitä perheen kesken; pojan isovanhemmat kävivät kakkukahveilla. Tein Soilen vinkistä tuollaisen herkullisen mansikka-vadelma-banoffee -kakun (mikä lie nimensä nyt olisikaan…), tosin muutin sitä hieman. Käytän kesäkakuissa usein noita valmispohjia; nopeus ja vaivattomuus on valttia! Maistuvat tosi hyviltä, joten mausta ei tarvitse tinkiä. Alimmaiseen kerrokseen laitoin banaaniviipaleita ja kondensoidusta maidosta valmistettua kinuskia, päälle reilusti kermavaahtoa ja mansikoita sekä vadelmia. Tein kakun jo sunnuntai-iltana, jotta se ehti maustua jääkaapissa yön yli. Hyvä veto! Jännitin, tuliko liian imelä, mutta vadelmat olivat sen verran kirpsakoita, että peittivät liian makeuden alleen. Herkullinen ja hyvin teki kauppansa!

Mitäs muuta tänään on puuhasteltu? Mies on tosiaan lomalla, joten meillä kaikilla on lomaa 8).
Kun olin herkutellut aamiaisen, hoidin koneella muutamia blogijuttuja ja -sähköposteja. Sen jälkeen aloin valmistautumaan kaupungille lähtöön: fysioterapia odotti! Mies ja poika lähtivät ulos ja minä suuntasin autolleni. Otin samalla mukaan pari juttua, jotka olin aiemmin myynyt Facebook-kirppiksellä. Treffasin ostajat kaupungilla ja fysioterapian jälkeen kurvasin lisäjumppaohjeiden kera takaisin kotiin. Heti saavuttuani mies lähti pelaamaan tennistä ja me jäimme pojan kanssa lounastamaan. Sen jälkeen puheluja vakuutusyhtiöön liittyen siihen autoni lommoon ja sitten poika unten maille. Hetki sitten istuin alas ja herkuttelin mansikkakakun jämät, joita en jaksanut aamupalan yhteydessä syödä. Nyt hörpin cappuccinon pohjia ja kirjoittelen tätä, ehkä ehdin vielä hetken vain olla. Kun poika herää, mies on todennäköisesti edelleen pelaamassa tennistä. Me taidamme sitten suunnata uudelle kaupunkireissulle, sillä en aamupäivällä ehtinyt piipahtaa Askossa. Sitten ruuanlaittoa ja varmaankin kotoilua ja pihahengailua loppuilta!

Mitäs teidän tiistaipäivänne sisältää?

Saan aina silloin tällöin kysymyksiä, mikä olisi hyvä järjestelmäkamera; mikä kamera kannattaisi hankkia? Tuohonhan on aika vaikea vastata ihan tuosta noin vain, sillä se riippuu niin monesta seikasta. Mitä ja millaisissa olosuhteissa aikoo kuvata, kuinka paljon kuvaa, kulkeeko kamera usein mukana eli minkäkokoinen kamera olisi järkevä hankkia jne. Budjetista nyt puhumattakaan. Itse kuitenkin sanoisin, että ei ehkä kannata ostaa sitä edullisinta vaihtoehtoa, vaan säästää vaikka hieman kauemman aikaa rahaa, jotta saa heti hieman paremman kameran. Nimittäin usein nälkä kasvaa syödessä ja tässä touhussa ehkä nopeastikin, jolloin sinulla on äkkiä uuden kameran hankinta edessä… Mutta näihin yksityiskohtiin sen kummemmin kantaa ottamatta voin kertoa hieman omista kameroistani.

Eniten olen kuvannut Canonin järjestelmäkamerallani. Ostin sen noin nelisen vuotta sitten. Kamera on Canon EOS 550D. Oikein hyvä kamera mielestäni; toki tuon jälkeenkin on tullut jo useita uusia malleja samasta sarjasta. En kuitenkaan usko, että saman sarjan kameroilla olisi mitään todella ratkaisevia eroja. Erot tulevat lähinnä sarjojen välillä: kymppisarja, satassarja (esim. 6D on täysin eritasoinen kamera kuin 60D ja 600D) jne.. Toki tähän liittyy sellainen nollapeli eli jos nollia puuttuu kameran mallista, niin ne löytyvät sitten kameran hintalapusta, heh heh!

canon

Objektiiveilla voi vaikuttaa valokuvaamiseen paljon. Usein objektiivilla on jopa suurempi merkitys kuin kameran rungolla. Kameran mukana tulee yleensä perusobjektiivi, joka onkin ihan hyvä ns. perusvalokuvaamiseen. Sillä varmasti pääsee hyvään alkuun, mutta kuten sanoin, usein nälkä kasvaa syödessä ja jossain vaiheessa kamerallaan haluaa ehkä hieman monipuolisempia kuvia. Perusobjektiivilla otetut kuvat saattavat alkaa ajan myötä näyttämään tylsiltä. Kameran omat asetukset ovat rajalliset eli niillä ei saa aikaiseksi kaikkea mahdollista, mutta objektiivin vaihtamisella saa kuviin taas ihan erilaista monipuolisuutta. Objektiivin valinnassa kannattaa aina huomioida se, millaisia kuvia sillä on tarkoitus ottaa ja valita objektiivi sen mukaan; ei toisinpäin. Tämän vuoksi tähän ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa pätevää vinkkiä: joku kuvaa eniten ulkona ja joku sisätiloissa. Joku kaipailee makrolinssiä, joku laajakulmaa, joku teleobjektiivia jne.

Itse kaipasin kamerani peruslinssin lisäksi valovoimaista objektiivia (eli suuren aukon objektiivia). Niinpä hankin kameraani Sigman 30mm f/1.4 -objektiivin, jonka saa tällä hetkellä hieman alle 300 eurolla; itse maksoin siitä aikoinaan lähes 400 euroa. On kuitenkin ollut jokaisen euron arvoinen, niin kiva objektiivi on kyseessä! Ja tässä todellakin riittää valovoimaa aina f/1.4 aukkoon asti. Hieman huokeampi vaihtoehto tuolle voisi olla esim. Canonin 50mm f/1.8 (hinta tällä hetkellä reilun satasen). Tuokin on oikein valovoimainen objektiivi, suurin ero noissa kahdessa on oikeastaan polttoväleissä. Myös Nikoniin saa vastaavanlaisia objektiiveja, kuten nyt varmasti ihan mihin tahansa muuhunkin järjestelmäkameraan.

235

Indiedaysin ja Olympuksen taannoisessa yhteistyössä pääsin testailemaan elämäni ensimmäistä kertaa Olympuksen järjestelmäkameraa, tarkalleen ottaen Olympus PEN E-PL7 -kameraa. Ajattelin nyt kirjoitella tästä kamerasta hieman enemmän, kun ahkeraa käyttöä on takana kohta kaksi kuukautta. Aivan ensimmäisenä ominaisuutena kamerassa viehätti sen pieni koko (sekä kaunis ulkomuoto :)), siis jo ennen kuin sain sen käteeni. Hirmuisen kätevä kantaa mukana, sillä pienen lapsen kanssa sitä tavaraa on ihan riittävästi mukana muutenkin. Olen aivan supertyytyväinen tähän uutukaiseeni! Olen useaan otteeseen hehkuttanut miehelle kameran kuvanlaatua ja tulipa kerran jopa tokaistua, että taidan myydä Canonini pois. Mies kuitenkin vastusteli sanoen, että pitäähän sulla olla välineitä. Ja totta, en ole luopumassa Canonistani. Ennen Olympuksen saapumista olin jopa miettinyt Canonin päivittämistä raskaampaan sarjaan, mutta se saa nyt jäädä. Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa kuitenkin, eipä sitä koskaan tiedä! Mutta annetaan Canonin jatkaa vielä kesälomailuaan, sillä tämä Olympus tuntuu nyt ihan ykköseltä enkä voi tarpeeksi intoilla tuota kameran pientä kokoa. Pieneen käteeni just hyvä ja miten vaivatonta onkaan kantaa sitä mukana vaikka ja minne (pojan trikoopipon sisällä :D)!

Kameran kuvanlaatu on mielestäni erittäin hyvä. Kuvat ovat tarkkoja ja värit toistuvat upeina. Tässä tulee nyt yksi ero Canoniini: tällä Olympuksella, vaikka otan miten valovoimaisia kuvia, värit eivät tunnu haalistuvan. Yleensähän nimittäin, kun valotusta lisää, värit saattavat haalistua valoisuuden lisäyksen myötä. Ei kuitenkaan tässä ja siitä olen ollut hämmästynyt! Ja erittäin positiivisesti yllättynyt! En tiedä olenko sitten tehnyt vanhalla kamerallani jotain väärin, mutta ihan samalla M-ohjelmalla kuvaan aina ja näin ollen ihan samoja asetuksiakin kameroissa säätelen.

231

Sain Olympuksen kamerani mukana todella laadukkaan ja valovoimaisen objektiivin. Jos se ei olisi tullut kameran mukana, olisin ostanut sen jälkikäteen. Kyseessä on M.ZUIKO DIGITAL 25mm f/1.8. Ei siis mitenkään radikaalisti eroa Canonin Sigma-objektiiviini nähden, joten voisikin sanoa, että nämä tällaiset valovoimaiset objektiivit on ehdottomasti lemppareitani. Tässäkin makuasia ratkaisee: toinen tykkää oikein valovoimaisista kuvista (kuten minä) ja toinen ei. Eli objektiivin hankintaa kannattaa miettiä siltäkin kantilta.

Seuraavaksi objektiivikseni haaveilen jotain hieman laajakulmaisempaa versiota, mutta alustavasti kun olen hintoja tiiraillut, ei tonni tuohon hankintaan näyttäisi riittävän… Joten ihan heti en ole tuota haavettani toteuttamassa; sen verran isoja hankintoja on jo tänä vuonna tullut tehtyä ja vuoden puoliväli on vasta nipin napin ylitetty! Toki otan jo nyt ilomielin vastaan suosituksia laajakulmaobjektiiveista, joten jos niitä löytyy, niin ei muuta kuin näpyttelemään! :)

Toivottavasti tästä postauksesta sai irti edes jotain vinkkiä näitä asioita pohtiville ja toki lisää saa kysyä, jos mielessä jotain pyörii!

Kotisunnuntai! Ainakin pääasiassa. Hääräillään täällä kaikkia rästijuttuja, mukavan laiska fiilis kuitenkin läsnä. Tosin tämäntapainen laiska fiilis alkaa usein väsyttämään, mutta ulkoilu auttaa! Salaa mielessäni haaveilen kuitenkin päikkäreistä yhtä aikaa pojan kanssa. Kysyin äsken mieheltä, aikooko hän nukkua, kun M käy päiväunille. Kyllä tuli hetkeäkään epäröimättä, joten samaa fiilistä näyttäisi olevan liikkeellä!

Tuo ihana Panthella-valaisimeni, jota saan ihastella päivittäin. Kun hankintahetkestä on yli vuosi aikaa, sitä ihmettelee, miksi jahkasin tuon hankkimista niinkin pitkään… Mutta sanokaahan äkkiä mitä nuo lilat kukat on? Vaivaa niin! Nappasin yhtenä päivänä kotimatkalla kimpun näitä mukaani, ovat niin kivoja ja sävy kaunis. Näitä löytyy tällä hetkellä myös aulan ja ruokailutilan lipastojen päältä. Aulassa pienemmissä maljakoissa, ruokailutilassa vain yksi lasipullossa. Yksittäin nämä taitavatkin näyttää kivoimmilta. Mutta näissäkin luonnonkukkien tapaan yksi miinuspuoli: haju :D.

Viiden vuoden jälkeenkin tulee säännöllisesti ihasteltua takkaa ja etenkin sen viereistä puutilaa. Se on niin kivan näköinen; toimii vuodenajasta toiseen eikä kyllästytä lainkaan – harvinainen sisustuselementti siinä mielessä..?

Pojalle yksivuotislahjaksi ostamamme Magnin potkuauto on mielestäni kaunis. Poika ei ole sillä vielä hirmuisesti ajellut, mutta ehkä parin sentin päästä :). Varpaat kyllä ylettävät maahan, mutta siten on hieman hankala potkia. Hänellä on eräs toinen auto, joka on matalampi. Täytyypä esitellä sekin joku päivä. Katselin alunperin Vilacin potkuautoja, mutta ne kun ovat sellaisia vanhahtavia, kallistui vaaka sitten tämän puhtaamman valkoisen auton puoleen. Oli myöskin kiva, että tätä myytiin paikallisessa lastentarvikeliikkeessä, joten lahjan hankinta onnistui sitä kautta nettikauppojen sijaan.

Ihanaa, kun on pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ole mitään aikatauluja tai kiireitä mihinkään suuntaan. Ollaan vain ja möllötetään, siellä sun täällä, missä huvittaa! ♥

P.S. Oli muuten tosi kiva huomata, miten intoilitte kanssani taannoisesta laukkulöydöstäni. Jaettu ilo on totta totisesti kaksinkertainen ilo! :)