Tulipa muuten täydelliseen aikaan lasitettua meidän terassi! Lehdistä saa lukea, miten nyt on ollut kylmin alkukesä 24 vuoteen, joten terassilla tuskin olisi tullut paljoakaan nyt touko-kesäkuussa hengailtua. Nyt asian laita on kuitenkin toinen, kiitos lasituksen, jonka hankimme blogiyhteistyökumppaniltani Lumonilta.
Vain satunnaisesti on iltaisin huvittanut pyörähtää avoterassin puolella ja silloinkin on ollut erittäin tarkkaa tutkailua sään suhteen: lämpöisiä auringonsäteitä ja vain vähän tuulta turkkiini, kiitos.
Taitaa olla sanomattakin selvää, että murmelikaksikkoni on ottanut terassin lasitetun osuuden heti omakseen. Tigrulla on lempipaikkana tuo kyseinen nojatuoli ja sen selkänojatyyny. Siitä on tosi hyvä tähystellä takapihaa, tosi laaja tähystelykulma muuten! Tuo paikka on vakio eikä kamua mielellään oteta samalle nojatuolille hengailemaan…
Mutta mehän tunnemme tuon kamun, hän on sinnikäs. Ei ole luovuttanut edes kahdeksassa vuodessa… Aina täytyy yrittää, sillä koskaan ei tiedä, milloin kaveri muuttaakin mielensä! Ja kyllähän tässä on pojan syntymän myötä selvää lähentymistä kissoilla tapahtunut, ikään kuin sellaista yhteen hiileen puhaltamista. Mutta Tigru on Tigru, ei edelleenkään kissojen ystävä.
Istuskelin sohvalla kattimatteja vastapäätä ja laitoin kameran viereeni sohvalle. Siinä piilokamerataktiikalla sain pari erittäin aitoa kuvaa:
On se rentoa! Vähän turkkia pestä aina silloin tällöin torkkujen välissä ja toinen vain päätä kääntelee, milloin minkäkin äänen suuntaan. Usein silmät ummessa. Se tässä varmasti kissoja niin kovasti miellyttääkin: kaikki ulkoilmaäänet kantautuvat korviin hyvin, mutta silti on lämpimämpää kuin ulkona. Ja turvallistakin; ei tarvitse vain torkkua, vaan voi vaipua syväänkin uneen kaikessa rauhassa.
Jos joutuu terassin ulkopuolelle, niin se kaduttaa heti ja takaisin on päästävä ennen kuin nojatuolipaikkansa menettää. Toista ei alunperinkään huvita terassilasien suojasta poistua…
Näin! Tänä viikonloppuna täällä ovat laiskotelleet vain kissat. Nooh ehkä mies ja poikakin jonkin verran. Itse olen paiskinut taukoamatta töitä, jatkaen taas ihan näillä näppäimillä! Mutta jotain muutakin on viikonloppuuni mahtunut. Ystävien tapaamista, ulkoilmasta nauttimista, grilliherkkuja, kesän ensimmäinen mansikkakakku (ai, ai!) ja mm. perjantai-iltana istuin yli kaksi tuntia hiomassa ja testailemassa KP Blogit -sivustoa, jonka Suvi oli juuri avannut. Kauan tuo olikin meillä molemmilla mielessä pyörinyt, mutta miten jonkin asian toteutusajankohta joskus vain venyy ja vanuu – ihan vaikka kyseessä olisi jokin noinkin pieni asia! Mutta nyt se on olemassa, tulkaahan tykkäilemään! Ja hei, mitäs kaikkia blogeja täältä Keski-Pohjanmaalta löytyykään?
