All you need is White

Väkisinkin on viime aikoina alkanut mieleen hiipiä huone, jota saamme ensi vuoden puolella alkaa vauvallemme varustaa ja sisustaa. Makuuhuoneita kodissamme on kolme, mutta vaikka yhden vuoden tämä ns. ruusuhuone omana makuuhuoneenamme toimikin, luulen, että enää emme makuuhuoneiden paikkoja vaihda. Alkuperäisen ja nykyisen makuuhuoneemme vieressä on vaatehuone, joten se on senkin vuoksi kätevä meidän käyttöömme. Niinpä vauvan huonevaihtoehdoiksi jää joko makuuhuone, jossa yhdellä seinällä mustavalkoraitainen vaakatapetti, tai sitten tämä makuuhuone, jonka yhtä seinää koristaa ruusutapetti:

Erittäin todennäköisesti tämä onkin se huone, josta vauvan valtakunta muodostuu. Tällä hetkellä tämä huone on kotimme huoneista vähäisimmällä käytöllä, sillä mustavalkoinen makuuhuone on lähinnä miehen valtakuntaa (eikä siitä syystä ole täällä vielä kokonaisuudessaan näkynyt…).

Jostain syystä en kuitenkaan osaa kuvitella vauvanhuoneen sisustusta tuon ruusutapetin ympärille (ja jos vauva on poika, sopiiko ruusu pojalle..? :D). Nimittäin, vaikka ruusu näyttää kovin kauniilta kuvissa ja sävy on juuri oikea, on se luonnossa enemmänkin vihertävän mustavalkoinen. En tiedä, miten sävy muuttuu kuvassa tuollaiseksi harmaaksi (ehkä kuvien ylivalotus on ainakin osasyy, sitä on käytettävä, sillä huone on kotimme päivänvalottomin), mutta tosiaan; sävy on kuvassa kauniimpi kuin luonnossa.

Kun kuvittelen unelmieni vauvanhuoneen, näen sen vaaleansävyisenä unelmana: paljon valkoista ja pehmeitä sävyjä, kuten beigeä ja harmaata, ehkä ruskeaakin. Mausteina sitten pastellisävyjä lähinnä tekstiilien muodossa, vauvan sukupuolen mukaan. Sellainen hempeä ja hieman romanttinenkin huone. Valkoisia kalusteita, seinähyllyjä joilla pehmeitä erikokoisia nallukoita, lipasto, jolla pöytävalaisin ja valokuvia… Etsiskelin eilen Pinterestistä inspiraatiota ja sitähän löytyi, voitte halutessanne käydä kurkkaamassa pinnaamiani kuvia For the Baby -osiossa.

Jotenkin nyt nuo beiget ja valkoiset nallukat ym. riitelevät tuon vihertävänsävyisen tapetin kanssa… Tuon huoneen suunnittelu lähtee kuitenkin seinistä, joten niiden kohtalo pitäisi saada päätettyä ensin. Jos luovumme ruusutapetista, mitä tilalle? Muut kolme seinää pysyvät mitä todennäköisimmin ennallaan eli valkoisella maalipinnalla, mutta tuohon yhdelle seinälle haluan jotain muuta. Onko se sitten tuo ruusutapetti vai esim. hiekan sävyinen maali? Ruusutapetti tulee saamaan kyytiä jossain vaiheessa joka tapauksessa; en osaa kuvitella sitä enää taaperon huoneeseen. Tai sitten siinä vaiheessa lapsen huone vaihtuisi viereiseen makuuhuoneeseen; mustavalkoraitaisen seinän huoneeseen toisi kivasti eloa lelujen räikeät värit.

On tässä miettiminen, johon toivoisinkin nyt saavani apua ja ideoita teiltä! Mitä te tekisitte: jättäisittekö ruusutapetin paikoilleen? Jos ette, millä sen korvaisitte? Ja nythän on kyse sitten lähinnä vauva-ajan huoneen sisustuksesta, taaperoikäisenä tilanne on jo toinen ja räikeät värit ottavat epäilemättä vallan, kuten kuuluukin :).

Selailin tuossa hetki sitten vanhoja kuviani ja huomasin samalla nämä kuvat, jotka otin juuri ennen Mallorcalle lähtöämme; siinä samalla kun odottelin kynsien kuivumista. Se on muuten kynsien lakkaamisessa ylivoimaisesti ärsyttävin vaihe…
Kuvia kun katsoo, muistuu heti mieleen se ihana lomafiilis joka tuolloin oli valloillaan; kuuntelin musiikkia ja lakkailin kynsiäni syysauringon paistaessa kirkkaasti olohuoneen ikkunoista sisään. Tuollaisista hetkistä saa kivan rentoutumistuokion, jos ei tarvitse kiirehtiä – se on kaiken A ja O: kiireettömyys.

Päällyslakaksi valikoitui Diorin sävy 659, lucky. Yleensä en ihan näin tummanpunaisista piittaa, mutta tämä viehätti niin paljon, että aikoinaan kassalle saakka päätyi! Usein suosin tällaisia punasävyjä lähinnä talviaikaan ja jouluisin, korallin- ja vaaleanpunaisia kesäisin, mutta tämä sävy on siitäkin kiva, että auringonsäteet saa sävyyn kivaa vaihtelua, joka jäisi talviaikaan huomaamatta.

Edellinen päällyslakkani oli Mavalan, mutta sen loppuessa ajattelin kokeilla Diorin vastaavaa. Diorilta oli juuri ilmestynyt tuollainen uutuus: gel coat. Lakka on siis koostumukseltaan paksumpaa: geelimäistä ja sitä on kiva käyttää joskus ihan yksinäänkin. Erittäin tärkeä valintakriteeri mulla päällyslakan suhteen on nopea kuivuminen! Tämä onneksi täyttää odotukset myös siltä osin. Päällyslakan ansiosta kärsimättömän ei tarvitse ihan niin kauan odotella lakan kuivumista… Tämä kyseinen gel coat -puteli näyttää olevan myös valtavan riittoisa: olen käyttänyt sitä jo ties kuinka monta kertaa eikä lakan pinta näytä pullossa yhtään laskeneen!

Kesäisen Tukholma-Helsinki -reissun jälkeen (pari reissuostosta vilahti mm. Harmaan sadepäivän väripilkut -postauksessani!) en ole ostanut kotiin mitään muuta kuin pallovalot ja muutaman Ylva Skarpin kortin, joista yksi näissä kuvissakin vilahtelee:

Täytyypä esitellä ne muutkin tässä lähipäivinä! Voisin oikeastaan alkaa miettimään niille sijoituspaikkaakin… Löytyyköhän meiltä ylimääräisiä kehyksiä vai käykö tässä vielä niin huonosti, että joutuu alkaa suunnittelemaan reissua Ikeaan (lähempänähän ei kehyksiä myydä, mieheni), ai ai. Voisin oikeastaan ryhtyä tuumasta toimeen heti, joo, ja sen jälkeen lakkaan kynnet! Ja näin starttaa taas yksi jalanparanteluviikkoni :).

Kivasta musiikista, tunnelmoinnista, kynttilänvalosta, inspiroivista lehdistä sekä pienistä hedelmäherkuista. Näin voivat alkaa erityisesti viikonloppuaamut tai vuorotyötä tekevillä vapaapäivien aamut… Eilinen päiväni starttasikin tähän tyyliin:

Nyt on pikkusitrusten (mandariinit, klementiinit, satsumat) sesonki parhaimmillaan. En ole aiemmin oikeastaan edes miettinyt, mitä eroa on mandariinilla, klementiinillä ja satsumalla, mutta näinä päivinä tuollaisillekin ajatuksille on nähtävästi aikaa :D. Nyt sitten tiedän niiden eron, kiitos tämän vuoden takaisen artikkelin. Kuvassa näkyvät ovat siis herkullisen mehukkaita ja siemenettömiä klementiinejä – voin kertoa, että niitä kuluu, nam!

Mainitsin miehelle eilen noita kuoriessani, että oi, nämä tuoksuu ihan joululta. Mies tuumasi, että tähän vuodenaikaan sun mielestä kaikki tuoksuu, maistuu, kuulostaa, muistuttaa, näyttää joululta… Voi olla, voi olla! Jouluhörhön tunnusmerkki?

Tyynyn printti kuin omasta päästäni!

Mukavasti inspiroitui näitä joululehtiä selaillessa! Pari ideaakin jo sain ja nyt odottelen loppukuuta, jolloin voisin jo alkaa toteuttamaan erästä glögikattausta, johon sain lehtiä selaillessani idean. Silloin pääsen jo todennäköisesti kauppaan eikä tarvitse tehdä miehelle ostoslistaa mm. satiininauhoista yms. ;)

Taannoiseen Glögikattausmietteitä-postaukseeni raapustin, kuinka kovasti pidän sävyistä musta-valkoinen-hopea erilaisissa kattauksissa. Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla jotain hieman erilaista! Tätä tarkoitusta varten tarvitsisin kahviservettejä, mieluiten punavalkoraitaisia – mistähän löytyisi? Muistan, miten viime vuonna etsiskelin punaisia servettejä joulun kahvipöytään eikä mistään löytynyt! Kaikissa oli jokin enkelikuvio tai vastaava tai sitten sävy oli liian tummanpunainen (perinteinen joulun punainen?), itse kun tykkään enemmän kirkkaanpunaisesta. (Kyllä miehet, se on näin tarkkaa.)

Lehdessä (Kaikkien aikojen Joulu) oli monenlaisia kivoja vinkkejä! Löytyi mm. ideoita siihen, miten kierrättää vanhat pitsiliinat. Esimerkiksi tämä yksi palaliina on kovetettu muovikulhon päällä tarjoilukulhoksi:

Ihana kisunenkin on päässyt mukaan lahjoja paketoimaan!

Taidanpa selailla nuo lehdet heti uudestaan läpi, kun joka selailukerralla näyttäisi löytyvän uusia juttuja. Voisi oikeastaan penkoa viime vuosienkin joululehdet kätköistään, jos niiden avulla unohtaisi tuon vihreän nurmikon ja surullisen alastomat puut…