Siinä se, lopullinen diagnoosini: pohjeluun murtuma. Onnellisena kotona -postauksessani kirjoitin, miten ensimmäinen Suomessa jalkani tutkinut kirurgi sulki murtumat jalkaa tunnustelemalla 100 % pois, mutta kuvat paljastivat totuuden. Helpotus toki, kun syy kipuun selvisi. Miehelle hoin kyllä koko loman ajan, että murtuma siellä on, kipu oli niin kovaa ja sellaista viiltävää eikä yhtään venähdysmäistä kuten toisessa jalassani.
Onni onnettomuudessa, että murtuma ei ole niin iso, että vaatisi leikkaushoitoa, sitä pelkäsin nimittäin eniten. Myöskään kipsiä ei tarvita, vaan murtuman pitäisi luutua itsestään viikkojen kuluessa. Kepeillä saan varovaisesti pakolliset reissut köpötellä, mutta koko painoa ei jalalle saa varata. Kepeillä kuljen vielä ainakin kolme viikkoa ja jos vielä kahden kuukauden päästä tuntuu kipua, joudun lisätutkimuksiin.
Jalka on onneksi hyväasentoinen eikä murtuma ole vetänyt nilkkaa ollenkaan mukaansa, joten eiköhän tämä tästä! Täytyy nyt yrittää malttaa ottaa muutama viikko ihan rauhallisesti ettei tästä vaan jää loppuiäksi vaivoja… Odotan kovasti kävelylenkkejä kirpeässä syysillassa, niiden jälkeen on aina niin ihana sukeltaa saunan lämpöön! Mutta voihan sitä seisoskella vaikka tuossa portailla näin alkuun ja sukeltaa sieltä saunaan, alaportaalle istuskelemaan :D.
Tässä mallorcalainen ystäväni ja pelastukseni! Mies mutisi yhtenä päivänä, että nuo kyynärsauvat otetaan tästä lähtien joka matkalle automaattisesti mukaan :D.
Paikallisesssa sairaalassa oltiin tapaturmapäivänä sitä mieltä, että kävelemään vain seuraavana päivänä enkä saanut mitään apuvälineitä mukaani. Onneksi hotellin henkilökunta oli niin sydämellistä, että ryntäsi meitä vastaan taksin ovelle sairaalasta palattuamme ja yksi heistä haki hotellin pyörätuolin käyttööni. Näkivät, ettei kävelystä tullut mitään, kun jo kahden miniaskeleen aikana vuodatin ämpärillisen kyyneleitä… Pyörätuoli on Norjan Punaisen Ristin – vierailevat kuulemma säännöllisesti hotellissa ja jättävät aina muutaman pyörätuolin paikan päälle varmuuden vuoksi (tusen takk!).
Muistan, kuinka eräänä päivänä hotellin supermarketissa ostoksilla ollessamme eräs saksalaismies tuli juttusillemme ja kysyi, mistä olimme pyörätuolin saaneet. Hänen kaverinsakin oli sellaisen tarpeessa, hän kun oli loukannut jalkansa kaksi päivää ennen heidän matkaansa. Tartuin vaistomaisesti tuoliini ja ensimmäinen ajatukseni oli, että tästä omastani en kyllä luovu :D. Niin tärkeäksi se oli ehtinyt muodostua. Tiedoksi, jos joku mahdollisesti pyörätuolia lomalla yllättäen tarvitsee (toivottavasti kuitenkaan ei), että kohteissa on usein pyörätuoleja vuokraavia yrityksiä. Rahathan saa sitten matkan jälkeen matkavakuutuksen kautta takaisin. Näin opastin tätä saksalaispariskuntaakin ja pian heillekin pyörätuoli järjestyi.
Nyt lepoa ja yksi jakso Broadchurchia – olen ihan koukussa! Oletteko seuranneet? Kivaa ja aurinkoista syysviikonloppua!
P.S. Lupaan, että tässä olivat viimeiset kipsijalkakuvat…