Siinä se, lopullinen diagnoosini: pohjeluun murtuma. Onnellisena kotona -postauksessani kirjoitin, miten ensimmäinen Suomessa jalkani tutkinut kirurgi sulki murtumat jalkaa tunnustelemalla 100 % pois, mutta kuvat paljastivat totuuden. Helpotus toki, kun syy kipuun selvisi. Miehelle hoin kyllä koko loman ajan, että murtuma siellä on, kipu oli niin kovaa ja sellaista viiltävää eikä yhtään venähdysmäistä kuten toisessa jalassani.

Onni onnettomuudessa, että murtuma ei ole niin iso, että vaatisi leikkaushoitoa, sitä pelkäsin nimittäin eniten. Myöskään kipsiä ei tarvita, vaan murtuman pitäisi luutua itsestään viikkojen kuluessa. Kepeillä saan varovaisesti pakolliset reissut köpötellä, mutta koko painoa ei jalalle saa varata. Kepeillä kuljen vielä ainakin kolme viikkoa ja jos vielä kahden kuukauden päästä tuntuu kipua, joudun lisätutkimuksiin.

Jalka on onneksi hyväasentoinen eikä murtuma ole vetänyt nilkkaa ollenkaan mukaansa, joten eiköhän tämä tästä! Täytyy nyt yrittää malttaa ottaa muutama viikko ihan rauhallisesti ettei tästä vaan jää loppuiäksi vaivoja… Odotan kovasti kävelylenkkejä kirpeässä syysillassa, niiden jälkeen on aina niin ihana sukeltaa saunan lämpöön! Mutta voihan sitä seisoskella vaikka tuossa portailla näin alkuun ja sukeltaa sieltä saunaan, alaportaalle istuskelemaan :D.

361

Tässä mallorcalainen ystäväni ja pelastukseni! Mies mutisi yhtenä päivänä, että nuo kyynärsauvat otetaan tästä lähtien joka matkalle automaattisesti mukaan :D.

Paikallisesssa sairaalassa oltiin tapaturmapäivänä sitä mieltä, että kävelemään vain seuraavana päivänä enkä saanut mitään apuvälineitä mukaani. Onneksi hotellin henkilökunta oli niin sydämellistä, että ryntäsi meitä vastaan taksin ovelle sairaalasta palattuamme ja yksi heistä haki hotellin pyörätuolin käyttööni. Näkivät, ettei kävelystä tullut mitään, kun jo kahden miniaskeleen aikana vuodatin ämpärillisen kyyneleitä… Pyörätuoli on Norjan Punaisen Ristin – vierailevat kuulemma säännöllisesti hotellissa ja jättävät aina muutaman pyörätuolin paikan päälle varmuuden vuoksi (tusen takk!).

cats

Muistan, kuinka eräänä päivänä hotellin supermarketissa ostoksilla ollessamme eräs saksalaismies tuli juttusillemme ja kysyi, mistä olimme pyörätuolin saaneet. Hänen kaverinsakin oli sellaisen tarpeessa, hän kun oli loukannut jalkansa kaksi päivää ennen heidän matkaansa. Tartuin vaistomaisesti tuoliini ja ensimmäinen ajatukseni oli, että tästä omastani en kyllä luovu :D. Niin tärkeäksi se oli ehtinyt muodostua. Tiedoksi, jos joku mahdollisesti pyörätuolia lomalla yllättäen tarvitsee (toivottavasti kuitenkaan ei), että kohteissa on usein pyörätuoleja vuokraavia yrityksiä. Rahathan saa sitten matkan jälkeen matkavakuutuksen kautta takaisin. Näin opastin tätä saksalaispariskuntaakin ja pian heillekin pyörätuoli järjestyi.

Nyt lepoa ja yksi jakso Broadchurchia – olen ihan koukussa! Oletteko seuranneet? Kivaa ja aurinkoista syysviikonloppua! 
P.S. Lupaan, että tässä olivat viimeiset kipsijalkakuvat…

 

 

Kiitos, että olette niin kärsivällisesti näitä matkakuviani odotelleet. Kuten tiedättekin, kotiinpaluu ei ole tällä kertaa sujunut ihan perinteisesti ja muut asiat ovat vieneet aikaani. Nyt iltasella sain kuitenkin siirrettyä kuvat koneelle ja selattua ne läpi. Vaikka lomaani varjostikin aika tumma kipupilvi, iski kuvia katsellessa heti kova haikeus ja kaipuu takaisin kauniille Mallorcan saarelle…

118

126

Elokuussa kyselin mielipiteitänne ja kokemuksianne Mallorcaan liittyen Miten ois Mallorca? -postauksessani. Päädyimme lopulta valitsemaan kohteeksemme saaren pohjoisrannikolla sijaitsevan Alcúdian ja olimme valintaamme tyytyväisiä. Alcúdia jaetaan kolmeen alueeseen: vanhaan kaupunkiin (Alcúdia), satama-alueeseen (Puerto d’Alcúdia) sekä ranta-alueeseen (Playa d’Alcúdia). Postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa olen ottanut vanhassa kaupungissa.

Saavuimme perille perjantaina ja olimme sopineet hakevamme vuokra-auton viikoksi käyttöömme lauantaina. Sillä lähdimmekin sitten heti kiertelemään saaren itärannikkoa; tutuksi kävivät mm. Cala Ratjada, Cala Bona, Cala Millor

085

052

130

Saarta on tosi mukava kierrellä autolla oman aikataulun mukaan: kylät sijaitsevat kivan lähellä toisiaan ja joka puolella on jotain nähtävää.

133

Tämän lähemmäksi rantaa en lomatapaturmani vuoksi päässyt, joka harmitti aika paljonkin, mutta onneksi löysimme miehen kanssa muutaman paikan, joiden kautta pääsimme lähelle rantaa myös pyörätuolin kanssa.

237

Ennen lomaa olin nimittäin nähnyt lukemattomia kuvia näistä upeista rantamaisemista, joita kaunistaa sekä Välimeri että vuoret. Harmitti vietävästi, että en tulisi noita maisemia omin silmini näkemään ja taisi siinä turhautunut itkukin kerran päästä, kunnes eräänä päivänä tosiaan löysimme autolla tienpätkät, jotka veivät lähelle rantaa. Rantojen lähettyvillä kulkeva autoton rantatie oli onneksemme suurimmaksi osaksi asfalttia eikä pelkästään hiekkaa, joten rullailu onnistui mainiosti.

239

258

329

Viime aikoina olemme käyneet lähinnä kaupunkilomilla, edellisestä rantalomasta oli aikaa jo kaksi vuotta, joten harmittihan se ettei rannalle päässyt eikä uimaan edes hotellin upealle allasalueelle… Olemmekin viime vuosina harrastaneet paljon saarimatkailua: kolme vuotta sitten Sardinialla, kaksi vuotta sitten Sisiliassa ja nyt Mallorcalla. Vaikka nämä kaikki kolme ovat aivan ihania saaria, vie mielestäni Sardinia voiton aika kirkkaasti.

295

Lisääkin kuvia on luvassa tässä lähipäivinä – ajattelin mm. esitellä hotelliamme hieman, niin huippuvalinta se oli! Onni onnettomuudessa, että päätimme tällä kertaa panostaa hieman enemmän hotelliin, joten ei niin paljon harmittanut viettää normaalia enemmän aikaa kauniissa huoneessa :).

 

 

Tänään nuorempi hoitajani päätti, että alahan kävellä, minä pidän tämän tuolin. Voiko olla päättäväisempää ilmettä kuin tuossa ensimmäisessä kuvassa? (Kuvat Instagram-kuvia.)

cats

Tällä hetkellä tuolilla on menossa jo kolmannet päikkärit tälle päivää… Välillä käydään murkinan toivossa keittiössä ja heti suorinta tietä takaisin tuolille. Ei väliä vaikka se kyytiin hypätessä hieman heilahtaakin, elämässä pitää olla hieman jännitystä, tiesittehän.

Tuossa toisessa kollaasin kuvassa selvästi matkitaan minua pyörätuolissa: olen kulkenut tuolilla kipeä jalka ojossa jo sunnuntaista asti, joten aika hyvin on mielikuva iskostunut kissaankin vai mitä sanotte..? Tiesi heti miten siihen asetutaan, melkoisen viisas sanoisin!