Tämä sunnuntaiaamu on kulunut kyllä aika hassuissa merkeissä… Kaikki sai alkunsa unesta, jonka näin ihan tuossa aamuvarhaisella, joten se oli mielessäni heti kun heräsin. Näin unta, että mua pyydettiin laulamaan Heinillä härkien erään firman joulujuhlaan ja olin aivan kauhuissani :D. Kohteliaasti kieltäydyin ja suututin sillä kaikki asianosaiset, höh.
Tämän syyskuisen sunnuntain aloitinkin sitten talvi- ja jouluhöpinöillä, mieheni iloksi… Muistelin, milloin viime vuonna satoi ensilumi ja se olikin helppo muistaa, sillä samana iltana vietimme miehen äidin kuusikymppisiä. Elettiin lokakuun loppua ja aamulla näkymä ikkunoista oli näin lumoavan upea:
Tapahtumasta ja sen herättämistä fiiliksistä kirjoitin silloin Ensilumi-postauksen. Ajatella, että tuohon ajankohtaan ei ole kuin reilu kuukausi, viitisen viikkoa! Tämä syksy on ollut erilainen; ei ole näkynyt syysmyrskyjä eikä edes vesisateita, vaan joka aamu saa herätä auringonpaisteeseen, niin tänäänkin. Vaikkakin ehkä hieman itsekseni ajattelin, että olisipa vaihteeksi ihana herätä tuollaiseen valkoiseen maisemaan…
Näkymä on kuitenkin tämä: aurinko paistaa aika kirkkaasti vielä, nurmikko vihertää, mutta lehdet putoilevat puista. Eilen iltalenkillä katselin ympärilleni eikä syksyn tuloa huomannut juuri muusta kuin keltaisista lehtivanoista asfaltin ja nurmikon rajalla…
Koska uneni ansiosta joululaulut soivat päässäni heti herättyäni, en malttanut olla kysymättä miehen mielipidettä siitä, minne tänä vuonna sijoitamme joulukuusen :D. Ei ehkä miehen lempparipuheenaihe näin syyskuisena aamuna, mutta sain mukisematta vastauksen. En nyt iiihan vielä aloita blogin joulujuttuja, mutta pakko kuitenkin todeta että Joulu <3.
Mitäs veikkaatte: milloin saamme tänä vuonna nauttia ensilumesta?
