Saan aina silloin tällöin kysymyksiä, mikä olisi hyvä järjestelmäkamera; mikä kamera kannattaisi hankkia? Tuohonhan on aika vaikea vastata ihan tuosta noin vain, sillä se riippuu niin monesta seikasta. Mitä ja millaisissa olosuhteissa aikoo kuvata, kuinka paljon kuvaa, kulkeeko kamera usein mukana eli minkäkokoinen kamera olisi järkevä hankkia jne. Budjetista nyt puhumattakaan. Itse kuitenkin sanoisin, että ei ehkä kannata ostaa sitä edullisinta vaihtoehtoa, vaan säästää vaikka hieman kauemman aikaa rahaa, jotta saa heti hieman paremman kameran. Nimittäin usein nälkä kasvaa syödessä ja tässä touhussa ehkä nopeastikin, jolloin sinulla on äkkiä uuden kameran hankinta edessä… Mutta näihin yksityiskohtiin sen kummemmin kantaa ottamatta voin kertoa hieman omista kameroistani.

Eniten olen kuvannut Canonin järjestelmäkamerallani. Ostin sen noin nelisen vuotta sitten. Kamera on Canon EOS 550D. Oikein hyvä kamera mielestäni; toki tuon jälkeenkin on tullut jo useita uusia malleja samasta sarjasta. En kuitenkaan usko, että saman sarjan kameroilla olisi mitään todella ratkaisevia eroja. Erot tulevat lähinnä sarjojen välillä: kymppisarja, satassarja (esim. 6D on täysin eritasoinen kamera kuin 60D ja 600D) jne.. Toki tähän liittyy sellainen nollapeli eli jos nollia puuttuu kameran mallista, niin ne löytyvät sitten kameran hintalapusta, heh heh!

canon

Objektiiveilla voi vaikuttaa valokuvaamiseen paljon. Usein objektiivilla on jopa suurempi merkitys kuin kameran rungolla. Kameran mukana tulee yleensä perusobjektiivi, joka onkin ihan hyvä ns. perusvalokuvaamiseen. Sillä varmasti pääsee hyvään alkuun, mutta kuten sanoin, usein nälkä kasvaa syödessä ja jossain vaiheessa kamerallaan haluaa ehkä hieman monipuolisempia kuvia. Perusobjektiivilla otetut kuvat saattavat alkaa ajan myötä näyttämään tylsiltä. Kameran omat asetukset ovat rajalliset eli niillä ei saa aikaiseksi kaikkea mahdollista, mutta objektiivin vaihtamisella saa kuviin taas ihan erilaista monipuolisuutta. Objektiivin valinnassa kannattaa aina huomioida se, millaisia kuvia sillä on tarkoitus ottaa ja valita objektiivi sen mukaan; ei toisinpäin. Tämän vuoksi tähän ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa pätevää vinkkiä: joku kuvaa eniten ulkona ja joku sisätiloissa. Joku kaipailee makrolinssiä, joku laajakulmaa, joku teleobjektiivia jne.

Itse kaipasin kamerani peruslinssin lisäksi valovoimaista objektiivia (eli suuren aukon objektiivia). Niinpä hankin kameraani Sigman 30mm f/1.4 -objektiivin, jonka saa tällä hetkellä hieman alle 300 eurolla; itse maksoin siitä aikoinaan lähes 400 euroa. On kuitenkin ollut jokaisen euron arvoinen, niin kiva objektiivi on kyseessä! Ja tässä todellakin riittää valovoimaa aina f/1.4 aukkoon asti. Hieman huokeampi vaihtoehto tuolle voisi olla esim. Canonin 50mm f/1.8 (hinta tällä hetkellä reilun satasen). Tuokin on oikein valovoimainen objektiivi, suurin ero noissa kahdessa on oikeastaan polttoväleissä. Myös Nikoniin saa vastaavanlaisia objektiiveja, kuten nyt varmasti ihan mihin tahansa muuhunkin järjestelmäkameraan.

235

Indiedaysin ja Olympuksen taannoisessa yhteistyössä pääsin testailemaan elämäni ensimmäistä kertaa Olympuksen järjestelmäkameraa, tarkalleen ottaen Olympus PEN E-PL7 -kameraa. Ajattelin nyt kirjoitella tästä kamerasta hieman enemmän, kun ahkeraa käyttöä on takana kohta kaksi kuukautta. Aivan ensimmäisenä ominaisuutena kamerassa viehätti sen pieni koko (sekä kaunis ulkomuoto :)), siis jo ennen kuin sain sen käteeni. Hirmuisen kätevä kantaa mukana, sillä pienen lapsen kanssa sitä tavaraa on ihan riittävästi mukana muutenkin. Olen aivan supertyytyväinen tähän uutukaiseeni! Olen useaan otteeseen hehkuttanut miehelle kameran kuvanlaatua ja tulipa kerran jopa tokaistua, että taidan myydä Canonini pois. Mies kuitenkin vastusteli sanoen, että pitäähän sulla olla välineitä. Ja totta, en ole luopumassa Canonistani. Ennen Olympuksen saapumista olin jopa miettinyt Canonin päivittämistä raskaampaan sarjaan, mutta se saa nyt jäädä. Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa kuitenkin, eipä sitä koskaan tiedä! Mutta annetaan Canonin jatkaa vielä kesälomailuaan, sillä tämä Olympus tuntuu nyt ihan ykköseltä enkä voi tarpeeksi intoilla tuota kameran pientä kokoa. Pieneen käteeni just hyvä ja miten vaivatonta onkaan kantaa sitä mukana vaikka ja minne (pojan trikoopipon sisällä :D)!

Kameran kuvanlaatu on mielestäni erittäin hyvä. Kuvat ovat tarkkoja ja värit toistuvat upeina. Tässä tulee nyt yksi ero Canoniini: tällä Olympuksella, vaikka otan miten valovoimaisia kuvia, värit eivät tunnu haalistuvan. Yleensähän nimittäin, kun valotusta lisää, värit saattavat haalistua valoisuuden lisäyksen myötä. Ei kuitenkaan tässä ja siitä olen ollut hämmästynyt! Ja erittäin positiivisesti yllättynyt! En tiedä olenko sitten tehnyt vanhalla kamerallani jotain väärin, mutta ihan samalla M-ohjelmalla kuvaan aina ja näin ollen ihan samoja asetuksiakin kameroissa säätelen.

231

Sain Olympuksen kamerani mukana todella laadukkaan ja valovoimaisen objektiivin. Jos se ei olisi tullut kameran mukana, olisin ostanut sen jälkikäteen. Kyseessä on M.ZUIKO DIGITAL 25mm f/1.8. Ei siis mitenkään radikaalisti eroa Canonin Sigma-objektiiviini nähden, joten voisikin sanoa, että nämä tällaiset valovoimaiset objektiivit on ehdottomasti lemppareitani. Tässäkin makuasia ratkaisee: toinen tykkää oikein valovoimaisista kuvista (kuten minä) ja toinen ei. Eli objektiivin hankintaa kannattaa miettiä siltäkin kantilta.

Seuraavaksi objektiivikseni haaveilen jotain hieman laajakulmaisempaa versiota, mutta alustavasti kun olen hintoja tiiraillut, ei tonni tuohon hankintaan näyttäisi riittävän… Joten ihan heti en ole tuota haavettani toteuttamassa; sen verran isoja hankintoja on jo tänä vuonna tullut tehtyä ja vuoden puoliväli on vasta nipin napin ylitetty! Toki otan jo nyt ilomielin vastaan suosituksia laajakulmaobjektiiveista, joten jos niitä löytyy, niin ei muuta kuin näpyttelemään! :)

Toivottavasti tästä postauksesta sai irti edes jotain vinkkiä näitä asioita pohtiville ja toki lisää saa kysyä, jos mielessä jotain pyörii!

Kotisunnuntai! Ainakin pääasiassa. Hääräillään täällä kaikkia rästijuttuja, mukavan laiska fiilis kuitenkin läsnä. Tosin tämäntapainen laiska fiilis alkaa usein väsyttämään, mutta ulkoilu auttaa! Salaa mielessäni haaveilen kuitenkin päikkäreistä yhtä aikaa pojan kanssa. Kysyin äsken mieheltä, aikooko hän nukkua, kun M käy päiväunille. Kyllä tuli hetkeäkään epäröimättä, joten samaa fiilistä näyttäisi olevan liikkeellä!

Tuo ihana Panthella-valaisimeni, jota saan ihastella päivittäin. Kun hankintahetkestä on yli vuosi aikaa, sitä ihmettelee, miksi jahkasin tuon hankkimista niinkin pitkään… Mutta sanokaahan äkkiä mitä nuo lilat kukat on? Vaivaa niin! Nappasin yhtenä päivänä kotimatkalla kimpun näitä mukaani, ovat niin kivoja ja sävy kaunis. Näitä löytyy tällä hetkellä myös aulan ja ruokailutilan lipastojen päältä. Aulassa pienemmissä maljakoissa, ruokailutilassa vain yksi lasipullossa. Yksittäin nämä taitavatkin näyttää kivoimmilta. Mutta näissäkin luonnonkukkien tapaan yksi miinuspuoli: haju :D.

Viiden vuoden jälkeenkin tulee säännöllisesti ihasteltua takkaa ja etenkin sen viereistä puutilaa. Se on niin kivan näköinen; toimii vuodenajasta toiseen eikä kyllästytä lainkaan – harvinainen sisustuselementti siinä mielessä..?

Pojalle yksivuotislahjaksi ostamamme Magnin potkuauto on mielestäni kaunis. Poika ei ole sillä vielä hirmuisesti ajellut, mutta ehkä parin sentin päästä :). Varpaat kyllä ylettävät maahan, mutta siten on hieman hankala potkia. Hänellä on eräs toinen auto, joka on matalampi. Täytyypä esitellä sekin joku päivä. Katselin alunperin Vilacin potkuautoja, mutta ne kun ovat sellaisia vanhahtavia, kallistui vaaka sitten tämän puhtaamman valkoisen auton puoleen. Oli myöskin kiva, että tätä myytiin paikallisessa lastentarvikeliikkeessä, joten lahjan hankinta onnistui sitä kautta nettikauppojen sijaan.

Ihanaa, kun on pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ole mitään aikatauluja tai kiireitä mihinkään suuntaan. Ollaan vain ja möllötetään, siellä sun täällä, missä huvittaa! ♥

P.S. Oli muuten tosi kiva huomata, miten intoilitte kanssani taannoisesta laukkulöydöstäni. Jaettu ilo on totta totisesti kaksinkertainen ilo! :)

Saunassamme on vaaleat haapalauteet. Saunan seinäpaneelit on myös haapaa, mutta lämpökäsittelyn vuoksi ne on tummemmat. Halusimme vaaleat lauteet, vaikka ne onkin aika arat. Emme ole kuitenkaan mitenkään erityisemmin niitä vuosien mittaan varoneet, mutta ensimmäisinä vuosina niitä tuli aika ahkerasti suojattua erilaisilla värittömillä saunasuojilla. Kirjoittelin joskus viime talvena, että lauteet täytyy nyt kesällä hioa ja suojata uudestaan. Vaaleissa lauteissa näkyy paikoitellen tummentumia sekä istuma- että jalkatasoilla.

Mies hoitaa hiomisen ja sen jälkeen minä käsittelen lauteet Teknoksen Satu Saunavahalla. Tätä tarjottiin minulle testattavaksi blogin kautta eikä ajankohta olisi voinut olla täydellisempi. Saunavahaa oli saatavilla kirkkaana, valkoisena ja tummanharmaana. Hieman jäi kiinnostamaan tuo valkoinen, mutta tällä kertaa valitsimme kuitenkin kirkkaan. Sitten, kun lauteet näyttävät olevan taas uuden käsittelyn tarpeessa, taidamme suojata ne jollain värillisellä vahalla. Saadaan mukavasti vaihtelua samalla! Vielä en osaa sanoa tästä saunavahasta muuta kuin että aika kiva nimi :D – onko teillä kokemusta kyseisestä tuotteesta?

Odottelemme tätä saunan kesäkunnostusta varten sadepäiviä, jolloin tulee hääräiltyä sisällä. Tämän kesän tuntien ei tarvitse kuitenkaan kovin pitkään odotella ennen kuin saamme ryhtyä tuumasta toimeen. Saunavahan on tarkoitus muodostaa lauteisiin vahamainen, likaa ja vettä hylkivä, mutta hengittävä pinta. Lopullinen kalvonmuodostus normaaliolosuhteissa kestää noin kolme viikkoa, jonka jälkeen pinta on saavuttanut lopullisen kovuutensa ja kestävyytensä. 

saunavaha

Esittelen tässä samalla pari uutukaista, jotka sain jo Iltakymmenen mehuhetki -postauksessani mainitsemastani yhteistyöstä Kaarna Livingin kanssa. Lauteilla näkyvä pellavansävyinen pussukka on merkiltä Studio Ishavet; lähinnä leipäpussitarkoitukseen, sillä pussukassa on myös lämpövuori! Tuoreet sämpylät säilyvät varmasti kivan lämpöisinä. Meillä pussukka on tällä hetkellä kylppärikäytössä säilömässä muutamaa purkkia ja purnukkaa. Tuo Rento-merkin eukalyptuksen tuoksuinen vartalosavi on muuten kiva tuote; kuorii samalla ihoa kevyesti.

Meillä on entuudestaan jo parhaat päivänsä nähnyt laudeharja, mutta se on aivan liian karkea. Niinpä valitsin Kaarna Livingin valikoimasta tuollaisen tosi kätevän muotoisen Sokevan Sampo-laudeharjan. Sillä pääsee hyvin myös lauteiden väleihin eikä tämä harja ole ollenkaan niin kova tai karkea, jotta vahapinta menisi pilalle.

sauna

Tänään saunotaan vielä näillä ”vanhoilla” lauteilla. Koivunoksia hain jo valmiiksi löylyveteen, tuovat niin ihanaa tuoksua ja on sääli nauttia tuosta tuoksusta vain juhannuksena. Näiden kuvien myötä toivottelen teille kivaa lauantai-iltaa!