Aurinkoista lauantaipäivää! En tiedä uskaltaako tätä ääneen edes mainita, mutta tänne kirjoittaminenhan ei sitä ole, joten hehkutan, että pojallamme on ihana viikonloppurytmi! Hän nukkuu viikonloppuaamuisin selvästi arkiaamuja pitempään. Hassua, mutta totta! Tänäkin aamuna kuului äiiti vasta vartin yli kahdeksan.

Oli niin mukavaa nousta koko perhe yhdessä uuteen päivään. Sytyttelin heti keittiöön mennessäni pöytäkynttilät ja pallovalot; oli niin tunnelmallista, että oli pakko kysyä mieheltä, haittaisiko pieni joulumusiikkituokio :D Silmiään pyöritellen suostui ja niin Michael Bublén pehmeä ääni sulostutti aamiaishetkeämme.

kynttilät

Terassilasit olivat kivan huuruiset, joka sai terassin näyttämään ihan erilaiselta. Oli heti pakko napata kuva tuosta näkymästä, jota aamiaispöydästä käsin katselin. Terassi valmiina talveen -postauksestani tutut lampaantaljat ovat edelleen terassilla. Tykkään niistä niin kovasti, etten halunnut pinota niitä mihinkään nurkkaan kaverilleni palautusta odottamaan, vaan saavat ihastuttaa näillä paikoillaan siihen asti.

017

Heti aamiaisen jälkeen suunnistimme uimahallille vauvauintiin. Vaikka poika ei mikään vauva enää olekaan, niin siirrymme perheuinnin puolelle vasta muutaman viikon kuluttua. Tänään oli kyllä niin erityisen mukava uintikerta! Aina poika on nauttinut uintireissuistamme ja se onkin syy, että olemme tätä harrastusta jatkaneet, mutta tänään hän otti taas ihan uuden edistysaskeleen. Esim. sukellettaessa hymyili erittäin leveästi ja hihkui, ennen ollut kasvot ihan peruslukemilla. Tänään hän myöskin innostui ihan eri tavalla altaan reunalla olevasta pikkutuolista. Kun nostin hänet tuoliin istumaan ja pyysin sukeltamaan luokseni, teki sen heti aivan innoissaan, kun aiemmin on puristanut tuolin käsinojia rystyset valkoisina! Toistimme tuon ainakin viisi kertaa ja joka kerralla hän sukelsi hieman syvemmälle. Ja se ilme siinä tuolissa istuessa, ennen kuin tiputti itsensä veteen – se on niin elävänä mielessäni. Siinä oli sellaista intoa ja pidäteltyä riemua, että en ole aiemmin sukellettaessa sitä nähnyt. Tuollaisen oman lapsen riemun todistaminen noin läheltä tuo itselle kyllä niin hyvän mielen, ettei sitä osaa sanoin kuvaillakaan!

lasiterassi

Mua niin naurattaa meidän kattimatit! Vanhempi ei ole moksiskaan näistä terassin lampaantaljoista; nukkuikin yhtenä päivänä taljakasan päällä pienen tovin. Tämä toinen taas suti laminaattiin niin kivat viirut että huhhahhei! Meidän aina niin kovin rohkea matikainen on löytänyt jotain äärimmäisen pelottavaa: lampaantaljan :D. Huomaa tuo peppu matalana ja silmät lautasen kokoisina -asento tuossa kuvassa – se kertoo kaiken! Uskaltautui sentään samaan tilaan mokomien ryökäleiden kanssa…

Leppoisaa lauantaita teille! Olen ihan fiiliksissä – joulun kohokohtaan eli jouluaattoon on tasan kaksi kuukautta! ♥

Kurkkasin viime vuoden lokakuuhun: milloin laittelinkaan ensimmäisiä tunnelma- tai kausivaloja kotiin? Hauskasti lähes päivälleen vuosi sitten! Kirjoitin tuolloin postauksen Kun tunnelmavalot syttyy ja vieläpä aika tarkalleen tästä samasta kuvakulmasta, heh!

Aloitin tänäkin vuonna noista pallovaloista, jotka laitoin roikkumaan ruokailutilan verhotangosta. Ovat kivat tuossa siitäkin syystä, että näkyvät siitä niin moneen suuntaan; jopa ulos asti! Saapa nähdä, jäävätkö ne kuitenkaan tuohon… Noissa valoissa on nimittäin valokatkaisin, jota on pojan mielestä niin mukava räplätä, joten valot syttyvät ja sammuvat jatkuvasti. Ja juu, toki kiellän, mutta… Ehkä tiedättekin :). Joten mahdollisesti valot siirtyvät vielä johonkin toisaalle taaperon ulottumattomiin!

ruokailutila

Soihtu-lattiavalaisin on ollut pitkään tuossa olohuoneen ja ruokailutilan rajalla, mutta nyt vaihtelun vuoksi siirsin siihen tuon aikoinaan Ikeasta ostamani lepotuolin. Tulipa kivaa vaihtelua! Samalla näkymä olohuoneesta keittiöön ja toisinpäin muuttui.

Sain toissaviikolla blogilahjaksi noita kauniita Havin pöytäkynttilöitä. Ihanaa vaihtelua ikisuosikeilleni valkoisille pöytäkynttilöille. Kivasti sopivat yhteen mattamusta, kultainen ja kuparinsävyinen kynttilä. On muuten ensimmäinen mattamusta kynttiläni, en ollut ennen nähnyt!

014

dining room

Miten teillä näiden kausivalojen kanssa – joko olette ottaneet esille pimeyttä valaisemaan? 

Täällä käytiin pari-kolme viikkoa sitten hammasharjaostoksilla. Sen verran kaunis hammasrivistö pojan suusta jo loistaa, että halusin sähköhammasharjan myös hänen käyttöönsä. Ajattelin, että jos vertaa esim. 30 sekunnin pesua normiharjalla ja sähköhammasharjalla, niin kyllä jälkimmäisellä tulee huomattavasti huolellisempaa jälkeä. Kyllähän sen eron omasta suustakin huomaa, jos on ”joutunut” pesemään normiharjalla sähköhammasharjan akun loputtua.

hammasharja

Pojan hampaidenpesutaival alkoi normihammasharjalla siinä vaiheessa, kun ensimmäiset etuhampaat olivat tulleet läpi. Tuolloin emme käyttäneet vielä hammastahnaa, vaan hampaat pestiin ihan vain vedellä. Toinen hammasharja minun tai miehen ja toinen pojan kädessä. Tuolla tavoin pesut hoituivat mielekkäästi ja alkoivat sujua rutiinilla todella nopeasti. Olen yrittänyt välttää sitä, että puuhasta tulisi pojalle pakkopullaa, joten siksi homma hoituu rutiininomaisesti, mutta kuitenkin pojalle mieluisalla tavalla.

Yksi askel oli hammastahnaan siirtyminen. Taisi olla siinä vaiheessa, kun näkyvissä oli jo useampi etuhammas sekä ylhäällä että alhaalla. Mies osti mansikanmakuisen Muumi-hammastahnan ja se oli hyvä veto! Aina täytyy tutkia hammastahnatuubin Muumipeikkoa; onko sillä vielä kissa sylissä jne. Poika on tykästynyt hammastahnaan niin kovasti, että yrittää imaista tahnan harjasta mahdollisimman pian ja jäädä sitten nautiskelemaan suu kiinni, ilman harjaa :D. Kerran unenpöpperössäni unohdin koko tahnan ja ihmettelin, miksi poika nosti sellaisen älämölön eikä millään suostunut avaamaan suutaan… Näitä tämänkaltaisia tilanteitahan tulee muuten tasaiseen tahtiin, kun toinen ei osaa vielä kunnolla sanoin ilmaista, mikä mättää. Hohhoijaa :)

021

Nyt viimeisin askel tässä hampaidenpesussa on ollut tuohon sähköhammasharjaan siirtyminen. Innokkaana aloitimme ensimmäisen pesun miettien, mitähän poika tuumaa… Alusta asti on avannut suunsa erittäin innokkaana uudelle, tärisevälle ja surisevalle hammasharjalleen! Aivan kurkottaa avonaista suutaan hammasharjaa kohti eikä ole mitään kiirettä saada harjaa pois suusta. Hammastahnakin maistuu, edelleen, heh! Tänä aamuna otti hammasharjansa latauspisteestä ja käveli sen kanssa onnellisena ympäri kotia. Sen jälkeen vei pyynnöstäni harjan takaisin lataukseen kuin isot pojat konsanaan. Välillä aivan itkettää, kun ei se tottele. Välillä aivan itkettää, kun se heti tottelee. On tää tämmöstä ♥

herra hakkarainen

Aterioiden jälkeen poika saa aina Herra Hakkaraisen ksylitolipastillin, voi ne on herkkua! Tällä hetkellä on käytössä nuo mansikanmakuiset. Tänäänkin lounaan jälkeen kysyin, mitäs sitten otettaisiin. Tarkoitin lähinnä jälkiruokaa… Vastaus kuului tomerasti pa (= pastilli)! Jos joskus päivällä mietiskelen ääneen, mitäs sitten tehtäisiin, on siihenkin lähes aina vastauksena pa! :D

Nämä postauksen kuvat otin lounaan jälkeen pienen kuvausassarini kanssa. Hän sai palkkioksi pastillin ja kävi sen jälkeen päiväunille. Seuraavaksi ajattelin fiilistellä hieman tulevaa joulua muutamien kuvien kera, kahvikuppini kera tottakai! Leppoisaa torstaita!